maanantai 31. joulukuuta 2012

Lapseksi jälleen

Joku päivä sitten Nollis houkutteli kertomaan lapsuusmuistojaan. Aloitetaan nyt sitten vaikka tällä yhdellä ja jatketaan jos tai kun jotain muita soveliaita tulee mieleeni. 


Lapsuuteni ehdoton suosikkikirja: Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? Pidin kirjasta niin kovasti, että koska kirjaa ei äidilläni ollut varaa ostaa tai sitä ei saanut mistään, oli se kirjastosta vakiolainassa. Lopulta äiti tuskastui ikuiseen lainan uusimiseen ja taisipa kirjaston tätikin jo katsoa vähän vinkkeliin moista ikilainaa. Niinpä äiti ratkaisukeskeisenä ihmisenä jäljensi kirjan kuvat läpi ja väritti ne asianmukaisesti sekä kirjoitti tekstit. Sain ihan oman kappaleen rakastamastani kirjasta! Valitettavasti aika teki tehtävänsä ahkeran lukemisen ansiosta ja äidin oma kopio joutui manan majoille, mikä on hieman harmi, sillä sehän oli suoranainen taideteos. 

Jos ette ole aiemmin tuttavuutta tehneet ja kyseinen kirja eteenne jostain tulee, lukekaa ihmeessä. Ei se aikuisenakaan huono tarina ole, päinvastoin. :)

"Niin nyyti lähti siitä meren rantaan
ja löysi näkinkengän, suuren, valkean.
Hän astui varovasti hienoon santaan
ja tuumi: löysin ihmeellisen maailman.
Siis nyyti riisui kenkänsä ja huokasi: hohoi,
on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi?
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois: yksinään
ei kukaan nauti edes näkinkengästään."
 
Tämän onnellisen lapsuusmuiston myötä haluan toivottaa kaikille blogiystävilleni 
Onnellista Uutta Vuotta 2013!

JälkiJuttu:
Meillä aattoilta vietetään perinteiseen tapaan peläten, että taivas putoaa niskaan. Tosin nyt on jo huomattu, että Mummelin poismeno on osaltaan hieman tervehdyttänyt paniikkipelkoa. Kävimme ulkona ennen viittä ilman suurempaa pakokauhua vaikka joitakin paukkuja kuuluikin. Ehkä selviämme hengissä tästäkin uudesta vuodesta.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Haasteen kimppuun

Nollis paiskasi jo tuossa männäviikolla haasteella, jonka tehtävänanto meni näin:

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle."

Olen nyt väistellyt tehtävää jo liiankin pitkään, joten toimeen vaan. Joten kiitos vaan tuhannesti ystävälleni Nollikselle moisesta "helposta" haasteesta. Meikäläinen kun tunnetusti osaa paremmin luetella niitä negatiivisia asioita kuin positiivisia. Mutta yritetään nyt sitten kuitenkin.

1. Toimeentulo
Vaikka raha ei tee onnelliseksi, se rauhoittaa, sanotaan. Ja se on kyllä totta. Vaikka en haikaile kultaisia hanoja ja timanttien täyttämää elämää, on vakituinen toimeentulo hieno asia. Ja se, että ei tarvitse jokaista penniä laskea.
Olen sellaistakin aikaa elämässäni elänyt, jolloin elin kädestä suuhun peläten, milloin jokin katastrofi tulee, joka suistaa hennon talouden lopullisesti raiteiltaan. Osaan siis arvostaa korkeasti vakituista työpaikkaa (vaikka se joskus tervanjuonnilta tuntuukin) ja säännöllistä tuloa.

2. Ystävät
Tätä ei varmaankaan tarvitse selittää sen kummemmin. Jokainen tarvitsee muutaman hyvän ystävän ja sellaiset ovat kultaakin kalliimpia.

3. Siippa
Eipä tätäkään tarvitse varmaan sen kummemmin selitellä. Siippa on sielunkumppanini ja paras ystäväni. Vaikka välillä kinaamme ja kiukuttelemme vähäpätöisistä pikku jutuista, en vaihtaisi häntä pois mistään hinnasta. En, vaikka aikoinaan sanoin, että insinöörin tai diplomi-insinöörin kanssa en ainakaan ikinä lyö hynttyitä yhteen. Vannomatta paras siis. ;)

4. Lemmikit
Nykyiset ja menneet. Tulevista ei vielä tiedä. Minulla on ollut ilo omistaa ihania koiria. Jokaisella on ollut omat heikot kohtansa, mutta kaikkien kanssa olen kokenut olevani samalla aaltopituudella. On vaikea kuvitella elämää ilman lemmikkiä. Ja koiraharrastuksen kautta olen myös saanut tutustua moniin ihaniin ihmisiin yli kansallisuusrajojen.

5. Terveys
Vaikka läski painaa ja on ihan itse hankittua, on ilo olla kuitenkin perusterve. Iskias ei ole lyönyt minua polvilleni kohta kuuteen vuoteen ja siitä olen hyvin kiitollinen. On pelottavaa olla niin kipeä, että ei kävelemään pääse.

6. Tekniset vimpaimet
Joo, olen outo, tiedän. Mutta minulle tuottavat suurta iloa sellaiset laitteet kuten astianpesukone, pyykinpesukone, höyrypesuri, tietsikka, kännykkä yms. Ehkä suurinta iloa saan astianpesukoneesta. Joka kerta täyttäessäni tai tyhjentäessäni sitä hyrisen tyytyväisyydestä kun minun ei tarvitse tiskata käsin. 

7. Auttaminen
Pienikin käden ojennus, mitättömässäkin asiassa jonkun auttaminen tuottaa minulle suurta iloa. Erityisesti jos huomaan, että auttamiseni on tullut täysin yllättäen ja pyytämättä.
Toisaalta vaivaannun kovasti jos joku ylenpalttisesti kiittelee auttamisestani tai haluaa korvata sen jotenkin kun eihän se ole pointti. Minun on vaikea ymmärtää ihmis joiden mielestä toisten auttaminen on jollain tavalla itseltä pois.

8. Laulaminen
Tämä on vähän noloa, oikeasti. Tykkään laulaa, ihan ääneen enkä vain oman pääni sisällä, mutta samalla tiedostan, että en ole mikään "maailmanluokan" laulaja ja vielä vähemmän mikään esiintyjä, sillä ramppikuumeeni on aina valtaisa. Niinpä laulan yksin ollessani ja nautin siitä kovasti. Esimerkiksi autoillessa on ihan loistavaa laulaa radion tahtiin. Kukaanhan ei ole kuulemassa, kailotatpa sitten kuinka kovaa tahansa.

9. Yksin oleminen
Välillä vaan pitää saada olla ihan yksin. Oman itsensä kanssa, vaikkapa tekemättä mitään, mutta ihan yksin. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanovat, että eivät osaa olla yksin. Minun täytyy saada olla välillä yksin ja nautin siitä kovasti.

10. Elämä
Tässä ja nyt. Harmaata arkea, normaalia paarustusta. Elämää. Aika harvoin sitä muistaa olla kiitollinen siitä, että elämä kulkee normaaleissa uomissaan ilman draamaa ja katastrofeja.

Eihän se niin vaikeaa ollutkaan loppujen lopuksi. :)
Tämäkin haaste on jo ehtinyt levitä ympäri Blogistaniaa, mutta heitänpä pallon eteenpäin seuraaville bloggaajille:

Ajatusmurusia blogin O.T ja A:lle, Bad Aunt -blogin Pahalle tädille, Lontoon kirjeenvaihtajallemme Elegialle, Tsompille, ja lopuksi Rozille sinne Aution saaren suuntaan
Jos ette hoksaa haastetta täältä käydä poimimassa mukaan, niin tulen kolkuttelemaan blogienne ovillenne parin päivän sisällä.
Ja jos joku muu haluaa tämän haasteen poimia, niin ihan vapaasti. Voi vaikka kommenttilootassa käydä sitten kertomassa asiasta. 
           

lauantai 29. joulukuuta 2012

Hirvee hulabaloo

Siis suoranainen lomahärdelli. Ei ehdi edes netissä hääriä kun koko ajan on menossa tai tulossa ja puuhastelemassa! Kohta iskee lomastressi.

Appivanhemmat ymmärsivät lähteä kotiin viimein torstaina appiukon rikottua portaikon seinälampun. Joo, tiedän, se on vaan tavaraa, mutta kyllä mä myönnän, että vitutti. Vituttaa oikeastaan vieläkin. Ja erityisesti vitutti siivota niitä miljoonia lasinsiruja sekä yrittää pitää naamaa peruslukemilla tai ei-se-haittaa-ilmeellä. Meikäläinen kun on perin nirso joissain sisustusjutuissa ja vihaan "laitosvaloja", niin tuo edesmennyt lamppu oli juuri passeli tarkoitukseensa. Saapa nähdä mistä löydän korvaavan tuotteen. Pitänee lähteä kierrokselle etsimään, kunhan ehtii ja jaksaa.

Joku saattaa muistaa, että koirankuljetusauton akku sanoi kiitos ja hyvästi tuossa joulun alla. Eilen sitten teimme jännittävän matkan miesten maailmaan eli Motonettiin ja ostimme uuden akun. Samalla reissulla tassuuni tarttui ultraäänipuhdistuslaite halvalla, jotta saan kiillotella dimangejani ja kultahelyjäni. Aiemmin tein sitä töissä, mutta jostain syystä se työsuhde-etu kiellettiin.

Akun oston lisäksi hinasimme arsemme ostoshelvettiin tarkoituksenamme hommatta vuodenvaihteen sapuskat ettei tarvitse rynniä maanantaina, aattona, silloin kun on taas helvetti valloillaan ja maailmanloppu lähellä.
Ajoitus olikin ihan mainio, sillä poistuessamma virtasi autoja jatkuvana jonona parkkihalliin joka suunnasta ja voin vain kuvitella sen nakkipaketeista ja perunasalaateista taistelemisen... 

Tänään oli tarkoitus mennä päivällä elokuviin ja sitten syömään, mutta eihän päivänäytöksissä mene yhtään sellaista leffaa jonka haluaisin nähdä. Bondia en mene katsomaan, Hobittia menisin, mutta ajatus melkein kolmen tunnin paikallaan istumisesta ei kovasti houkuttele. Sain nimittän (taas) joululahjaksi niitä leffalippuja ja kai ne pitäisi yrittää johonkin käyttää. Onneksi ovat voimassa vappuun asti, että ehkä tässä ehtii. Näin meidän kesken voin tunnustaa, että vaikka olen saanut samalta tyypiltä samanlaisen lahjan jo monta vuotta peräkkäin, ovat ne aiemmin jääneet käyttämättä. Onneksi ei ole koskaan kysellyt, että mitä leffoja niillä lipuilla on käyty katsomassa. ;)

Takaraivossa kolkuttelee Nolliksen heittämä hyvän mielen haastekin, johon en ole vieläkään saanut riviäkään aikaiseksi. Vaan pakkohan se olisi pusertaa jossain välissä. Muuten Nollis suuttuu ja mustaksi muuttuu, ja sitähän me emme tahdo. Kai minä nyt jotain hyvää mieltä tuottavaa löydän kun oikein yritän. Ehkä.

Mutta jaarittelut sikseen ja pihalle. Vähän oli ylläripylläri kun tänä aamuna mittari näytti taas rapsakoita pakkaslukemia eilisen muutamaan asteeseen verrattuna. Taitaa olla ilmojen herra ilkikurisella tuulella kun tällä tavalla heittelee.

JälkiJuttu:
Se tulee taas! Nyt just, se sarja, johon en ikinä kyllästy. Juu, arvasitte oikein. Ylpeys ja ennakkoluulo. Mä rrrrakastan sitä! :D