torstai 30. heinäkuuta 2020

Lounasruokailu, läsnätyö vs. etätyö

Eipä tässä etätöitä tehdessä oikein mitään sellaista postausta irtoa, mikä ei jollain tavalla liittyisi koronaan tai etätyönteon loppumattomuuteen. Eli ei nytkään joten puhutaanpa lounasruokailusta sillä ruoka on tärkeä asia.

Kahden aikuisen taloudessa päivän pääateria on työmaakuppilasta saatava lounas salaattipöytineen ja valinnanvaroineen. Meillä ruokaa tehdään itse lähinnä viikonloppuisin jos ei ulkoisteta sitäkin ravintolalle, kuten joskus käy.
Olen oman toimistorakennuksemme lounasravintolan vankkumaton fani! Ei minulle kotona kukaan tee valmiiksi montaa sortimenttia salaatteja ja tarjoa kylkeen vielä kahta tai kolmea pääruokaa joista valita mieleisensä. Puhumattakaan siitä, että jälkkäriäkin saa jos yhtäkkiä jälkkärihammasta kolottaa. Kaikki tämä alle kympillä päivässä! Iltaruokailun voi hoitaa sitten jollain kananmunaa ja ruisleipää -tyyppisellä kattauksella ilman suurempaa kokkailua.

Etätyömääräyksen myötä tähänkin tuli muutos, ja aika karu sellainen. Joka päivälle piti pohtia lounassyömiset ja ne iltasyömiset. Kaupassakäyntisuositus taas sanoi, että kerta viikossa ja yksi henkilö per talous. Jep, hirveen helppo kombo. Lisäksi ravintolat olivat kiinni eli edes viikonloppuna ei päässyt oman keittiön "orjuudesta" pois. Minullehan se ei suuri ongelma ole, sillä tämän huushollin pääasialliset kokkailut hoitaa Siippa. Ja hyvin hoitaakin, minä keskityn oleellisempiin asioihin niinkuin tiskikoneen pääkäyttäjänä toimimiseen ja viinin juontiin katsellessani ruuan valmistusta. ;)

Työnantaja antaa lounaalle aikaa maksimissaan 1,5 tuntia, joista puoli tuntia tarjoaa työnantaja ja loput sitten omasta ajasta. Toimisto-oloissa lounaaseen menee noin puoli tuntia riippuen ruokaseurasta eli siitä tuleeko keskityttyä syömiseen vai puhua pälätetäänkö niin, että ruoka jäähtyy. ;)
Kotioloissa lounaan tekeminen alusta loppuun ei ihan helposti onnistu tuossa aikaikkunassa. Toki jos on soossit ja muut valmiina ja siihen sitten vaan pyöräyttää vaikka pastaa 10 minuutin keittoajalla, niin onnistuuhan tuo. Käytännössä mikroaaltouuni on kotona työskentelevän virkamiehen paras kaveri. Ja tästähän suora seuraus on se, että kaupassa matka vie sinne valmisateriahyllylle. Joka viikko. Sen sitten arvaa, että aika äkkiähän ne syömisen arvoiset mikrosapuskat on syöty, etenkin kun on tällainen ruoka-ainerajoitteinen.

Toisaalta olen yllättynyt joidenkin einesruokien hyvyydestä ja toisaalta olen ihmetellyt, että mitenköhän siitäkin mössöstä kehdataan pyytää melko kovaa hintaa tai missä se luvattu proteiini annoksesta on, kenties lentänyt vaan yli. Vaan suosikkeja on löytynyt, erityisesti Kokkikartanon pinaattikeitto, kana-tuorejuustokeitto sekä fetapinaattipasta ovat oikeinkin hyviä. Kokkikartanon sapuskat ovat jotenkin konstailemattoman hyviä ja annoskoot OK.

Aikaisemmassa elämässä etätyöpäiviin (niihin harvoihin) kuului perinteisesti pinaattiletut. Niistä ehdottomaksi suosikikseni on noussut Kruunuherkun luomupinaattiletut. Hinnakkaampia toki ovat kuin kilpailijan "kumikiekot", mutta kyllä maku on hintansa väärtti. Hyviä ovat! Maininnan ansaitsee myös Vian kana-sitruunarisotto, joka hämmästyttää aina sillä kuinka oikea kypsyysaste siinä risotossa on.

Niitä huonoja en viitsi edes mainostaa enkä niitä joita olen maistanut kerran ja pohdin edelleen, että antaisinko toisen mahdollisuuden vai en...

Se, mikä sitten on huono juttu näissä kaikissa mikrohärpäkkeissä, on se muovijätteen määrä. Sitä tulee ihan tolkuttomasti. Minulla on 30 litran astia muovin kierrätykselle ja se täyttyy viikossa. Vii-kos-sa! Toki sekajätteen määrä on vähentynyt sen jälkeen kun ryhdyttiin muovia kierrättämään, mutta silti. Hirveä määrä! Ja juuri tällä viikolla uutisoitiin, että Suomi ei selviä muovinkierrätyksestä kun sitä kierrätettävää muovia tulee ihan hemmetisti. Niinpä sitä muovijätettä lähetellään Ruotsiin ja Viroon. Hmmm.... niin, kuinkahan ekologista se on?

Joka tapauksessa odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen takaisin toimistohommiin. Jos ei muusta syystä niin siitä, että pääsee valmiiseen lounaspöytään! Ja erityisesti salaattipöytään! Salaatit ovat tässä kotityöskentelyssä jääneet vähemmälle, valitettavasti.

Tänään onkin taas kauppapäivä.




P.S. Lukuluetteloni kaipaa modernisointia, sillä aika moni bloggaaja on lopettanut, vaihtanut hiippakuntaa tai vaan kadonnut jälkiä jättämättä. Voisin siivota listan ja ottaa uusia tilalle, joten vinkata saa sopivia lukemistoja, kiitos. :)


PP.S. Miksi tässä uudessa bloggerissa kuvien lisääminen on ihan hanurista? Jos yrittää lisätä tuonne väliin jotain kuvia, häviää puolet tekstistä... En kräkännyt ratkaisua, joten olkoon, käykää katsomassa tuotekuvat valmistajien sivuilta.

torstai 23. heinäkuuta 2020

Korona-kevät & kotona-kesä

Näin todistan sanonnan "Älä koskaan sano ei koskaan" paikkansapitävyyden. Tarvittiin tällainen "pikkuinen" pandemia ja loputon etätyörupeama, jotta alkoi Ässän sanainen arkku taas avatua.

Vähänpä tiesin helmikuussa sanoessani täällä näkemiin. Sitä en ainakaan tiiennyt että vajaan kuukauden päästä olisi koko maailma täysin sekaisin. Sanon sen minkä moni muukin on sanonut: enpä olisi uskonut, että elinaikanani tällainenkin tulee koettua.

Omassa lähipiirissä Korona-aika on mennyt sillä tavalla hyvin, että kukaan ei ole sairastunut ja itsellä on kuitenkin kaiken aikaa ollut töitä eli toimeentulo on ollut turvattuna. Mutta onhan tämä nyt muuten aika ankeaa ollut.



Maaliskuun puolessa välissä määrättiin kaikki valtion virkamiehet etätöihin, joilla siihen on mahdollisuus, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Siitä alkoi minun korona-ajanlaskuni, tällä hetkellä on menossa päivä nro 128 (ajanlasku alkaa maaliskuun puolivälistä, luku korjattu sillä ensivedoksessa oli näppäilyvirhe). Näillä näkymin etätöitä pusketaan elokuun loppuun ja sitten, jos tilanne ei tästä radikaalisti pahene, palataan konttuurille jollain sapluunalla.
Duunit sujuvat etänäkin, mutta kyllä minä kaipaan työkavereita, ergonomista työpistettäni ja sitä, että joku tekee valmiin lounaan ihanan salaattipöydän kera. Kotikonttorilla lounas tuppaa olemaan joku mikrossa lämmitettävä valmisruoka.

Korona-kevät oli pettymysten aikaa. Uusimaa suljettiin maaliskuun lopulla. Maalis-huhtikuun vaihteessa meidän oli määrä viettää viikko Rukan keväthangilla ja olisimme jopa ehtineet livahtaa reissuun ennen sulkua, mutta koimme moisen moraalittomaksi jo ajatuksen tasolla ja niin nielimme tappiomme ja lomailimme 1,5 viikkoa ihan omassa kodissa käymättä kauppaa kummemmassa paikassa. Ja sitten jatkoimme etätöitä, kotona tietysti. Rukalle meno siirtyi joulukuulle, toivottavasti toteutuu. Mökin vuokraaja oli ystävällinen ja siirto sujui kuluitta ilman mitään hässäkkää.

Keväältä peruuntuivat myös kaikki ravintolakäynnit, mikä on meille todella omituista, sillä tapaamme käydä melko usein ulkona syömässä. Teatterikeikkoja ei ollutkaan varattuna, viimeksi olen teatterissa käynyt 15.2. Seuraava kerta on varattu syyskuulle, toivottavasti toteutuu.

Kevät hissuteltiin kotona, koiranulkoilutusmaastomme olivat suorastaan ruuhkaisia koska kaikki keksivät ulkoilla kun ei oikein muutakaan voinut tehdä. Paitsi olla kotona. Tuuminkin, että en ole tämän yli kymmenvuotisen asumiseni aikana ikinä nähnyt edes yhteensä niin paljon ihmisiä noilla poluilla kuin nyt korona-aikaan. Tällä hetkellä homma onkin taas tasaantunut kuntosalien avattua ovensa ja ihmisten kirmattua mökeilleen kesän viettoon.

Juhannuksen jälkeen oli määrä suunnata odotetulle kesälomareissulle ulkomaille, mutta lennot olimme jo joskus keväällä siirtäneet Finnairin kehotuksesta elokuun lopulle. Taas lomailtiin kotona muutama viikko, mutta nyt lomailu oli jo hieman iloisempaa kun ravintolat olivat saaneet avata ovensa ja keväällä peruuntuneet pöytävarauksemme aktivoitiin uudestaan. Sitä käytiin kuulkaa joka viikko valmiissa pöydässä ja parhaina viikkoina kahdesti!

Tätä kirjoittaessa näyttää siltä, että siirrämme lennot elokuun lopusta ensi vuodelle jos se suinkin onnistuu. Jos ei onnistu, rahoitamme kansallista lentoyhtiötämme lippujen hinnalla kun eihän niistä oikeasti mitään takaisin saa jos itse peruu ja lentoyhtiö ehkä lennot kuitenkin lentäisi.
Koirahoitolaan tein lupauksen keväällä, että elokuussa vien koirat sinne viikoksi vaikka ihan kannatuksen vuoksi. Niinpä pohdimme, että kun meillä kerran on "lapsetonta" eli koiratonta aikaa viikko, pitää siitä ottaa ilo irti ja mennä vaikka hotelliin sellaiseen huoneeseen johon ei muuten koiria saisi viedä. Pyörittelimme ajatuksissamme myös Tallinnaa, mutta ajatus täyteen ahdetusta terminaalista tai laivasta ei oikein houkuttele. Ehtiihän sinnekin sitten taas vähätautisempana aikana. Matkaillaan siis kotimaassa vaan. En edes muista, koska olen ollut näin pitkän pätkän yhtäjaksoisesti pelkästään Suomenmaan kamaralla!

Toivottavasti kaikilla teilläkin on asiat hyvin ja terveyttä riittänyt. Olen kyllä käynyt lueskelemassa postauksianne vaikka en olekaan jaksanut kommentoida.




torstai 20. helmikuuta 2020

Se on siinä

Näköjään on yli puoli vuotta kulunut edellisestä postauksesta. Yksi jos toinenkin lukulistani bloggari on tänä aikana lopettanut tai kadonnut.

Kaikenlaista on tapahtunut ja paljon vettä on virrannut Vantaassa, mutta tekstejä en näköjään saa aikaiseksi. Sanottavaa kyllä olisi ja ehkä vähän tahtoakin, mutta aikaa ei ole kun en enää jaksa yötä myöten blogitekstejä rustailla.

Töissä on hektistä ja sellaisena pysynee ainakin pari seuraavaa vuotta jos ei satu kuolo korjaamaan. 
Omat haasteensa asettaa myös ikääntyvä äiti, joka vääjäämättä kulkee kohti syvenevää muistisairautta ja kolkuttelee takaraivossani ajatuksella "Mitä sitten kun...?"  Sattuneesta syystä olisi sana jos toinenkin sanottavana tästä digitaalisesta yhteiskunnasta ja niistä, jotka eivät asioitaan osaa hoitaa sähköisesti, mutta henkilökohtaistakaan palvelua et enää juuri mistään saa. Vanhusten hoidosta ja hoivasta voisin myös avautua sekä siitä, että kuvitellaan ihmisten jättävän leipätyönsä ja ryhtyvän kokopäivätoimiseksi omaishoitajaksi.

Kyllä, asiaa olisi myös niistä elämän mukavammista hetkistä kuten matkustelusta, kulttuuririennoista, elämästä nauttimisesta, Mutta ei, ei ehdi, ei irtoa.

Virallisesti päätän nyt tämän blogin elämän tähän. Jätän sen kuitenkin olemaan jos joku haluaa vanhoja horinoitani lukea. Jätän samalla sen takaportin, että saatan joskus vielä yllättää ja kirjoittaa tänne jotain kun koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. :)

Minut tavoittaa myös tuolta sivusta löytyvällä sähköpostiosoitteella jos kokee, että haluaa viestitellä.

Kaikkea hyvää ja ihanaa alkavaa kevättä!

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Lomailtu on


Kesäloman ensimmäinen osa on vietetty ja nyt on aika pakertaa sorvin ääressä muutama viikko ennen seuraavaa lomaa.

Kevään ja alkukesän aikana tunsi olevansa ihan maailmankansalainen ja jet-set elämää viettävä törkimys kun tuli kuukauden sisään tehtyä kaksi ulkomaan lomamatkaa. Juu-u, paheksukaa vaan tällaista maapallon tuhoajaa, minä en enää jaksa itseäni paheksua vaan teen mitä haluan.

Toukokuussa lehahdimme perinteitä kunnioittaen "johonkin eurooppalaiseen kaupunkiin" ja tällä kertaa se kaupunki oli Dublin. 

Pidän Dublinista, se on kiva pieni kaupunki, jossa ei ihan koko aikaa tarvitse pelätä tulevansa ryöstetyksi ja kompaktin keskustan koon ansiosta voi liikkua paljon kävellen. 
Tällä kertaa hommasimme myös Leap Visitor -kortit, joilla voi kätevästi matkustaa julkisilla. Dublinin raitiovaunu on ihan kiva, mutta aikatauluiltaan se ei nyt ollut kovin luotettava, sillä raiteillä tehtiin huoltotöitä ja välillä tuli kolme saman linjan ratikkaa peräkkäin, välillä ei ensimmäistäkään. Onneksi ei ollut kiire minnekään. :)

Kiva pieni reissu, keskiviikosta lauantaihin, sopiva pätkä, jossa ehti käydä kasvitieteellisessä puutarhassa ja eläintarhassa, ja kierrellä vähän muutenkin. Guinness- ja Jameson-kierros jätettiin tällä kertaa väliin, ne on jo niin nähty.

Hiljaa virtaa Van... eiku Liffey! Näkymä hotellista

Lampputolppa sillalla.

Kasvihuone, Botanical Garden. Hieno paikka!

Viikinkiasumus kasvitieteellisessä puutarhassa
 

Viimeiset kaksi kuvaa ovat Liffey-joen rannalla olevasta nälänhätä-muistomerkistä. Irlannissa oli suuri nälänhätä 1840-luvulla. Tuona aikana kuoli noin miljoona ihmistä ja toinen mokoma muutti pois maasta.

Kun tästä reissusta oli toettu, olikin heti kohta ensimmäisen kesälomajakson vuoro. Tänä vuonna järkytimme ja yllätimme itsemme sillä, että päätimme tehdä kesälomareissun muualle kuin Skotlantiin! En ehkä ole vieläkään tästä järkytyksestä toipunut. :)

Suuntasimme siis perinteisen juhannuksen vieton jälkeen Sveitsiin. Sveitsihän on kiva maa, mutta kallistahan siellä on, jopa suomalaiselle joka on tottunut siihen, että Suomessa on kaikki kallista. Koko Keski-Eurooppa kärvisteli ennätyshelteiden kourissa ja niin mekin saavuimme aurinkoiseen Zürichiin, jossa aamupäivälämpötila oli vaivaiset 32 astetta. Onneksi nykyautoissa on oletuksena ilmastointi...

Sveitsi on meille tuttu maa pariltakin  reissulta ja toteutimme viiden yön yöpymisemme 2+2+1 taktiikalla, että ei ihan joka päivä tarvinnut majapaikkaa vaihtaa.
Aluksi suuntasimme todelliseen maalaisidylliin keskelle ei-mitään kuuntelemaan linnunlaulua, lehmiä, vuohia ja helikoptereita. :D

Hotellin pihan suihkulähde/lintujen juoma-allas

Näkymä huoneen parvekkeelta ulospäin
Ja näkymä parvekkeen sisäpuolella. :D
 
Patikkareittien viittoja siellä jossain 1500 m korkeudessa.

Alppimaisemaa. Ei ollut viileää tuolla vuorellakaan.

Upea alppijärvi, Brienzsee.
Tiedostan olevani ihan aidosti korkeanpaikankammoinen ja tasapainoelimessänikin lienee jotain vikaa kun helposti alkaa huipata, mutta koskaan aikaisemmin en ole voinut fyysisesti pahoin sen takia, että hirvittää se korkealla oleminen. Ajelimme tuolla Alpeilla sellaista ihanaa serpenttiinitietä, jossa minä en voinut muuta kuin laittaa silmät kiinni, toivoa ettei kukaan tule autolla vastaan ja taistella kuvotuksen tunnetta vastaan. Siksi sieltä serpentiinitieltä ei ole kuvia... 

Maalaisidyllissä vietetyn kahden yön jälkeen oli aika suunnata auton nokka kohti "Sveitsin rivieraa" eli Locarnoa. Matkalla tuli ajettua monen tunnelin läpi, joista lyhimmät olivat parisataa metriä ja pisin noin 20 kilometriä. Huikeita maisemia oli matkalla ja lämpötila auton ulkopuolella sellainen tasainen +36. Auton sisällä onneksi vaan noin 20. :)

Locarnoon saavuttiin hyvissä ajoin iltapäivällä ja kuumuus oli melkoista sielläkin. Hotellimme sijaitsi rinteessä keskustan yläpuolella, ja keskustaan ja takaisin pääsi kätevästi funicularilla, mikä oli ihanaa kun jyrkän mäen kiipeäminen siinä helteessä ei hirveästi houkutellut. Ja luojan kiitos, hotellihuoneessa oli ilmastointi!

Kaksi yötä vietettiin täällä ja kiva paikka se tämäkin. Kaupungilla olisi tehnyt mieli tallustella enemmänkin, mutta täytyy sanoa, että se 39 asteen lämpötila verotti kummasti kiertelyhalua. Ehkä tänne pitää mennä joskus uudestaankin. 

Matkalla etelään.

Ihan kiva näkymä tästäkin huoneesta.

Hotellin sisäpihalla oli uima-allas (katettu),
aurinkotuoleja sekä ekana iltana grillibileet
pientä korvausta vastaan!

Sieltä sen funicularin pitäisi tulla.

Kaupungin keskustasta järvimaisemaa.

Jonotusta Gotthardin tunneliin.
Paluu Zürichiin sujui ihan joutuisasti ja palautimme auton lentokentälle. Junalla ja raitiovaunulla teleporttasimme itsemme hotellille. Ilma oli edelleen ihan järkyttävän kuuma ja kun sitä kuumuutta oli riittänyt pidempään, tuntui, että kaikki kaupungin talot ja kadut hohkasivat sitä kuumuutta.

Hotellissa meillä oli kattohuoneisto, jonne mentiin erittäin arveluttavatoimisella hissillä. Pelotti joka kerta, että se hajoaa ja jää kerrosten väliin tai putoamme hissikuiluun... Huone oli hieno, mutta koska oli ihan järjettömän kuuma, oli vaikea ajatella muuta kuin sitä, että huoneessa ei ollut ilmastointia. Yöksi onneksi lämpötila laski vähän yli +20 ja huoneeseen sai läpivedon aikaiseksi eli nukkuminen onnistui jotenkuten.

Olimme kaavailleet menevämme keskustaan yhteen tuttuun ravintolaan illalliselle, mutta koska oli niin helvetin kuuma, päätimme, että joku lähempi kuppila saa kelvata. Iltakymmeneltä oli vielä järven rannassa niin lämmin, että syöminen ilman hikoilua oli silkkaa toiveajattelua.

Seuraavana päivänä meillä oli aikaa tapettavanamme miltei koko päivä eikä ollut suuria hinkuja tallustella tulikuumilla asfalttikaduilla. Onneksi illaksi oli luvattu ukkosta ja sadetta, ja sen myötä vuorilta ja järviltä puhalsi ihanan navakka tuuli, joka ei ollut millään muotoa kylmä. Vietimme suurimman osan päivästämme istuskellen järven rannalla.

Viimeisen päivän helpottava tuuli järven rannalla Zürichissä. Huomaa, että sveitsiläinen aitaa kukka-asetelmatkin. :D


Kotona oltiin illalla miltei aikataulun mukaan, vaikka lento lähtikin myöhässä. Olipa ihanaa astua ulos +13-asteiseen iltaan!

Reissu oli tosi kiva "roadtrip", useinmiten on mukavaa vähän vaihtaa maisemaa eikä kököttää viikkoa samoilla sijoilla. Tai no, kyllä minä Edinburghissa voin viettää viikon helposti, mutta se onkin vähän eri juttu. :)
Se täytyy sanoa, että vähän viileämpikin ilma olisi riittänyt. Vaikka pidänkin enemmän lämpimästä kuin kylmästä, niin kyllä tuollainen lähes neljänkympin jatkuva lämpö imee mehut tehokkaasti. Etenkin reissussa kun haluaisi vähän liikkua ja käydä katselemassa paikkoja. Vaan toisaalta, eilen illalla oli täällä eteläisessä Suomessa +8 eikä sekään kivaa ollut kun melkein olisi hanskat tarvinnut...

Loppuloma meni ihan kotona ollessa ja normipuuhastelujen parissa. Hyvittelin soimaavaa ilmastoterroristin omaatuntoani ja ostin uuden jääkaapin sekä pakastimen. Ovat ihan A+ -luokkaa kun vanhat olivat yli 10 vuotta vanhoja Ö-luokan vehkeitä. 
Seuraavaa lomapätkää odotellessa... Onneksi on viikonloppu!


P.S. Tietääkö kukaan Partapapasta mitään? Blogi on kadonnut jälkiä jättämättä. :-/
 

perjantai 17. toukokuuta 2019

Megajumi

Tiedättehän sen kun ei ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään ja sitten kun yrittää, ei pysty.
Minulla on juuri nyt se tilanne. Olisi montakin juttua, joista haluaisin vähän avautua, mutta en vaan saa mitään järkevää "paperille".

Ehkä jätän jutut edelleen hautumaan ja kokeilen vaikka ensi viikolla uudestaan. Silloin olen lomalla, jospa ajatus kulkisi letkeämmin tai rennommin tuolloin. :) 

Joka tapauksessa olen elossa ja kaikki on oikeastaan ihan hyvin elämässä.

 

maanantai 6. elokuuta 2018

Nyt saa käydä ehdottelemaan!

Nimittäin matkakohdetta syksylle. :)

Minulla on positiivinen ongelma elikkäs lomapäiviä, jotka täytyy pitää vuoden loppuun mennessä.

Hakusessa joku kiva eurooppalainen kaupunki ja ajankohta joskus lokakuun lopulla, mutta ei koulujen syysloman aikaan, koska koirille ei saa silloin hoitopaikkaa kuitenkaan. Koska se syysloma on, kuka tietää? Matkustajina kaksi aikuista, joista toinen on kala- ja äyriäisallergikko.

Pari ajatusta on omastakin takaa, mutta aina sitä mielellään kuulee muidenkin näkökantoja ja ehdotuksia.


Akuutimpana kriisinä on nyt se, että miksi blogiin jätetyt kommentit eivät enää tule sähköpostiini? Aiemmin kun joku on kirjoittanut kommentin, on se ohjautunut valittuun sähköpostiini ja näin on ollut helppo käydä vastaamassa kommenttiin säällisessä ajassa. Nyt vaan ei tule enää, ei kommentin kommenttia, vaikka bloggerin asetuksissa on edelleen päällä valinta lähetyksestä sähköpostiin... En käsitä, nörttitaitoni loppuivat kesken, joten olkoon. Pahoittelen siis jos kommentteihin vastaamiseni kestää. :(

Päivän positiivisena asiana lienee se, että seuraavan loman alkuun on enää neljä aamua. Sitten voi taas kuvitella olevansa "ikuisella lomalla", vaikkei se kahta viikkoa kauempaa kestäkään. ;)

torstai 2. elokuuta 2018

Kesä on kreisi

Kyllä tämä kesä on vähän kreisi ollut noin ilmojen puolesta. Toisaalta tosi kiva, että ilmoja pitelee kun muistelee millainen viime kesä oli, mutta toisaalta... Onhan tää ihan perseestä!;D

Kukille on saanut kantaa selkä vääränä vettä ja onpa tullut koettua sekin, että kun seisoo paikallaan ja kaataa kastelukannusta vettä parvekekukille, tulee hiki! Kaikelle on näköjään ensimmäinen kerta.

Eniten tässä ehkä potuttaa se, että olisi hyvät kelit tehdä pitkiä lenkkejä koirien kanssa mutta ei voi kun eihän niitä elukoita viitsi helteeseen tappaa. Eikä kyllä itseäänkään sen puoleen. 
Tästä liikkumattomuudesta johtuen olen jostain onnistunut taas kaivamaan sen suuren itseinhon esille. Hyvällä mallilla ollut kehopositiivisuuteni pakeni kirkuen jonnekin piiloon. Nyt, vuosikymmenen kauneimpana kesänä, olen varmaan lihavimmillani kuin koskaan ja inhoan itseäni enemmän kuin koskaan ja olen päästänyt päähäni taas sen ajatuksen: "mitähän ne musta ajattelee", vaikka ei pitäisi... Syyksi arvelen ihan oman ajatusmaailmani, sillä keväällä päätin, että ryhdyn tekemään pitkien koiralenkkien lisäksi ylimääräisiä kävelylenkkejä jotta saisin edes jotain liikuntaa lisättyä arkeeni ja toivottavasti painoa hallintaan. Noh, koska on niin saatanan kuuma koko ajan, turruttaa ja väsyttää helle niin, että ajatuskin ylimääräisestä kävelystä on karmaiseva. Ei ole tullut lenkkeiltyä sitten, ei.

Mutta se siitä, koitan työntää synkät ajatukset jonnekin taka-alalle ja ryhdistäytyä. Ehkä se siitä.

Blogitauko on taas näköjään kestänyt taas sellaisen reilun puoli vuotta, joten onhan tässä ehditty muutakin tehdä kuin puristella ja inhota omia läskejään.

Juu, pari reissua on heitetty, toukokuussa Wieniin ja heinäkuun alussa Edinburghiin (yllättäen). Voin kertoa, että ei ollut kylmä kummassakaan kohteessa. Harvemmin voi sanoa käyneensä Skotlannissa ruskettumassa. :) Kesälomasta on ensimmäinen osa vietetty ja olen jo kolmatta viikkoa töissä. Viikon kuluttua koittaa loman osa kaksi kun saa vielä pari viikkoa lomailla, jospa se mielikin siitä alkaisi taas kirkastua.

Motivaatio kaiken tekemisen suhteen on vähän hukassa ja jos voisin vapaasti valita rahasta välittämättä, viettäisin aikani matkustellen ja köllien jossain ihanissa luksuspaikoissa. Ja palkkaisin kodinhoitajan/siivoojan. Ainahan sitä voi haaveilla...

En halua vaivata teitä enempää negatiivisilla ajatuksillani, joten päätän raporttini muutamaan lomakuvaan. 

Wienin eläintarhan kirahvi.


Hotellin käytävätaidetta, Edinburgh

Hotellin kattoterassi, Edinburgh

Floral clock vm. 2018, Edinburgh

Restauroitu Ross Fountain, taustalla
Edinburghin linna. Klassinen kuva!

Kasvitieteellinen puutarha, Edinburgh,
kuningataräidin muistopuutarha

Kasvitieteellinen puutarha, Edinburgh,
kuningataräidin muistopuutarha

Kasvitieteellinen puutarha, Edinburgh,
kuningataräidin muistopuutarha

Ruusu, jonka nimeä en muista,
kuningataräidin muistopuutarha

Näkymä Carlton Hilliltä yli hotellimme kohti merta