maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sata salamaa

Olipahan komea ukkonen erityisesti lauantai-iltana! 
Eilisiltainen vähän kaarteli ja pyyhkäisi ylitsemme melko nopeasti. Ei jaksanut oikein vettäkään sataa, mutta katuvalot olivat sammuksissa, joten johonkin taisi täräyttää sen verran.
Tiedotusvälineissä uutisoitiin, että kesän salamaennätys tehtiin. Varmasti, kun meikäläinenkin ihan paljaalla silmällä näki niitä vaikka kuinka monta.

Ilmahan ei todellakaan moisista ukkosista viilentynyt, tänäkin aamuna oli sellainen lehmänhenkäys, että eipä hirveästi harmittanut kampeutua tänne ilmastoituun toimistoon.

Yölläkin oli niin perkeleen kuuma, vaikka oli ikkunat auki ja propellit päällä. Asiaa ei tietenkään auttanut se, että ukkosen ajaksi oli pakko lyödä jokainen luukku kiinni kun Juniori päätti saada jonkun megalomaanisen paniikkikohtauksen kun ukkonen eilen illalla lähestyi. PP taitaa olla jo vähän kuuro ja seniili. Lauantai-illan jytinässä se makoili terassilla kaikessa rauhassa jaloissa eikä ollut moksiskaan koko ukkosesta. Eilen se sitten otti vähän kierroksia, mutta varmaan siksi, että näki Juniorin panikoivan.

Niinpä nukuin äärimmäisen huonosti heräillen hikisenä vähän väliä. Aamuyöstä sitten ilmeisesti ilma viileni, koska herätyskellon pärähtäessä olin ehdottomasti sitä mieltä, että en ollut ehtinyt ummistaa silmiäni kuin hetkeksi. Nyt onkin sitten hieman nuutunut olo, mutta ehkä se tästä.

Viime viikolla aloittamani kuntokuuri sujuu ihan suhteellisesti. Eilen tehty lenkki tosin nosti hien pintaan todella nopeasti johtuen ulkolämpötilasta. Vaan totta on se, että kun tarpeeksi rapakuntoisena aloittaa, näkyy edistystäkin nopeasti. ;)
Toivotaan, että läskikin sulaa siinä samalla... Olen myös vakavasti harkinnut kävelysauvojen hankintaa (!!!), vaikka aiemmin olen vannonut, että minähän en moisten keppien kanssa heilu. Nyt kuitenkin huomaan, että reippaasti kävellessä pyrin jännittämään hartioita ja tulee vähän jumiutunut olo yläselkään. Sauvat ehkä auttaisivat pitämään kädet ja hartiat hieman rennompina. 
Niin, minä en todellakaan juokse, sillä vanha ikivanha urheiluvamma polvessa pitää siitä huolen, että se ei onnistu. Kävellessä se ei kipeydy pahemmin kunhan on sopivan joustavat kengät.

Muutoin viikonloppu sujui leppoisasti. Tuli katseltua olympialaisia ja formulaa, syötyä hyvin ja rentouduttua.

Enää kolme viikkoa ja sitten onkin taas lomaa.

JälkiJuttu:
Valittaminen todellakin kannattaa! Kun uikutin niistä huonoista gladioluksistani, niin a´vot! Nythän sieltä pilkisteleekin jo kukkavanoja useampi. Katsotaan sitten, minkä värisiä saadaan tänä vuonna. 

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kukkapostaus

Eli ne, joita ei voisi pienen pihani kukkapenkkien ja -ruukkujen kunto vähempää kiinnostaa, jättäkää lukematta. Tämä on nyt niin sanottu harrastepostaus. ;D
Kuten eilen iltamyöhällä lupasin, tässä räpsyjäni eilisillan auringonpaisteiselta pihalta.

Aloittakaamme siitä masentavimmasta. Eli ne perhanan gladiolukset... Lehteä pukkaa, vaan yhtään kukkavanaa ei ole näköpiirissä. Mahtaako tullakaan. Tulos tällä hetkellä näyttää huonolta viherkasvipöheiköltä. Katsokaapa vaikka:

Naapurit varmaan miettivät, että mihähän hamppua se akka siellä kasvattelee...

Joku saattaa muistaa mainitsemani alennusruusut äitienpäivän jälkeen. Uhkaus on tänäkin kesänä voimassa eli kun loppuu kukkiminen, niin ruusu saa lähetä. Yhden olen jo heivannut, se ei kauaa meidän menossamme kestänyt. Tilalle ostin kaksi (!) aleruusua (jotain äitienpäiväjäämistöä olivat) marketista. Ne ovatkin ihan kivasti kukkineet, mutta runsaat sateet ovat pitäneet huolen siitä, että tämän hetken kukinnot ovat suhteellisen "turpean" näköisiä ja sateen hakkaamia ruttoturpia. 





























 
Possuruukussa majaileva ruusubegonia tykkää olostaan. Tuntuu, että mitä kuumempaa, sen kivempaa. Possusta ei näy enää edes korvia kun kauempaa katselee. 



Sitten laitetaan niitä ylpeydenaiheita näytille eli upeat liljani. :)
Tummanpunaiset ovat jo kukkimisen ehtoopuolella ja niissä on vain muutama nuppu avautumatta, mutta valkoiset vasta ovat aloitelleet kukkimistaan. Älkää kysykö lajikkeita, sillä en todellakaan muista. Siitä on niin monta vuotta kun olen ne ostanut ja istuttanut.

 



















Viikonlopuksi luvattiin hienoa säätä joten ehkä intoudun ottamaan lisää kuvia. Toivottavasti kenenkään mieli ei nyrjähtänyt moisesta viherpeukalopostauksestani.

JälkiJuttu:
Valittaminen kannattaa aina. Eilen kun postasin, että duunikone on syyllinen kummallisiin näkymiin, niin tänään kaikki näyttää taas hyvältä ihan kuin en mitään ongelmaa olisi ollutkaan. Ehkä byroon ionipipot vaistosivat, että saavat ikuisen kirouksen päälleen jos ei ala homma toimia... ;)

torstai 26. heinäkuuta 2012

Syyllinen on löytynyt

Ja se on työpaikan kone! Siis syypää siihen, että kaikki blogit (paitsi Tsompin) näyttävät omituisilta, alusta puuttuu tekstiä ja että oman blogin asetussivullakin asettelu näyttää kummalliselta.
Nimittäin, ta-DAA! Kaikki tämän huushollin tietsikat (niitä on monta) näyttävät blogit ihan siististi ja oikein. Myös oman.

Eli työpaikan ionipipot ovat huomanneet, että siellä se akka hengaa jossain blogistaniassa tämän tuosta työpäivän aikana. Eikun laittamaan joku vipstaaki kaikkiin sen selaimiin, niin eiköhän lopu tyhjänpäiväinen surffailu. 
Tänään yritin nimittäin kaikenlaisia kommervenkkejä tyhjentämällä välimuistit yms. Harkitsin jo selainten uudelleen asentamista, mutta niin pitkälle en viitsinyt sentään mennä. En siis yritä enää kun byroon ulkopuolella homma tuntuu pelittävän. Kai siellä on joku vanha tai väärä versio jostain kilkkeestä.
Huh, onneksi homma selvisi. Saan mielenrauhan tältä asialta.

Heiluin pihalla kännykkäkamerani kanssa, mutta koska välipiuha on tietysti töissä enkä jaksa kikkailla sen mobiilibloggerin kautta, joudutte odottamaan kukkaotoksiani huomiseen.  

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Villi pohjola

Puolen vuorokauden sisällä tuli taas todistettua, että ihan landella asumme, vaikka pääkaupunkiseudulla vaikutetaankin.

Eilen illalla vein roskia kun eivät ne näköjään vieläkään ole oppineet itsekseen kulkemaan. Pihatiellämme käyskenteli rauhallisesti "kotirusakkomme", jotka majailevat läheisen kallion juurella. Siinä ne menivät, ihan kuin olisivat tienneet, että "tämä väylä on varattu jalankulkijoille". Toinen rusakoista oikaisi autotien poikki kun toinen sivistyneesti jatkoi jalkakäytävää kunnes katosivat läheiseen pusikkoon. 
Hauskaa. Ne saavat asustella kaikessa rauhassa pihapiirin läheisyydessä, joten eivät viitsi edes karkuun lähteä. Koiria nähdessään sentään tsekkaavat, että onko se koira kiinni vai ei. Oppivaista sakkia siis, sillä aikaa ennen Puutarhatonttua eivät välillä edes korvaansa lotkauttaneet nukkuessaan päikkäreitään lasten leikkipaikalla. Tiesivät, että kaikki koirat ovat narun päässä.

Aamulla töihin ajellessa jokapäiväistä reittiä läheisen urheilupuiston ohitse, kohtasimme näyn, joka olisi pitänyt saada videolle. Kyseisellä tienpätkällä on yksi suojatie ja tänä aamuna kettu seisoi suojatien reunassa urheilupuiston puolella. Siippa, joka oli puikoissa, häkeltyi ja henkäisi "kettu!", johon minä tokaisin, että hiljennä vähän. Siippa hiljensi vauhtia ja kettu jolkotti suoraviivaisesti suojatien yli. Sinne se pysähtyi ja jäi katsomaan meitä kun hurahdimme ohi. Aito citykettu siis.

Lisäksi aamujani sulostuttaa aina pari harakkaa, taitavat olla saman perheen vesoja jo useammassa polvessa. Ne ovat loputtoman uteliaita ja estoitta tulevat pihalle tepastelemaan ja ihmettelemään milloin mitäkin. Nekin osaavat katsoa, ovatko koirat pihalla vai eivät. Jos ovat, huutelevat kauempaa hävyttömyyksiään, mutta jos eivät, tulevat kovin lähelle ihmettelemään ihmisten puuhia. 

En ole vielä kuvannut liljapenkkiäni, sillä eilenkin oli illalla kovin synkkä ja sadeharmaa ilma. Jospa lähipäivinä olisi vähän kauniimpaa, niin voisin laittaa "lapsukaiset" näytille.
Tässä kuitenkin korvaavaksi viihdykkeeksi kuva aidosta skotlantilaisesta sormustinkukasta. Niitä kasvaa villinä siellä ihan joka paikassa.

Sormustinkukka
 




 

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Laman merkkejä

Täyttelin eilen nettisurffauskiintiööni loman aikana tullutta vajetta ja vierailin mm. erinäisillä koirasivuilla pitkästä aikaa.

Kiinnitin huomiota mm. sellaiseen asiaan, että ainakin "omassa" rodussani (ja parissa muussakin) on tällä hetkellä paljon myymättömiä pentuja, siis jo reippaasti luovutusiän ohittaneita.
Tilanne voi toki johtua siitä, että tarjontaa on nyt enemmän kuin pitkiin aikoihin, mutta edellisen "ison laman" aikaan 1990-luvun alkupuolella tilanne oli sama.
Työttömänä tai lomautettuna olleet ihmiset huomasivat, että heillä on aikaa teettää koiranpentuja. Kun ostajia ei sitten oltukaan kartoitettu etukäteen, jäivät pennut kasvattajille käsiin ja epätoivoisimmat työnsivät pentuja sukulaisille ja tuttaville tai myivät puoli-ilmaiseksi kenelle vaan. 
Ja ymmärtäähän sen kun on rahasta tiukkaa, niin eipä siinä ensimmäiseksi lähdetä ostamaan monen sadan rotukoiraa etenkin kun tietää, että ei se rahanmeno siihen lopu. Päinvastoin, siitähän se vasta alkaa kun koiraa pitää rokottaa ja ruokkia, ja kaikenlaista tarvikettakin pitää hommata.
Sitä paitsi koirilla on tapana sairastua vakavasti tai loukkaantua silloin kun rahavarat niiden hoitamiseen ovat minimissään.

Skotlannin reissulla talouden alamäki näkyi siten, että verrattuna aiempiin reissuihimme, oli todella paljon kiinteistöjä myynnissä sekä toimitiloja tyhjillään ja vuokrattavana. Yllätys oli suuri kun johonkin tuttuun pikkukauppaan suunnatessa sai ovella huomata, että se olikin suljettu viime vierailun jälkeen.

Omassa työelämässä kiristetään vyötä määrärahojen kutistuessa kuin pyy maailmanlopun edellä. Lomautuksiin ei vielä olla jouduttu, mutta saattaa sekin olla edessä. Niinpä pitää olla tyytyväinen elämäänsä kun on työpaikka ja leivän tulo pöytään taattu. Siitäkin huolimatta, että mennyt loma tuntuu pois pyyhkäistyltä näin toisena työpäivänä ja mielessä väikkyy ajatus, että olisipa ihanaa elellä oloneuvoksettarena. ;)

JälkiJuttu:
Mikä vittu tätä bloggeria taas vaivaa???? 
Kun menen kenen tahansa blogiin, niin kaikki tekstit ovat vasemmassa reunassa näyttöä ja yläosa puuttuu kokonaan. Ja kaikki se (linkit yms.), mikä on ollut oikeassa reunassa, on sitten pötkössä siellä tekstien perässä vasemmassa reunassa. Ja ihan sama, mikä selain on kyseessä, samalta näyttää... Oletteko havainneet samoja ongelmia?
Tai sitten se on ihan konekohtainen juttu, pitääpä kokeilla kotoa muilla masiinoilla.  

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Viikonlopun pihabongaukset

Jostain syystä viikonloppuna oli paljon perhosia liikkeellä. Ihan tavallisia nokkosperhosia ja lisäksi neitoperhosia. Niin ja joku samankokoinen kuin edelliset, mutta kovin tummanpuhuva. Pitää etsiskellä, josko löytyisi laji sille. Ihan ruuhkaksi asti riitti perhosia pihapiirissämme, jopa niin, että pari oli eksynyt sisällekin. Niitä sitten pelastelin viemällä takaisin ulos. Perhoset yritän aina pelastaa, kärpäset, paarmat ja ampiaiset kohtaavat vääjäämättä elonsa tien pään jos meille sisätiloihin eksyvät.

Mistä tulikin mieleeni, että PP:llä oli taas aidot kauhutuntemukset kun viikonlopun aikana useampikin pörisevä ötökkä eksyi sisälle. Siellä se sitten vietti aikaansa vuoroin alakerran vessassa ja yläkerran pesuhuoneessa... Olemme ryhtyneet Siipan kanssa kutsumaan näitä pelkopaikkoja "Possu ja Kärpänen hetkiksi". Monet varmaan muistavat tuon legendaarisen Kummeli-sarjan Possu ja Kärpänen -laulun, joka sattuvasti jää päähän soimaan pitkäksi aikaa kaikessa ärsyttävyydessään. ;)

Ilokseni huomasin myös, että kaikki komeat liljat eivät vielä olleetkaan kukkineet reissumme aikana, vaan komeimmat ovat vielä avautumatta. Pitänee koittaa ottaa joku räpsy jos olisi vähän kauniimpi ilma tulevina päivinä.
Gladiolukset olivat kivasti kasvattaneet lehtiin mittaa poissa ollessamme, mutta kukkavanoista ei vielä ole tietoakaan. Katsotaan, mitä niistä tulee vai tuleeko mitään.
 

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Lomamuistoja

Vuosi sitten istuimme Helsinki-Vantaan lentokentällä ja luimme monitorien uutisista, että Oslon keskustassa on räjähtänyt pommi tai pommeja. Utöya-uutisen kuulimmekin vasta myöhemmin...
Kaksi päivää myöhemmin Edinburghissa kävelyllä ollessamme luimme The Scotsmanin lööpistä, että Amy Winehouse on löydetty kuolleena asunnostaan.
Tuolloin tokaisin, että aina sattuu jotain kamalaa kun olemme reissussa. Tänä vuonna pidätettiin joku jyväskyläläisihme pommi-iskun suunnittelusta. Onneksi jäi suunnitteluasteelle...

Lomamatka meni nopeasti ja mukavasti. Hyvää ruokaa ja juomaa saimme yllinkyllin, samoin "sielunhoitoa" upeiden maisemien muodossa. Pari uutta paikkaa tuli nähtyä ja länsirannikolla, luoteessa olevasta Gairlochin kylästä tuli kyllä uusi suosikki vanhojen tuttujen joukkoon. Paikka oli positiivinen yllätys ja erityisesti hotelli, jossa majoituimme. Sitähän kun ei koskaan tiedä noista hotelleista, vaikka kuinka nettisivuilla näyttäisi hyvältä ja kehujakin olisi kirjoiteltu.

Sää suosi pääsääntöisesti lämpötilan ollessa noin 15-17 astetta. Vettä tuli ihan kuuroluonteisesti, mutta mitään jatkuvampaa sadetta ei ollut kuin silloin kun vietimme päivän Ylämaan kisoissa (Highland games) ja saapuessamme Edinburghiin paluuta edeltävänä päivänä. Voin kertoa, että molemmissa paikoissa satoi ihan saatanasti. Mutta onneksi se on vain varustelukysymys.

Edinburghissa vietimme tällä kertaa noin puolitoista päivää kun paluulento lähti vasta iltakymmenen aikoihin. Pääsimme todistamaan sikäläisen palokunnan ja poliisin toimintaa kun keskustassa oli ilmeisen hankala palo ja sulkivat kokonaisen korttelin sekä ajoneuvo- että jalankulkuliikenteeltä. Ostokset jäivät tällä kertaa ihan minimiin. Oikeastaan ostin vain sen aiemmin mainitsemani kirjan sekä halvan sateenvarjon Edinburghista, sillä siellä ei viitsinyt paarustaa vaellussadekamppeissa.

Joitain kuvia koitan laittaa jakoon jahka saan purettua niitä kamerasta. Nyt ei jaksa.

JälkiJuttu:
Huomenna töihin. Mihin katosi kolme viikkoa? Käsittämätöntä...

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Vähiin käy

ennen kuin loppuu. Loma nimittäin. Huomenna on tietääkseni sunnuntai ja maanantaina pitää ponkaista töihin odottelemaan seuraavaa lomaa.

Kotimaan kamaralle laskeuduimme torstain ja perjantain välisenä yönä hieman klo kahden jälkeen. Tämähän siis tarkoitti, että nukkumaan mentiin öpaut neljän kantturoissa ja puolilta päivin piti olla koiria hakemassa. Vähän väsytti... Tänään tulikin sitten nukuttua ihan hyvällä omalla tunnolla pidempään.

Reissu oli ihana, vaikka Edinburghissa satoi keskiviikkona sinne saapuessamma melkein kissoja ja koiria, ja koko päivän ja illan. Vaan eipä se haitannut kun oli varustautunut.
Koitan koostaa reissusta ihan oman postauksen jossain suurin piirtein aikajärjestyksessäkin.

Kohta kuluneen kolmen viikon aikana olen lukenut monta pokkaria, kuten olen raporteerannut. Härkösen pornopokkarin jälkeen siirryin amerikkalaiseen hömppään. Kirjan kirjoittaja on kirjoittanut leffaksikin tehnyn "Paholainen pukeutuu Pradaan". Pidin siitä kirjasta ja olihan se leffakin ihan viihdyttävä, sillä olen aina pitänyt Glenn Closesta. Noh, tämä romaani oli nimeltään "Haluan Harry Winstonin", joka oli ihan ookoo lomalukemistoa, mutta ei sillä mitään palkintoja poimita. Harry Winston on siis tietty koruliike, joka myy "ihan pieniä", tyyliin viiden karaatin dimangisormuksia... Ja tuosta voittekin sitten suurinpiirtein arvata loput. 

Kotimatkalla ostin Edinburghin lentokentältä sen romaanin, josta ainakin koko Brittein saarten naiset ja media puhuvat. Juu, E L Jamesin kirjoittaman Fifty Shades of Gray. Sitä ei tietämäni mukaan ole vielä käännetty suomeksi, mutta kirjasta on kyllä kirjoiteltu Suomenkin mediassa. En ole vielä aloittanut, mutta silmäilin sieltä täältä ja juu, kyllä se on kaikkea sitä, mistä media on kohissut. Raporteeraan kunhan pääsen lukemisen alkuun. 

Nyt häippäisen pihalle nauttimaan Siipan grilliherkuista. Huomenna koitan väsätä sitä lomareissupostausta.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kallellaan Killinissä

Elikkäs lomareissulla ollaan. Toinen päivä takanapäin ja tätä kirjoittaessa Atlantin (tai Irlanninmeren) aallot kohisevat rantaan hotellihuoneen ikkunan ollessa auki.

Eilen siis rantauduttiin Skotlantiin ja ensimmäinen etappi oli Falls of Dochart Killinissä. Majapaikkana varsin ihastuttava majatalo, joka oli enempi ja vähempi kallellaan, mutta huoneen ikkunasta näkyi ihana putous ja palvelu oli todella hyvää ja mukavaa. Kuvia luvassa myöhemmin kunhan palataan kotomaahan.

Tänään ajeltiin ihania maisemareittejä Invernessin kautta tänne Gairlochiin, länsirannikolle, joka on ainakin meikäläisen sielun kehto. Jos jossain tunnen olevani kotona, niin täällä, länsirannikon karuissa ja karikkoisissa maisemissa merituulen pyyhkiessä kasvoja. Tämä on jotain sanoin kuvaamatonta, todella hienoa ja meikäläiselle kuin unelmaa. 

Hotellihuoneemme on sviitti jossa kelpaa maisemia ihailla. 
Huomenna aiomme lähteä valaita ja delfiineitä bongaamaan. Toivotaan että sää suosii.
Ylihuomenna jatkamme matkaa kohti etelää, mutta länsirannikolla pysytellen. 

Oi autuutta ja loman ihanuutta. ;)

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Pornoa ja kalusteöljyä

Ensimmäinen lomaviikko vetelee viimeisiään, siis noin arkipäivien puolesta.

Luin loppuun lomapokkarin numero kaksi. Joo, mitähän siitä sanoisi... Kyseessä oli Anna-Leena Härkösen noin 300-sivuinen romaani Ei Kiitos vuodelta 2008. Pornoahan se oli, noin pääpiirteiltään. Paketoitu väljähtyneeseen keski-ikäiseen avioliittoon, mutta seksiä ja panoja oli kuvailtu melko yksityiskohtaisesti. Juu, Härkönen kirjoittaa roisia tekstiä, mutta tämä oli ehkä vähän turhan roisia. Ihan kuin olisi kirjoittajan puute jotenkin kuultanut läpi koko jutusta. Luin sen kuitenkin alusta loppuun, vaikka jossain kohdassa kyllästyin muijan vonkaamiseen ja jallittamiseen. Ihan ookoo, siis viihdyttävällä tasolla kun ei halua käyttää aivojaan. 

Eilen vierailimme ruotsalaisen kalustejätin uumenissa ostamassa parvekkeelle sivupöydän. Yksilöksi valikoitui kettiön aputyötasoksi tarkoitettu koivuinen työtaso.
Halusimme kuitenkin hieman tummentaa pintaa, jotta se sopii muun kalustuksen joukkoon. Niinpä frouva otti purkin ja rätin käteen ja hinkkasi rutosti...
Olipa hieman lämmintä kun takapihalla mittari näytti 31 astetta. Ensin siis kasasin sen helvetin tason sillä välin kun Siippa kävi juoksulenkillä. Sen jälkeen hinkkarin sitä saatanan kalusteöljyä apinan raivolla tasoon hien valuessa tasaisesti joka puolella ihraista kroppaani. Hieno siitä tuli ja paikkansa otti kauniisti parvekkeella. 
Sen verran kuitenkin vitutti, että jätin pari muuta kalustatte odottamaan aikaa parempaa. Tai jos se Siippa edes jonkun hinkkaisi menemään... Toiveajattelua varmaankin. Kun kerran kehui, että onpa kiva katsella kun akka tekee hommia. Niin varmaan.

Huomenna sitten aamutuimaan kohti Karjaata "harrastamaan".

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Mannerten mullistus

Lomapäivä numero kaksi.

Aurinko hellii lomailijaa ja sää suosii. Jottei totuus unohtuisi, oli herätyskello aamulla soimassa, sillä Hiipivän Hölmöyden rokotukset olivat menneet vanhaksi jo huhtikuussa (!!!) ja näppärästi olin sitten varannut rokotusajan lomapäivälle "aamutuimaan" (klo 9:30). Eikä Äitimuoria voi tietenkään laittaa yksin matkaan eläinlääkärille, koska rahoittajahan on allekirjoittanut eikä muorin jutuista kolmansille osapuolille aina ole takeita, joten mentävä oli.
Hauska oli taas rupatella Ihanan Eläinlääkärini kanssa ja toivottelin hänellekin siinä hyvät lomat lähteissäni.

Kotiin päästyäni keitin aamukahvit numero kaksi, sillä kiintiöön jäi vajausta nopean lähdön vuoksi. Töissähän moinen kuittautuisi byroon automaattitarjonnalla, mutta nyt en ollut sillä tuulella,että olisin jaksanut kuunnella äidin jaarituksia vain saadakseni kahvia.
Lukaisin myös pokkarin numero yksi loppuun kun en vaan malttanut lopettaa lukemista.

Sitten olikin jo aika kammata naama ja suoriutua bussipysäkille. Menimme loman kunniaksi oikein eläviin kuviin, päivänäytökseen, muutaman muun (lapsellisen) ihmisen kanssa. Kävimme katsomassa Ice Age 4:n ja kyllähän siinä hetkensä oli. Selkeästi oli tehty 3D-katselua varten vauhdikkaiden kohtaustensa vuoksi. Me toki kävimme katsomassa "vanhanaikaisesti" ihan kaksiuloitteisen version.

Humputtelimmekin sitten ihan kunnolla ja kävimme syömässä ravintolassa sekä heiluimme terassilla nauttimassa alkoholipitoista juomaa. Juu, ihan kamalaa ja edesvastuutonta toimintaa, tiedän!
Vielä kamalampaa oli nähdä "mediapersoona" Jone Nikula maastonvihreässä HAMEESSAAN kaupungilla. Joo, joo, se oli varmasti kiltti ja silleen. Seli seli. Se näytti kyllä niiiiin pahasti vekatulta kesähameelta, että siinä ei ollut kiltin häivääkään! Sori Jone, ei ollut kovin katu-uskottava. En kuitenkaan sokeutunut eikä mieli nyrjähtänyt, joten huonomminkin olisi voinut mennä, ehkä.

Tänään toimitin kaksi paria kenkiä suutariin, vihdoinkin, kantalappujen laittoa varten. En kuitenkaan tuntenut mitään suurta shoppailuhimoa, joten suoriuduimme ihan ruokakaupan kautta pois ostoshelvetistä. Huomenna käyn noutamassa kenkäni takaisin. Niin paljon kuin rakastankin kenkiä, olen todella huono käyttämään niitä "tohtorilla". Monet kenkäni, jotka todella kaipaisivat vain uusia kantalappuja, lojuvat kaapissa kohtaloonsa tyytyen kun en saa aikaiseksi vietyä niitä suutariin. Pitäisi kai ryhdistäytyä siinä(kin) asiassa.

Koska helle helli lomailijaa (mittari takapihalla näytti parhaimmillaan 29 astetta), kävimme myös fillaroimassa. Nyt ei menty veren maku suussa, vaan sopivalla temmolla siten, että hikeä pukkasi kuitenkin. Toiseksi viimeisessä alamäessä meikäläisen tsykkelistä irtosivat ketjut! Onneksi on käsijarru... En edes muista koska olisin joutunut virittelemään ketjuja takaisin paikoilleen! Enkä kyllä joutunut nytkään, Siippa hoiti homman sujuvasti niin, että pystyin näyttävästi saapumaan omaan pihaan fillarilla ajellen sen sijaan että olisin "nilkuttanut" menopeliä talutellen. ;)
Pitää nyt yrittää ylläpitää fillarointia säännöllisesti. Jos se edes vähän vähentäisi läskiä ja ehkä jopa reisien selluliittiä. Hyvä olohan siitä toki tuli, kuten aina liikuntasuorituksesta, joka vetää maitohapoille edes jonkun osan kropasta.

Noin viikko ja sitten kutsuu reissu. Vielä pitäisi ehtiä tehdä kaikenlaista "hyödyllistä" sekä käydä pyörähtämässä kaksipäiväisessä koiranäyttelyssä töissä viikonloppuna. Taas pitää herätä kukonlaulun aikaan, mutta ehkäpä sen kestää kun on saanut perse homeessa olla melkein koko viikon ennen sitä rypistystä. Sitä paitsi rantatien ajeleminen kesäaamuna, toivottavasti aurinkoisena sellaisena, ei ole ollenkaan huono asia. Päinvastoin! Ja pitää muistaa virittää vakionopeuden säädin oikeaan nopeuteen ettei peltipoliisi rankaise. 

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Huimaavilla koroilla koiranäyttelyyn

Loma! Vihdoinkin, ansaittu sellainen, kolmen viikon mittainen. Viimeinen työpäivä (ja koko viikko) oli luonnollisesti helvettiä, kuten aina.

Pitkästä aikaa ostin lomalukemiseksi pari pokkaria. Toisesta olenkin jo puolet ahminut, nimittäin Mirja Tervon Huimaavat korot -kirjaa. Suosittelen kaikille kenkäfriikeille. Kirja on toki julkaistu jo pari vuotta sitten, mutta meikäläinen on hieman hidas näissä hommissa ja muistan hypistelleeni kyseistä pokkaria jo viime kesänä, mutta en ostanut... Joka tapauksessa, kirja antaa meikäläisellekin luvan hyvällä omalla tunnolla shoppailla kenkiä sielunsa kyllyydestä. Meitä hulluja riittää tässä maailmassa!

Lauantaina suoriuduin töihin yhden koirarodun erikoisnäyttelyyn, johon järjestäjien mukaan minun on aina mentävä, sillä kuulun kalustoon. :)

Päivä oli piiiiitkä, sillä toinen arvosteleva tuomari oli maailman hitain ja sitähän me kaikki sitten odottelimme. Lisäksi ilma oli kolea, kostean tuulinen ja kaikkea muuta kuin kesäinen. Kotiin päästyäni olo oli kovin tuulettunut ja ulkona ollut.

Vaan nyt on lupa lomailla. Olenkin löllynyt armaassa aurinkotuolissani kirjaa lukien ja hömpsötellen koko päinvän. Tai no, korjasimme vähän aitaa ettei Juniori syö naapurin koiraa ja ettei tarvitse koko aikaa vahtia haukkana. 

Puolitoista viikkoa löllöillään ja ollaan, sitten ryntäämme reissun päälle. Ja sitten onkin jo aika mennä takaisin töihin, mutta sitä kieltäydyn ajattelemasta juuri nyt.

Jossain uhkailtiin, että tässä olisi kesän ainoa helleviikko, joten otetaan siitä kaikki ilo irti.