maanantai 23. helmikuuta 2015

Ei voittoa

Yritykseni saada helposti paljon rahaa eivät näytä onnistuvan. Ei tule lottovoittoa eikä Eurojackpot-voittoa, ei. Jokerissa voitin viikko sitten 2,50 euroa. Ai hurja!

Muutoin elämä soljuu omia normaaleja latujaan. Päivät kuluvat töitä tehden, joskin työpaikan ilmapiiri on hieman mollivoittoinen. Yyteet ovat loppusuoralla ja tällä viikolla varmaan kuullaan, että mikä on lopputulos, ainakin tältä erää.

Olen kuitenkin osoittanut olevani suorastaan idioottimainen optimisti ja varasimme reippahasti kesälomareissun lennot sekä hotellit viikonloppuna. 
Tämän lisäksi on varattuna myös keväälle pieni kaupunkiloma, joten rahanmenoa ei voi estää. Vaan mitäpä tuosta, antaa mennä vaan.

Olen myös urakoinut taas villasukkaosastolla ja pieniä lasten sukkia tulee liukuhihnalta. Seuraavaksi on kyllä pakko keskittyä johonkin isompaan ja paksummilla puikoilla kun kädet eivät oikein tahdo kestää noita ohkaisia metallipuikkoja. Vaan kiva niitä on tehdä kun tulevat niin nopeasti.

Huushollissamme on myös yksi uusi koiranomistaja. Nimittäin VV:n kasvattaja päätti jättää jalostusoikeutensa käyttämättä ja antoi minun siirtää koiran omiin nimiini. Samalla ilmoitin Siipan toiseksi omistajaksi, hän kun ei ole koskaan paperilla yhtään koiraa omistanut. Nyt se taisi vähän ylpistyä moisesta "arvonnoususta", mutta palasi maan pinnalle kun sanoin nyhtäväni tästedes kaikki hoidolliset kulut häneltä. ;)

Eipä täällä sen ihmeempiä. Kuukausikin on taas lopuillaan ja kohta pitää esitellä seuraava palomies. Sitä odotellessa viikko sujunee sutjakkaasti.  

tiistai 17. helmikuuta 2015

On asiakkaita ja sitten on kusipäitä, jotka luulevat olevansa suuria asiakkaita

Päätimme joskus viime viikon puolivälissä, että annamme huushollin kokille lauantaina vapaapäivän kun oli "ystävänpäivä" ja kaikkea.
Täytyy onnitella Suomen Postia, joka vuosia sitten älysi lanseerata amerikkalaisten rakastavaisten päivän ystävänpäivänä. Paljon useamman kortin joutuu lähettämään jos juhlitaan ystäviä kuin jos vain kuherreltaisiin rakastavaisten kesken. No, yhtä kaikki, ei se ole minulta pois jos joku ystävänpäivää haluaa erikseen juhlistaa. Minun ystäväni ovat ystäviä ihan joka päivä. :)

Kokki siis kiitti ja kuittasi, että jossain maksullisessa paikassa pitää lauantaina syödä. Niinpä varasin Isolta Kirkolta rautatieaseman kellotornin läheisyydellä sijaitsevasta ravitsemuslaitoksesta meille pöydän sillä arvelin kyseisen lauantain olevan sesonkiaikaa.
Tarkoitus oli ennen maksulliseen pöytään käymistä vierailla Korkeasaaressa, mutta hyytävä sää pisti muuttamaan suunnitelmia. Suunnistimmekin suoraan ravinteliin käymättä ulkoiluruudun kautta, mutta emme jääneet moisesta potemaan huonoa omaatuntoa.

Pöytävarauksemme olikin osunut näköjään vuoronvaihdon tietämille ja pääsimme heti pöytäämme, mutta tovin jouduimme odottelemaan henkilökuntaa kun ilmeisesti hovilta unohtui kyypparille mainita, että ne tuli jo ja istuvat pöydässäkin. 
Siinä sitä olikin sitten hyvä kuunnella selkäni takana olevasta pöydästä kuuluvaa omakehua ja "maailmanmiehen" elkeitä kun joku "toimitusjohtaja" siellä kehui ulkomaisia ravintolakäyntejään sekä syömiään ruokia tarjoilija-raukalle. Voin kertoa, että en ollut vaikuttunut kuulemastani, joten taisi "toimari" panna vähän omiaan juttuihin. Niin ja paras ikinä syömänsä jälkiruoka oli joku kelaato (siis jäätelö, veikkaan), mutta ei muistanut missä.
Olihan se ihan viihdyttävää, vaikkakin sääliksi kävi tarjoilijaa.

Samaan aikaan ravintolan ovella kävi hirveä kuhina ja härdelli kun ihmisiä lappasi joko kyselemään varaamiaan pöytiä tai kyselemään pääsisikö ilman varausta syömään.
Oma tilanteemme oli jo hyvällä mallilla, saimme tilattua alku- ja pääruokamme sekä juomat, joten ei hätää. Ja palvelukin pelasi ripeästi kun siitä vuoronvaihtohässäkästä päästiin yli.

Nautiskelimme tapaksiamme kuoharin kera kun tarjoilija tuli sanomaan sille takapöydän hepulle, että näiden tulisi siirtyä pois pöydästä kun olivat jo olleet siinä koko varauksen ajan (kaksi tuntia) sekä maksaneet jo syömisensä, ja seuraavat pöytään tulijat jo odottelivat.
Silloin päätti "toimitusjohtaja" näyttää todellisen luontonsa. Oli selkeästi tietoinen, että pöytävarauksen kesto on todellakin sen kaksi tuntia (mikä mielestäni on ihan riittävä jos ei käy mitään kämmejä toimituspuolella), mutta he olivat (kuulemma) päässeet tilaamaan vasta vartin yli, joten herran mielestä heillä on kaikki maailman oikeus olla vähintään se vartti ylimääräistä aikaa pöydässä. 
Tarjoilija ei ollut ihan samaa mieltä (enkä minäkään), jolloin mösjöö kehtasi ruveta vaatimaan kompensaatiota... hohhoijaa, oikeasti! Tarjoilija sanoi, että hänellä ei ole valtuuksia mitään hyvityksiä antaa, mutta voi toki kysyä esimieheltään, mikäli asiakas niin tahtoo. Ja tahtoihan hän. 
Asiakkaan vaimo/seuralainen oli viisaasti häipynyt toiletin puolelle jos siinä kohdassa kun asiakas alkoi avautumaan.

Ehdin juuri kuiskata Siipalle, että eihän sillä idiootilla ole mitään perusteita kompensaation pyytämiselle kun tarjoilija palasi.
Näin kertoi tarjoilijakin herralle, joka vielä kuvitteli jollain tasolla olevansa niskan päällä. Vielä yritti jotain vedätystä, mutta tarjoilija oli tiukkana, jolloin herra ilmeisesti kuvitteli saavansa viimeisen sanan ja kysyi: "Saako tuota teidän vessaa käyttää, vaikka pöytävarauksen aika on jo loppunut?" Tarjoilija osoitti selvää tilannetajua ja sanoi: "Te voitte viipyä siellä vessassa juuri niin kauan kuin haluatte." Melkein vetäisin kuoharit nenään kun rupesi naurattamaan niin paljon.

Katselin "toimitusjohtajan" poistumista ikkunasta ja tuumasin: "sillä on varmaan yhden miehen firma ja siksi se leikkii suurta johtajaa". Nyt oli Siipan vuoro vetäistä kuoharit nenään.

Onneksi seuraavat pöytään tulijat olivat ihan ymmärtäväisiä eivätkä olleen pahoillaan jouduttuaan odottamaan baarin puolella. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mekin saimme nauttia ateriamme loppuun hyvässä hengessä kuuntelematta mitään idioottimaisuuksia. Ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi. Me suoriuduimme varauksemme puitteissa niin, että vielä jäi puoli tuntia "luppoaikaakin". Eli ihan en ymmärtänyt miksei "herra toimitusjohtaja" kyennyt suoriutumaan.

Että on olemassa asiakkaita ja sitten on näitä kusipäitä.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Sairasta porukkaa

Nimittäin joka puolella ympärilläni! Töissä, naapurustossa, kaupassa, eläinlääkärillä.
Tuntuu, että minua lukuunottamatta koko maahan on iskenyt joku helvetin bronkiitti tai vatsaflunssa.

Jopa eläinlääkärini oli ollut viikon sairaslomalla ja kehui konsultoineensa "oikeaa lääkäriä" vaimonsa sijasta (joka myös on eläinlääkäri). Sitä pitäisin jo vakavana sairautena ja toivon, että ei tartu minuun.
Töissä useammallakin flunssa on pitkittynyt ja mennyt keuhkoon. Ihan keuhkokuumeeksi tai sitten "vaan" keuhkoputkentulehdukseksi.
Lisäksi liikkeellä on jotain helvetin ärjyä vatsatautia, joka nostaa kuumeen ja kaataa vuoteen omaksi.

Ei. En halua näistä taudeista mitään itselleni. Nyt ei ole aikaa eikä halua sairastaa. Joten en suostu. Toivon, että tämä appelsiini päivässä -kuurini pitää taudit loitolla.
Eilen illalla ihmettelin, että miksi kurkkua karhentaa ja silmiä kutittaa. Että ei kai vaan... Kunnes tajusin, että lanka joka tällä hetkellä sukkapuikoillani on, on niin pölisevää ja karheaa, että se menee kurkkuun ja silmiin. Olipa huojentava tieto! Ja kun vaihdoin kutimen toiseen, alkoi kutinakin kummasti helpottaa. Täytyypä muistaa vastaisuudessa, että ei osta moista lankaa enää. :)

JälkiJuttu:
Taivaalla oli eilen ja tänäänkin näköjään outo valoilmiö. Aurinko!
Vaikka joudunkin ihailemaan auringonpaistetta pelkästään toimiston ikkunan läpi, piristää se kuitenkin kummasti. Kevät tulee! Kieltäydyn kuuntelemasta säätiedotuksia, jotka kertovat, että loppuviikosta taas kylmenee...

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Helmikuu

Sinne meni tammikuu niin että heilahti! Siis todella nopeasti! Olen siis humpsahtanut takaisin työläisen arkeen, jossa päivät seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa. Palkkaa ainakin tulee (toistaiseksi), mikä on ihan positiivista taloudenhoidon kannalta.

Mutta asiaan. Uusi kuukausi = uusi mies. Tässä hän tulee, hei vaan herra Helmikuu!


Aika kesäistä näyttää olevan helmikuisessa Oulussa, mutta en minä valita. En ollenkaan! Iloa päivään siskot tämän körilään myötä! :)