maanantai 30. kesäkuuta 2014

20 ml

Tuon verran oli sademittarissa vuorokauden sademäärä. Eilisaamusta tähän aamuun, ja taitaa nytkin sataa. Kyllä jo piisaisi, ihan oikeasti. 
Amppelissa killuva verenpisara näyttää nyt surkealta kun sade on sitä kurittanut tuulen kanssa. Ja senhän jo mainitsin, että tillit mätänevät ryytimaahaan. Muut kylvökset vielä yrittävät sinnitellä hengissä.

Lauantaina kuitenkin oli kaunis ja lämmin päivä, ja vihdoin sain pihan nurmikkoviidakonkin lannistettua. Sekä kuvattua villisti kukkivat mehikasvini. Saapa nähdä mitä hirviöitä näistä vielä kehkeytyy.







Aika hienoja ovat minun mielestäni. Tuota maanpeittokasvia täytyy vähän karsia kun se yrittää tukahduttaa nuo mehitähdet alleen, jotka toki nekin ovat kasvaneet valtavasti.

Eilen olikin sitten aika lunastaa annettuja lupauksia ja niinpä herätyskello pirahti kuuden kantturoissa ja kyyti kävi noutamassa vähän ennen puolta kahdeksaa. Matka suuntautui länsirannikolle jazzkaupunkiin (tai sen naapuriin oikeastaan) koiranäyttelyyn. Olin ystävälleni lupautunut jo ajat sitten apukäsiksi ja jaloiksi kun hänellä oli niin monta koiraa vietävänään. 
Ilma oli kolea ja todella tuulinen. Sade roikkui ilmassa koko ajan, mutta ennusteiden "lupauksista" huolimatta ei sitä kunnollista sadetta tullutkaan, onneksi.

Näyttelymenestyksen kannalta ystäväni päivä oli hieno. Kahdessa rotukehässä voitot kotiin omille koirilleen tai kasvateilleen ja minulla oli ilo olla mukana voittokoiria esittämässä. Olipa kivaa pitkästä aikaa kirmailla kehässä ja turista vanhojen tuttujen kanssa. Päivä oli pitkä ja viluinen, kotona olin vasta yhdeksän aikaan illalla ja kyllä maistui uni viime yönä.  Kertaakaan en herännyt ennen kellonsoittoa.
VV puolestaan oli saanut juhlia kotona, sillä Siippa oli tarjoillut tuplamäärän ruokaa normaaliin verrattuna kun ei muistanut paljonko sitä sapuskaa annetaankaan. VV:n puolesta saisin varmasti olla useamminkin poissa kun tarjoilu on silloin näin mainiota! 

Huomenna on jo heinäkuu! Toivottavasti se aurinkoisempi ja lämpimämpi kesäkin nyt vihdoin ottaisi säätilan herruuden valtaansa.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Verenpisara

Noh, jokainen joka on tätä blogia lueskellut on varmaankin huomannut, että minä pidän verenpisarasta todella paljon.

Kukka, joka roskaa ihan helvetisti (eli ei ikinä enää parvekkeelle, liian hankala siivottava), johon huonolla tuurilla iskeytyy kirva-armeija ja jota pitää nyppiä melkein samalla intensiteetillä kuin orvokkeja, mutta kaikesta huolimatta niin hieno.
Olen joskus pohtinut, että olen tämän taipumukseni verenpisaraa rakastaa perinyt isoäidiltäni. Hänellä oli valtavan upeita verenpisaroita ja hän onnistui niitä myös pitämään hengissä yli talven. En muista vietiinkö niitä kesäksi ulos vai ei... Toinen sieltä peritty suosikkikukka on särkynyt sydän.

Viime kesänä ostamaani runkoverenpisaraa yritin talvehdittaa, mutta huonolla menestyksellä. Ehkäpä lajikettakaan ei oltu luotu elämään yhtä kesää pidempään, mutta eipä minulla ole tarpeeksi viileää, mutta valoisaa paikkaakaan jossa voisin yrittää verenpisaraa talvehdittaa.
Siksipä pitää sitten joka kesä ostaa uusi verenpisara, mutta en nyt voi väittää, että se minua mitenkään erityisen paljoa harmittaisi. Puutarhamyymälässä käynti on aina ihanaa (ja vaarallista kukkaron kannalta)! ;)

Vanha kuva uudestaan aiheen mukaisesti.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Helvetin harakat!

Pienissä ympyröissä ovat meikäläisen elämän eväät tällä hetkellä. Jännittävimmät asiat päivissä ovat joko se, mihin aikaan päivästä kulmakunnan kolme kauhuharakkaa pälähtävät pihaan rääkymään (jolloin päästän VV:n irti) ja se, oksentaako PP vai ei.

Viikko on näköjään vierähtänyt edellisestä postauksesta. Ehkäpä se vain kertoo siitä, että ei ole mitään kerrottavaa. Paitsi se, että olen lopen kyllästynyt tähän ainaiseen vesisateeseen ja kylmään ilmaan. Edes tilli ei kasva kunnolla ryytimaassa, perkele!

Olen loman tarpeessa.
Vaan kas, kahden viikon päästähän tässä pääseekin reissuun, joten pidän suuni supussa ja yritän olla valittamatta kaiken aikaa.

Viime viikolla taisin mainita, että PP on kipeä ja maalailin jo sitä viimeistä hetkeäkin. Maanantaina hermoni petti ja soitin eläinlääkäriin. Arvelin, että en voi lähteä reissuun jos koiralla on tuollaisia epämääräisiä oireita, saati että laittaisin sen hoitolaan.
Onneksi taikanäppi-eläinlääkärilläni oli meille aikaa heti maanantaina. Diagnoosiksi saimme suolistotulehduksen ohutsuolessa ja epäilyn lievästä haimatulehduksesta. Huh!
Toivottavasti kuuri puree ja mystinen pulauttelu loppuu. Ainakin koira on nyt jo pirteämmän ja levollisemman oloinen. Saanen siis rauhassa lähteä reissulleni.

**************

Pride-viikon kunniaksi Teema esittää kaikenlaista aiheeseen sopivaa ohjelmaa.
Katsoin Stephen Fryn kaksiosaisen dokumentin homofobiasta eri puolilla maailmaa. Jos kiinnostaa ja meni ohi, niin sehän löytyy luonnollisesti vielä Areenasta. Tässä linkki ensimmäiseen osaan.

Dokumentti sai minut sekä äärettömän hämmästyneeksi että hyvin surulliseksi siitä syystä, että nykymaailmassa on vallalla kovin paljon kivikautisia käsityksiä seksuaalivähemmistöistä. Erityisesti Ugandassa tehdyt haastattelut olivat jotenkin ihan omaa luokkaansa, samoin Pietarissa haastateltu "puolipappi".
Väitän, että nämä kaikista kirkasotsaisimmat eivät varmaankaan tunne henkilökohtaisesti yhtään seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ihmistä.

Yllättäen (not) persujen parista sitten kuului myös se odotettavissa oleva älähdys, että ei sovi Teeman näyttää tällaista homostelua kanavan täydeltä ihmisille. Että YLE ottaa kantaa sukupuolineutraalin avioliiton puolesta. Sama heppu loihe tänään lausumaan (iltapäivälehden mukaan), että jalkapalloilijat eivät saisi halailla ja pussailla toisiaan maalinteon jälkeen kun sellaista sitten lapset näkevät (ja varmaan turmeltuvat myös)... hohhoijaa...

Jos jatkossa joskus erheydyn pitämään itseäni ahdasmielisenä, palautan mieleeni nämä pari edellä mainittua esimerkkiä ja voinen todeta, etten ole ahdasmielisyyttä nähnytkään itsessäni. ;)

torstai 19. kesäkuuta 2014

Viisas

Siinäpä onkin pulma, että kuka on viisas ja kuka ei. Kirjaviisaus on ihan erilaista kuin "maalaisjärki".

Itselläni tuota kirjaviisautta ei varmasti olen niin paljoa kuin voisi olla, sillä en ole mikään pänttääjätyyppi saati että olisin kovasti koskaan rakastanut knoppien opettelua kirjoista. Ei, edelleen olen enemmän tekijä kuin lukija. Ja vielä valokuvamuistilla varustettu, niin arvaatte ettei se luettu ole aina kovin helposti päähän jäänyt. Sitä vastoin mieleen on kyllä piirtynyt se, missä kohtaa kirjaa joku kuva tai tieto on... Taidan siis olla tyhmä, sillä taatusti en pärjää tietovisoissa, joissa pitää tietää jonkun ouagadougoun olympiavoittaja lajissa x vuonna y.

Maalaisjärkeä väitän minulla olevan sekä kykyä ja taitoa tehdä konkreettisia asioita ja selvittää arkipäivän ongelmia. Minusta ei varmaankaan saa henkevää ja filosofista väittelyseuraa monen tunnin teoriakeskusteluihin, mutta pyydä minua tekemään jotain konkreettista, niin taatusti ainakin yritän.

Eräänlaista viisautta lienee sekin, että tietää koska kannattaa pitää turpansa kiinni, vaikka kuinka vituttaisi. 
Itselleni tässä päivänä muutamana sattui varsin huono aamu ja blogistaniakierrosta tehdessäni tuntui siltä, että vähintään joka toisessa blogissa oli jonkun sortin besserwisseröintiä, ylenkatsomista ja muiden vähättelyä. Jos ei itse tekstissä niin ainakin kommenteissa. Ärsyynnyin monta kertaa, mutta olin "viisas" ja jätin kommentoimatta ja tarttumatta.

Olin myös todella fiksu, filmaattinen ja viisas kun hoidin juhannuksen ruokaostokset eilen, jo aamupäivällä. Eipä tarvitse/tarvinnut tapella ruuhkamarketissa sipulinipusta ja makkarapaketista hampaat irvessä vaan levollisin mielin kaikessa rauhassa hoidin ostokset. Otsasuoneni ei pullistunut kuin yhden kerran, mutta sehän ei ole mitään normaaleihin viikonloppuruokaostoksiin verrattuna. ;)

JälkiJuttu:
Go Hollanti! (vaikka myönnän, että huonosti eilen pelasivatkin)
Goodbye Espanja, ei tule ikävä. Ja isot propsit Chilelle! Hyvin pelattu, kuka olisi uskonut etukäteen. :)

************
Tämä oli muuten 555. postaus tässä blogissa. :)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Radikaali

Ainakin tämä suomalainen kesäsää on melko radikaali tällä hetkellä. Tänään aamupäivällä täällä maan suurimman lentokentän kupeessa oli lämpötila plus kuusi astetta ja taivaalta tuuttasi sakeasti räntää & rakeita.
Kohta on jo niin kylmä, että pitää kaivella takaisinpäin jotain talvivarusteita. Aamulla ainakin kaipasin hanskoja ulkona käydessä ja tuumin, että PP:lle ainakin olisi voinut heittää manttelin selkään.

Tänään olen kylmän päivän kunniaksi siivonnut! Arvelin, että ei tule niin hiki ja ehkä se nyt osittain olikin näin, mutta hiki siinä hommassa aina tulee. Vähän fuskasin ja päätin jättää lattianpesun ylihuomiseen, mutta taikasienen kanssa heiluin kuitenkin ja kiillotin parit seinät.
Mattopyykillekin pitäisi päästä, vaan taitaa olla turha toivo näillä keleillä.

Näillä lämpötiloilla voin olla myös tyytyväinen siitä, että ei ole sitä hataraa aittaa kesämökkinä, jonne olisi pakko lähteä juhannuksen viettoon palelemaan. Ei, me pysymme lähiössä kaukolämmön piirissä. 

Aamulla suoritin jo osan yksi juhannuksen ruokaostoksista. Ihan kivaa oli olla ysin kantturoissa Rismassa. Siellä oli hyvinkin väljää ja avaraa eikä kassallekaan tarvinnut jonottaa. Huomenna osa kaksi...

JälkiJuttu:
Nyt se tapahtui. Eilisiltana ensimmäistä kertaa PP ei tullut yläkertaan nukkumaan. Ei koko yönä. Ja tämä on todella merkille pantavaa, sillä se on ollut varjoni niin kauan kuin se on luonani ollut. Askel on lyhentynyt lyhenemistään ihan muutamassa viikossa ja nyt on näköjään tullut stoppi portaiden kulkemiselle. *huoh*

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Hillitty

Hienot ihmiset ovat aina hillittyjä eivätkä näytä tunteitaan julkisesti. Joo-o, tuon määritelmän mukaan minä en ole hieno ihminen (enkä ole koskaan sellaista itsestäni kuvitellutkaan). ;)
Toki ihmisellä pitää olla käytöstavat ja ainakin minä omassa työssäni joudun useinkin hillitsemään itseäni, sillä verenihän on helposti kuohahtavaa sorttia ja välillä tekisi mieli sanoa kovinkin suoraan aatokseni. Tempperamenttini perusteella voisi luulla minussa olevan ripauksen latinoverta. 

Osaan siis olla hillitty ja tarvittaessa arvokaskin, mutta haluanko sitä onkin sitten ihan eri asia.
Mitä siitäkin tulisi jos kaikki olisivat hillittyjä ja korrekteja eivätkä koskaan sanoisi tai näyttäisi sitä mitä oikeasti ajattelevat tai tuntevat. Aika kuivakkaa ja täynnä väärinkäsityksiä olisi maailma sanon mä.

Eipä taida tästä tämän enempää irrota kun en väkisinkään viitsi vääntää. Taidan sen sijaan lähteä vääntämään itselleni jotain salaattia myöhäiseksi lounaaksi jotta jaksan lähteä hellaostoksille.

Lopuksi ilahdutan teitä komeasti kukkivalla Paavalinkukallani. Se on tällä hetkellä ihan hillitön! ;)


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Twitter

En ole Twitterissä, en Facebookissa enkä Instagramissa.
Mistä mä keksisin jotain twiitattavaa edes kun tämä blogikirjoittaminenkin tahmaa välillä kummasti.
Twitterin sielunelämään olen joutunut työn puolesta paneutumaan hieman ja onhan se vähän sekava koko systeemi. Itse en moista kauaa varmaankaan jaksaisi. Juu, ei ole mun juttuni ja ihmettelen, miten jotkut megatwiittaajat ehtivät koko ajan räplätä niitä värkkejään ja suoltaa kommenttejaan sekä lisäksi vielä seurata muita siellä Twitterissä. Mutta kukin tyylillään.

JälkiJuttu:
Meille on luvassa vihdoin hieman viilennystä yläkerran kuumuuteen, sillä taloyhtiössä on nuijittu läpi lupa asentaa ilmalämpöpumppu asuntoon jäähdytystarkoituksessa. Niinpä minäkin eilen sellaisen tilasin ja asennus on heti heinäkuun alussa. Ihanaa, on toivoa vielä, että yläkerrassamme olisi joskus viileääkin!

Muutoin täällä ei tapahdu mitään mullistavaa. Siippa lähti työreissuun ja me täällä koirain kanssa vedetään lonkkaa ja koitetaan olla hikoilematta turhaan. Ohessa mallia näyttää PP.


Kyllä se niin on, että mitä vanhempi koira, sitä enemmän se nukkuu. Tänään PP vaivautui raahaamaan arsensa alakertaan siinä kohtaa kun kilistelin kotiavaimia ja availin tuulikaapin ovea joskus lähempänä puolta päivää... On se, vanha ja hidas, ja jäykkä. Olen henkisesti hyväksynyt sen, että viimeistä kesää tässä varmaankin yhdessä mennään.

Kesällä pitää olla tietysti kukkakuvia, joten tässä suloinen atsaleani, joka kukkii juuri nyt ihan täysillä.
Enkä ole muuten moneen päivään nähnyt yhtään liljakukkoa! Taidan siis oikeasti olla voitolla tai sitten ne vaan keräävät voimiaan seuraavaan hyökkäykseen.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ihmepuu

Haapa on todellinen ihmepuu. Se kun pääsee kasvamaan tietyn kokoiseksi, niin sitä ei tapa mikään. Saattaisi selvitä ydinräjähdyksestäkin yhdessä rottien ja torakoiden kanssa.

Meillä on paljon haapaa tuossa lähimetsässä ja niinpä omaankin pihapiiriin aina silloin tällöin yrittää joku haavankuikale pesiytyä.
Keittiön ikkunan alle, tuonne angervopuskan sekaan, pääsi yksi haapa pesiytymään. Yhden kesän aikana kiskoin sitä haavanalkua moneen kertaan pois ja joka kerta kuvittelin sen tappaneeni. Ei, aina vain uudestaan pukkasi esiin kunnes suivaannuin ja kaivoin lapiolla ihan jokaikisen juurenpalan minkä löysin. Siihen loppui sen haavan yritys vallata ikkunani edusta.

Vaan olisi kivaa jos tämän verenpisarani saisin puuna. Siinä olisi ohikulkijoilla ihmettelemistä ihmepuussa kerrakseen ja se olisi varmasti todella kaunis puuna kun se on kaunis tällaisena amppelikukkanakin.  Roskaa toki tulisi paljon... hmmm... Ehkä en haluaisikaan sitä puuna kuitenkaan.

My pride and joy
JälkiJuttu:
Lämmin ja kostea ilma on tehnyt tehtävänsä myös mehikasvipenkissäni. Ne ovat riehaantuneet aivan vallattomasti kasvamaan. Otan kuvat näytille kunhan ensin siistin sitä yhtä ryökälettä, joka yrittää omia koko penkin itselleen.
Atsaleassakin ensimmäiset kukkaset ovat jo auenneet. Ja se on aivan yhtä kaunis kuin viime vuonnakin, mutta tuplasti isompi. 
Liljakukkojen suhteen taidan olla johdossa, aikakin olen saanut todella monta pyydystettyä. Nyt ne on aika helppo vielä napata kun kukkien varret ovat sen verran lyhyet, että eivät pysty levittäytymään suurelle alalle. Minulla on myös suuri suunnitelma laittaa koko liljapenkki uusiksi syksyllä ja huolehtia, että reunalla on "myyränkarkottajia" riittävästi. Sen verran näkyy verottaja penkissä käyneen, että yhtä komeaa kukintoa ei ole tälle vuodelle luvassa kuin esim. viime kesänä.

Kotona ollessa sitä näköjään myös laiskistuu lounaan suhteen. Itse söin tänään kolmatta päivää tiistaina tekemääni broileri-pasta-salaattia eikä edes käynyt mielessä, että olisin siihen jotenkin kyllästynyt. Ihan hyvää se on edelleen, ryyditettynä omatekoisella salaatinkastikkeella. Vielä sitä salaattia on vähän jäljellä ja luulen, että syötän lopun Siipalle illalla... ;)

Lounaalla tänään, ja eilen, ja edellispäivänä...

torstai 5. kesäkuuta 2014

Avokado

Tämä hedelmä (kai se on hedelmä?) kuuluu sinne inhokkiosastooni. Johtuu varmaankin siitä kun joskus nuoruudessani äitini oli tohkeissaan ostanut jostain (kalliilla varmaankin) avokadoa kuultuaan sen olevan äärimmäisen terveellistä ja vitamiinipitoista.
No, se avokado ei luonnollisestikaan ollut niin sanotusti syöntikypsä ja maistui lähinnä saippualta. Aina kun näen avokadon, muistan sen saippuaisen maun. Sittemmin en ole avokadoa kotiini ostanut. Syön kyllä guacamolea ja avokadoa muutoin vaikkapa salaatissakin jos sitä jossain tarjotaan, mutta itse en sitä osta. 

Sama syndrooma minulla on oliivien suhteen. Tosin oliivit saatan jopa lajitella pois jos niitä on liikaa ruuassa. Erityisiä inhokkejani ovat ne kammottavat mustat (yleensä espanjalaiset) oliivit, joiden mausta tulee lähinnä oksennus mieleen. *brrrhhhh*

JälkiJuttu:
Takapihallamme on viidakko, johon VV hukkuu ja vanhat pierutkin loikkivat siellä kulkiessaan. Lähden siis raivaamaan viidakkoa nyt ja samalla tsekkaan josko olisi arkkivihollisiani lisää tapettavissa. Nimittäin niitä liljakukkoja. Juu, ensimmäiset tapoin jo viime viikonloppuna! Ovat vuosi vuodelta röyhkeämpiä!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Eivät sitten osanneet päättää

Yleensä en kiinnitä Yhteispahan kanssa tulevaan mainosnippuun mitään huomiota vaan nakkaan ne suoraan paperinkeräykseen.

Viime viikolla tullutta muovikäärettä avatessani ja lajitellessani huomioni kiinnittyi jostain syystä siihen, että Tallinnan risteilyjä tarjoavan laivan mainoksia oli kaksi.
Pitihän niitä sitten tutkailla lähemmin.

Kansikuvat olivat keskenään erinäköiset, vaikka tekstit kansissa olivat aivan samat.

Niinpä siirryin tutkimaan sisältöjä, josko niissä olisi jotain eroavaisuuksia. Vaan samat tekstit löytyivät molemmista vieläpä samalla tavalla taitettuna ensimmäistä aukeamaa lukuunottamatta. Eroavaisuudet löytyvät kuvituksista.


Ylempi aukeama on tuosta, jonka kansi on vasemmalla puolella edellisessä kuvassa.
Osuuskauppa haluaa siis mainostaa kohdennetusti sen perusteella lähteekö propuska lapsiperheille vai lapsettomille. Meidän huushollimme lienee jonkin sortin androgyyni kun eivät osanneet päättää kumman lähettävät ja lähettivät molemmat. ;)

Niin tai näin, tällä kertaa tämän mainoksen toimittaminen meille oli ihan turhaa, sillä kesälomareissut on jo suunniteltu ja lyöty lukkoon. Toki toinen, se lyhyempi reissu suuntautuu juuri Tallinnaan tuolla mainitulla paatilla, koska naidun suvun mukaan lähtevä osa haluaa tanssia aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus... Minä en, mutta kestän tämän(kin) kyllä.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Läsnäolo

Siinäpä onkin jalo taito, läsnäolon taito. On helppoa olla paikalla olematta läsnä. Itselleni sellainen olomuoto on tuttuakin tutumpaa kaikista niistä jonninjoutavista komiteakokouksista, joissa itsellä ei ole mitään aktiivista roolia. On vain kutsuttu paikalle neukkarin täytteeksi tai sitten asia ei kiinnosta edes viran puolesta, mutta jostain syystä on moiseen palaveriin ajautunut. Siinä sitä helposti luisuu sellaiseen omaan horrokseensa jossa joko ajattelee sitä päivän kauppalistaa tai sitten ei ajattele mitään. 

Vaan olla aidosti läsnä erityisesti tilanteissa, joissa joku toinen on ahdingossa ja haluaa purkaa tuntojaan, on taito jota ei voi opetella. Kykyä joko on tai ei ole.

JälkiJuttu:
Lauantaina olin läsnä juhlimassa kummilapseni valmistumista ammattiin. Ihan uskomatonta, että se vasta äsken ollut pieni käärö on upea nuori nainen, jolla on ammattitutkinto loistavin arvosanoin ja vakituinen työpaikka. Elämä mallillaan ja maailma avoinna. Olen ylpeä hänestä. :)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kekkee kesäkuu

Otanpa tähän nyt taas Neon sanat työn alle. Jospa se sanainen arkku taas siitä avautuisi.
Kiitokset Neolle jälleen vaivannäöstä! :)


Ja heti skippaan ensimmäisen sanan. Tai no, käsittelen sen tässä kertomalla, että sinappi ei näyttele elämässäni juuri minkäänlaista roolia, mutta Siippa ei voisi elää ilman sitä.  :)

Kesäkuuta pukkaa

Nopeasti, puhelimella ettei leidien tarvitse pettyä tai odotella liian pitkään.
Ei paha, vaikka asento onkin mielestäni hassun teennäinen. ;)