tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kevään merkkejä

Kyllä, uskottava se on, että kevät etenee. Tänä aamuna koirien kanssa ulkoillessa näin ensimmäiset valkovuokot. Meidän metsikössä ne tulevat aika hitaasti kun siellä on vain muutama sellainen kohta, johon aurinko lataa isolla vaihteella heti aamusta alkaen.
Myös mustikanvarvuissa näytti olevan isot silmut ja kotikukkapenkistä punkeaa yhtä ja toista. Työmatkalla eräällä pellolla on noin viikon ajan näkynyt 2-5 joutsenta aamuin illoin. Hassua, että viihtyvät siellä edelleen kun vesimäärä on vähentynyt oleellisesti "järvestä" lätäköksi. Kaipa ne kohta älyävät lähteä paremmille uiskentelumaille.

Hieman epäilen, että joku myyräntapainen on saattanut möyriä pihallamme, mutta"oikeita" kekoja ei näy, joten olen vähän ymmälläni, että mikä siellä on puuhastellut. Ehkä tarkkailen tilannetta vielä ennen kuin rynnin mitään myrkytyspuuhia harkitsemaan.

Eilen kävin aamutuimaan nuokkumassa renkaanvaihdossa ja mikäpäs siinä siistissä sisätilassa kahvia hörppiessä ja lehteä lukiessa. Voihan sitä puolituntisen elämästään huonomminkin viettää, luulisin. Nyt on huushollin molemmissa biileissä suvikumit, joten tervetuloa vaan takatalvi ja metrinen hanki.

Olimme myös omasta mielestämme kauheen viksuja kun rynnistimme ruokakauppaan eilen, mutta niin olivat monet muutkin rynnistäneet. Ai että mä kärsin niistä typeristä ihmisistä, jotka jäävät marketissa keskelle käytävää kärryineen tien tukoksi tai yrittävät joka mutkassa ajaa sen kärrynsä kanssa päälle! Yksi eukko kunnostautui eilen tässä asiassa oikein kunnolla ja vaani jokaisen hyllyn nurkalla meikäläistä. Siihen kun lisättiin vielä kiljuvat ja kiukuttelevat kakarat oli ulosmarssini hypermarketista erittäin lähellä. Enpä taas hetkeen muista kiehuneeni samaan malliin ruokakaupassa, mutta eipä ole hetkeen ollut moista ryysistäkään.
Maailmanloppuhan tässä on käsillä kun kauppa on keskellä viikkoa yhden päivän kiinni.

Ja perkele, pari juttua unohtui kuitenkin siinä v-käyrän kohotessa, joten joudun vielä tänään luovimaan tieni johonkin kauppaan työmatkalla. Aaaarrrrgggghhhhh!!!

Ostin itselleni lohdutukseksi hienon ilmapallon, jonka tälläsin olohuoneen ikkunan eteen tuijottamaan takaisin kun Puutarhatonttu kyylää sisään. Se on tällainen:

Virallisen Valvojan mielestä se oli tosi kiva kun nappasi narusta kiinni ja se tuli perässä kahisten! Pieni koira oli vallan haltioissaan ja itse kiitin hiljaa mielessäni sitä, että Mummeli ei ole enää kuvioissa, sillä sen maailmassa ilmapallot olivat jotain saatanasta seuraavia ja niitä piti pelätä.

Virallinen valvoja oli myös pitänyt huolen Siipan viihdyttämisestä eilen ja keksinyt kaikenlaista puuhaa pitkin päivää siinä määrin, että Siippa puuskahti lomapäivän käyneen työstä kersaa vahtiessa. 
Minulle kakara vain kujersi ja hyrisi tyytyväisyyttä kun tulin kotiin. Taisi olla ikävä virkakoiran hommiin. ;)
Saapa nähdä kuinka homma tänään toimii. 

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ny' rillataan!

Totta se on, huurteisesta säästä huolimatta avasimme grillikauden perjantaina.
Miten se marinoitu sika voikin maistua niin hyvältä talvitauon jälkeen. Ja halloumia kans, nam!
Ihan suurínta sissihenkeä emme osoittaneet, vaan nautimme grillin tuotokset sisätiloissa ulkona syömisen sijaan. 
Tänään aiomme grillata myös ja sää näyttääkin lupaavammalta kuin mitä se oli perjantaina.

Eilen olikin sitten iltapäivästä mitä mainioin ilma kun aurinko paistoi eikä käynyt läpitunkevaa puhuria. Viralliselle Valvojalle opetettiin hieman pihaelämää ja illalla pieni koira olikin hyvin väsynyt kun piti päivystää tontilla monta tuntia. Kuviakin on, mutta en nyt jaksa purkaa niitä kamerasta.
Ihanaa oli lämmitellä vanhoja luitaan terassilla kaikessa rauhassa auringosta nauttien.

Koirankuljetusvälineeseenkin kävin vaihdattamassa kesärenkaat alle ja kun palasin kotiin, tuumasi naapuri, että kesä tulee. Se kun on varma vuodenajan vaihtumisen merkki kun meikäläinen kerran puoleen vuoteen liikauttaa hoppaansa.
Jospa ryhdistäytyisin taas sen myyntiasian suhteen ja aktivoisin ilmoituksia vähän sinne ja tänne. Turhahan tuota on seisottaa tyhjän panttina rahaa viemässä.

Samalla voinkin ottaa itselleni tämän huushollin renkaanvaihtovastaavan tittelin, sillä huomisaamuna on ilo ja kunnia kurvata ykkösauton kanssa renkaanvaihtoon. Aikaa ei saanut aikaisemmin, joten pitää toivoa, että ei törmää matkalla poliisiin. Nehän lupasivat huomisesta alkaen sakottaa jos on talvirenkaat alla. Jos niin huono tuuri nyt kuitenkin kävisi, taitaisin käskeä konstaapelia työntämään sakkonsa hanuriinsa ja karauttaisin karkuun.

Nyt pitää kerätä luunsa ja lähteä äitimuorin tietsikkaongelman pariin. Ihan varoituksen sana kaikille Danske Bankin asiakkaille: älkää päivittäkö uusimpaan java-versioon, sillä paskanettipankkinne ei pysy kehityksen kelkassa. Ei toimi uusimmilla kilkkeillä ei. Perkele. Eli lähden tästä asentamaan jonkun vanhemman version, joka sitten toivottavasti toimii.
Joten mukavaa päivän jatkoa, palannen illemmalla astialle.
      

torstai 25. huhtikuuta 2013

Hölmöläisten hommaa?

En tiedä teistä, mutta minä kyllä jäin hieman sanattomaksi aamu-TV:n uutisoinnin äärellä. Ei, en siksi, että Ässät voittivat lätkän Suomen mestaruuden, vaan siksi, että liikenneministeri on taas avannut sanaisen arkkunsa.
Uutisen voi lukaista vaikkapa täältä.

Kyseessä on siis vuoden vaihteessa voimaan tullut uusi ajokorttilaki, jolla korttia havittelevan raukkaparan rahallista taakkaa lisättiin taas tuntuvasti.
En voi kuin ihmetellä, kellä on rahaa ajokorttiin näinä päivinä. Jos perheessä on vaikka kaksi lasta ja molemmille kustannetaan ajokortti, niin se on minimissään sen viisi tonnia. Ja jos joutuukin hinkkaamaan rutommin sen kortin saadakseen, pomppaa hinta varmasti nopeasti yli kolmen tonnin per kortti.

Jokainen tavallinen sukankuluttaja tajusi jo alkuvuodesta lain astuessa voimaan, että pärssiistä on tämäkin uudistus, jolla muka oleellisesti lisätään liikenneturvallisuutta. Mukaan otetaan kortin yhdeksi osa-alueeksi "kaveriajelu", joka on täysin teennäinen testi kun kyydissä on ihan jotain muita ihmisiä kuin sen kokelaan omia kavereita. Mutta eipä hätää, autokoulut nettoavat tästäkin. Taas yksi osa-alue, josta voi pyytää kunnon pätäkät lakiin vedoten. 

Liikenneministerimme, tuo suorasanainen pohjoisen nainen, heräsi nyt, noin neljä kuukautta lain voimaantulon jälkeen ja kommentoi, että ajokortti on liian kallis. Älä, ihan oikeasti?!! Ja niinpä asiaa nyt ryhdytään selvittämään.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eiköhän rouva ministeri ole ihan itse ollut tätä lakia sorvaamassa. Ja kun näin on ollut, luulisi jo silloin tajunneen, että ei se kortin saaminen ainakaan halpene.

Niin on touhu kuin hölmöläisten valonkanto, mutta pääasia lienee se, että on liikettä ja hommia riittää jokaiselle selvitysmiehelle.

Ai niin, onhan tässä jotain positiivistakin. Julkisen liikenteen käyttöaste kasvaa kun ihmisillä ei ole varaa ajaa ajokorttia eikä siten mahdollisuutta yksityisautoiluun. Ja sen myötähän joukkoliikenteen hintojen luulisi laskevan, eikö...?

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Paluu todellisuuteen

Joskus sitä pieni ihminen haksahtaa haaveilemaan siitä vähän isommasta pihasta ja useammasta kukkapenkistä sekä vaikkapa elämästä ilman puutarhatonttua ja kyyläämistään.

Joskus se haaveilu johtaa niin pitkälle, että tulee surffattua tutkailemaan erinäisiä asunnonmyynti-ilmoituksia. Ja siihen se haaveilu sitten loppuukin. Jostain syystä pankkitilini saldo ei ole millään tavalla laskien balanssissa myytävien asuntojen hintojen kanssa.

Tänään suoritin jälleen empiirisiä tutkimuksia etuovikommissa ja en voi kuin ihmetellä, että kuinka varakasta porukkaa tässä maassa asuu. Siis jos kaikki ne talot käyvät kaupaksi pyydetyillä hinnoilla ja ihmiset suorituvat niiden maksamisesta tuosta vaan ilman itkua ja hampaiden kiristystä.

Näiltä kulmilta, siis öpaut kehä kolmosen liepeiltä jos haluaisi jonkun sortin töllin ostaa, jossa naapuri ei katselisi omasta ikkunastaan suoraan aamiaispöytääni, on oltava melkomoinen kroisos. Meitä on siis kaksi aikuista, joten neliöitä emme mitenkään julmettua määrää tarvitse halua, mutta yksi ylimääräinen huone on kiva, jotta voi joskus vieraitakin majoittaa kun se muuna aikana toimii työhuoneena ja pyykinkuivatuspaikkana. Sauna pitää olla ja jonkunlainen piha. Kodinhoitohuone olisi kiva. Talo voi olla rivi- tai omakoti, se ei ole kynnyskysymys.

Kerrostalosta olen kasvanut ulos jo kauan sitten, joten sellainen vaihtoehto ei tule kysymykseen (ei millään pahalla ketään kerrostaloasujaa kohtaan). Vaikka rivitalossa kuulemma asuukin pelkkiä mulkkuja, niin olen mieluummin mulkku kuin kerrostaloasukki. Ja tämän sanon useamman kerrostalokämpän ja -naapurin kokemuksella. Niistä ajoista pitäisi ehkä kirjoittaa ihan omia postauksia, sen verran huimia ja karmeita juttuja on jäänyt muistiin...

Mutta takaisin asiaan siis. Eli noilla spekseillä riittäisi siis se 80-90 neliötä ja pihan koon pitäisi mielellään olla isompi kuin nykyisessä. 
Mitä sitten on tarjolla? Jos rakennusvuosi on tällä vuosituhannella, on hinta välittömästi reippaasti yli kolmensadan tuhannen. Jos taas kyseessä on "remontoijan unelma" eli viittä vaille sortumispisteessä oleva mahdollinen homemörskä joka on rakennettu joskus hieman ennen minun syntymääni, saattaisi nykyisestä kämpästä saatava summa riittää, mutta remontointiin (ja me emme ole mitään nikkaroijia tai tee-se-itse-tyyppejä) uppoaisi sen verran sievoinen summa, että päästäisiin samoille luvuille kuin ne uudemmat, joita ei tarvitse remontoida. Ja sitten on niitä välimuotoja sekä niitä, jotka ovat "ihan kivoja, mutta..."

Että näillä trendeillä me emme muuta ikinä pois nykyisestä. Sillä jos haluaisimme vaihtaa "parempaan" tai isompaan, niin joutuisimme ottamaan lisää lainaa, paljon lisää lainaa. Se taas tarkottaisi nykyisten lainaehtojemme huomattavaa heikkenemistä, sillä nykyinen lainasopimuksemme on solmittu aikana, jolloin marginaaleilla kilpailtiin ja pankit suorastaan repivät hihasta sisään tyrkyttäen jos vaikka mitä härpäkettä lainan kylkeen. Niin. Vahvistuu vain se käsitys, että tässä sitä ollaan kuin paska junttilan tuvan seinässä.

Eikä siinä mitään, pidän tästä seudusta eikä kukaan katso keittiön ikkunasta lautaselleni kun syön. Parit naapurit, omasta sekä naapurikiinteistöstä, voisin mielelläni vaihtaa ja pihaa suurentaa sekä taikoa sitä säilytystilaa ja paremman (lue: isomman) keittiön. Mutta muutoin olen ihan tyytyväinen tähän omaan pankin asuntoon.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

On siis kevät

Vihdoinkin voi sanoa, että kevät tuli. Kyllä tätä on odotettukin.

Eilen illalla siinä kahdeksan aikoihin menin takapihalle Virallisen Valvojan kanssa. Mikä huumaava konsertti olikaan vallalla! Viikolla nähdyt mustarastaat olivat päättäneet aloittaa konsertoinnin oikein isolla volyymillä! Konsertti oli suorastaan korvia huumaava ja jopa ikiliikkuja Virallinen Valvoja pysähtyi hieman hämmentyneenä kuuntelemaan moista kakofoniaa.

Tänään lähdin aamulenkille vanhojen pierujen kanssa aistimaan aurinkoista aamua tai no, aamupäivää, kello oli kuitenkin yli kymmenen.
Metsäreitille menin, kaikkia kakkoja uhmaten, mutta unohdin pahimmat paskat kun metsässä tuoksui kevät. Ihan mieletöntä, sellainen tuore tuoksu, joka metsässä on kun lumet ovat saaneet väistyä. Viime päivien sateet ovat osaltaan auttaneet kakkaongelmaan ja enimmät ovat huuhtoutuneet pois. 
Nautin lenkistämme täysin siemauksin ja kuljimme Peräkammarin Pojan tahtiin. Voin kertoa, että se on hi-das-ta. Se on kyllä vankasti siellä ehtoopuolella elämäänsä, mutta mikäpäs siinä kun muutoin kaikki on ihan OK, vain tahti on hidastunut ja kuulo heikentynyt. Näillä mennään, eihän meistä kukaan enää nuorru.

Takapihalla killui vielä viimeinen lumisaareke varjon puolella ja päätimme levitellä sen aikamme kuluksi, jotta päästään lumesta eroon lopullisesti.
Samalla päätimme nyt isolla kädellä toteuttaa Virallisen Valvojan sisäsiisteyskasvatusta kun ilma oli tarpeeksi lämmin määrättömään ulkona killumiseen.
Sitä väitetään, että pentukoira ei osaa pidättää, mutta minä väitän useamman pentukoiran kokemuksella, että osaa se kun tahtoa on riittäväksi. Erityisesti tällaiset talven lapset kovin mielellään ulkoilevat ja palaavat sisälle tarpeilleen paperille.
Nyt päätimme, että pihalla ollaan vaikka maailman tappiin kunnes paska turahtaa. Turahtihan se, noin puolen tunnin odottelun jälkeen kun sisällä se olisi tullut jo 25 minuuttia sitten...

Siinä odotellessa oli aikaa yrittää ottaa kuvia pennusta kun se söpönä pimpaloi pihalla, mutta eihän se pikku piru ole sekunttiakaan paikallaaan, jotta siitä saisi kivoja kuvia. Pitäisi olla moottoriperäinen järkkärikamera ja sellainen on tässä huushollissa vaan vanhanaikaisena filmijärkkärinä. 
Tyydyinkin sitten kuvaamaan kukkapenkistä paljastuneita alkuja. Syksyiset istutukseni ovat siis onnistuneet.



     
Sanoisin, että krookusta, tulppaania ja narsistia eiku narsissia pukkaa. Ja bonuksena viime vuotinen äitienpäiväruusuni pallogrillissä on säilynyt hengissä! Se kun paljastui lumivuoren alta, huomasin, että vain pari oksaa on paleltunut puoliksi ja muissa oksissa pukkaa silmua ihan villisti. Ehkä se oli hyvä, että se jäi sen valtaisan lumikasan alle. Tänä vuonna ei tarvinne istuttaa uutta ruusua siihen purkkiin, mutta katsotaan nyt vielä. Mutta kohta pääsee muutoin upottamaan kätensä multaan kesäistutusten muodossa. Ihanaa! Tässähän ihan herää henkiin taas.

Odotellessamme VV:n kakkatapahtumaa tutkailimme grillimme vointia. Meidän kun on pakko säilyttää grilliä talvetkin terassilla, sillä varastoomme se ei yksinkertaisesti mahdu. Niinpä jokatalvisia vieraita ovat metsähiiret tai -myyrät. Edellisenä talvena grillin alla olevaan kaappiin oli unohtunut silikonisuti ja siitä oli syöty se sutiosa kokonaan.
Nyt ei kaapissa ollut mitään syötävää, mutta vierailulla oli käyty. Grillin parilatasolta löytyi muutama kakkapapana, samoin sivulla olevalta laskutasolta. Mutta paljon vähemmän kuin viimeksi, ehkä siksi, että siellä ei ollut mitään mielenkiintoista.

Törähtihän se kakkakin sitten vihdoin ja suurien ylistyssanojen saattelemana siirryimme sisätiloihin.
Päivä on ollut laiska, mutta mukava. Ja ennen kaikkea, kevät on täällä, se jos mikä on hienoa.
Viimeistään vappuna voi varmaankin avata grillikauden. Pihan paras ominaisuus on se, että se on ikäänkuin ylimääräinen huone kesäaikaan.

Lopuksi pari yritystäni ottaa Virallisesta Valvojasta naamakuva pihalla sekä viimeisenä se, mikä oli pihalle kakkaamisen aiheuttama seuraus. Kaikki nämä kuvat on otettu sillä kettuilleella kameralla, joka nyt suvaitsi olla ihan kiltisti ja hiljaa.

Perse...

Puoliperse ja routinut kukkapenkin reuna

Pieni koira on hyvin, hyvin väsynyt.
Vanhat pierut jäivät nyt pois kuvista, mutta Peräkammarin Poika oli täysin vakuuttunut, että litimärälle nurmikolle voi käydä makoilemaan varjoon kuin parhaina kesäpäivinä konsanaan. Pakko oli siirtää se sisätiloihin ettei tule ties mitä tuhellusta ja tulehdusta, vanhalle äijälle. 

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kameran kuolemako?

Joko meidän muutaman vuoden ikäinen Ixus-digipokkari on hajoamassa tai sitten siinä on jonkun sortin apinasuodatin.

Viimeisimmän akun latauksen jälkeen siihen on tullut mystisiä vikoja. Ihan ensin se ilmoitti jotain järjestelmävirhettä ja jäi niille sijoilleen kunnes sen sammutti. Uudelleen käynnistyksen jälkeen se sitten suvaitsi toimia ihan hyvin pidemmän aikaa. 

Kunnes muutama päivä sitten se kilahti lopullisesti. Yhden kuvan ottamisen jälkeen se vaati sammuttamaan ja käynnistämään uudelleen. Koko ajan. Ja tämän perään taas systeemivirhettä. Ärh! Eikä siinä vielä kaikki. Kameran esikatseluruudussa viimeiset otetut kuvat ovat ylösalaisin, ja vaakakuvat näyttävät pystykuvilta ja päinvastoin.

Jos siis kyseessä ei ole vika kamerassa tai sen ohjelmassa, on siinä oltava apinasuodatin. Sillä aina kun se nyt on temppuillut, on kuvauskohteena ollut Virallinen Valvoja. Että epäilys idioottisuodattimesta kyllä väistämättä herää.

Hitsi, pitääköhän tässä nyt lähteä vielä kameran ostoonkin? Lomareissukin on ihan nurkan takana ja siellä ainakin pitää olla toimiva kamera. Kännykkäräpsyt kun eivät ihan ole sama asia kuin oikealla kameralla otetut.

Vaikka sirpalle lupasinkin, että en enää pentukuvia laita, niin nämä on pakko laittaa kaiken uhalla.

Penska kasvoi pedistään ulos kolmessa viikossa ja kävin ostamassa lapselle uuden pedin sekä tyttömäisen pannan. Eikö olekin hieno peti!

Tuntuu kelpaavan ja tilaa on.
 
Joskus pitää vaan haudata pää kaverin kainaloon.
Takapihan lumivuori on huvennut parissa päivässä ja tänään on saatu näköyhteys kukkapenkin pohjaa. Ja siellähän näkyy elämää! Krookuksen alkua pilkistää jo ja olisikohan joku narsissikin. Ongelma on nimittäin se, että kun syksyllä perkasin penkistä helmililjoja, pikkukrookuksia ja villitulppaaneja, niin en oikein muista mitä kaikkea istutin tilalle. Mutta sittenhän sen näkee kun alkavat tulla enemmän esiin.
Kevät tulee sittenkin!

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Mateleva maanantai

Oikeasti. Viikonloppu hujahti taas tuosta vaan ilman, että ehti kunnolla ymmärtää sen menneen ja taas on maanantai. Tämä päivä se ei sitten kulukaan mihinkään, näköjään. 
Tuntuu siltä, että lounaasta on jo ehtinyt kulua valovuosi (oikeasti 1,5 tuntia) ja kotiinlähtöön on aikaa toinen mokoma.

Taitaa tuo Virallinen Valvojakin olla jo tympääntynyt virkamiehenäkoirana olemiseen, vaikka se on käynyt töissä vasta viikon ja yhden päivän ajan. Aamupäivällä näppäämäni kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vai mitä mieltä olette tästä:

Plääh!

Huomenna onkin taas "verkkarit jalassa ja tukka sekaisin" -työpäivä kun jään etätöihin. Eli se tarkoittaa sitä, että tänään pitää käydä etsimässä jotain sapuskaa huomiseksi lounaaksi. Mitähän mikropettymystä sitä tällä kertaa ostaisi? Pari edellistä kokeilua on kyllä ollut sellaista paskaa, että eipä ole Sukulan pojalle montaa irtopistettä herunut lanseeraamastaan mikroateriasarjasta. En suosittele.

Samalla keikalla pitää käydä apteekissa hommaamassa kersalle matokuuri. Rokotusaika kun on varattuna ensi maanantaille.  Vanhat pierutkin voisi varmaan jo madottaa kun viikonlopun sade nosti pintaan kaikki "ihanat" paskalillut ulkoilureitin varrelta. Kyllä minä kuulkaa taas niin vihaan kanssakoiranomistajia. En vieläkään ymmärrä sitä, mikä siinä on niin vaikeaa kerätä ne jätökset ja etenkin silloin kun torttu on veivattu keskelle tietä, perkele.

Ehkäpä nyt jatkan pinnistelyjäni työtehtävien parissa ja palaan illalla tontille kuvahaasteen pariin kun Hirnakka ehti sellaisella paiskata eilen.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Hakusanat, nuo elämän makupalat

Pitkästä aikaa silmäilin hakusanoja, joilla tänne on viime viikkoina eksytty. Aina sieltä jotain ylläreitä löytyy, niin nytkin. Katsotaanpa, mitä nyt on kuukkelin avulla etsiskelty.

raittiin ilman myrkytys
Aika yllättävä haku mielestäni. Niinpä tein itsekin koemielessä saman haun ja kyllähän tämä nyt on ihan "tavallinen" sanonta sille kuinka tulee ihan zippi olo kun on tarpeeksi ollut ulkona ja tulee sisälle. Aiheesta löytyi ihan artikkelikin, jonka mukaan määritelmä tälle oli se, että "kroppa viedään outoon ympäristöön" eli happirikkaasta ulkoilmasta takaisin sisätiloihin, jolloin elimistö yrittää sopeutua tuohon äkilliseen muutokseen. Toivottavasti etsivä löysi vastauksensa.
 
espressokuppi/-kupit
Niin, kerroin, että metsästin omiani vaikka mistä ja sitten ne sieltä Ingvarin kaupasta löytyivät. Hämmästelin kovasti "tavallisten" hypermarkettien huonoa tarjontaa tällä saralla. Ilmeisesti olisi pitänyt raahautua jonnekin kahvivehkeiden erikoisliikkeeseen.
 
lahjapaketti
En kyllä yhtään keksi mihin postaukseeni tämä liittyisi. Mutta lahjapakettejahan on aina mukava saada, eikö?
Jos taas kyseessä oli paketoimisvinkkien etsiminen, niin tämä on kyllä niin väärä osoite kuin vaan voi olla! Meikäläinen on maailman surkein paketoija, oikeasti.
 
milloin kesä tulee 2013
Jaa-a, sen kun tietäisi! Jos joku saa sisäpiirin tietoa aiheesta, niin saa vinkata tännekin. Tulis nyt ensin se kevät edes...
 
mummon perintö
Meikäläisen mummon perintö on yksi kukkamaljakko, repullinen karjalaisia sananlaskuja ja lausahduksia, omituinen huumorintaju sekä kyky nauraa vedet silmissä hytkyen ja hetken päästä itkeä yhtä voimallisesti. Sellainen mummon perintö, ei huano, sanoisin.
 
sloganeita
Joo, sen yhden postauksen vuosi sitten tein niistä mainossloganeista. Että menneen talven lumia, vaikka voisihan sitä uudenkin miettiä kun töllöstä tunkevat mainokset ovat niin urpoja. Aika harvassa ovat mainosmaailman helmet. No, jostain pervosta syystä tykkään R-kiskan "hojohojo iso pomo" -mainoksista. :D
 
vanha perkolaattorikeitin
No ei meillä nyt niin vanha ole. Oliskos se nyt pari vuotta vanha... En muista, koska aika juoksee kuin hirvi ja mielikuvissani edellinen perkolaattori heitti veivinsä ihan just äsken, tyyliin viime viikolla.
Hyvä kahvinkeitin perkolaattori on, suosittelen. Itse haluaisin sen isomman version, mutta niitä ei ollut silloin kaupan kun viimeksi ostettiin ja siksi jouduimme tyytymään pienempään malliin.
 
hengenvaarallinen saalis
Kestohakuja tänne kun olen pariinkin otteeseen kyseistä sarjaa hehkuttanut. Ei, en tiedä koska seuraava tuotantokausi alkaa ja kyllä, minäkin odotan kovasti uusia jaksoja. Jotain uusintojahan tuossa tuli taas taannoin.
 
anonyymit vittuilee
Niinhän ne välillä tekee, mutta ne kannattaa jättää omaan arvoonsa. Se anonyyminä vittuilui lienee helpompaa kuin omalla nimellä tai nimimerkillä. Nettimaailma tämän mahdollistaa niin kovin hyvin. Ja usein ne vittuilevat anonyymit luulevat tietävänsä kaiken siitä, jolle vittuilevat. Suorastaan tuntevat paremmin tyypin kuin tyyppi itse. Käsittämätöntä.
 
campylo bakteeri
En kehota hankkimaan. Ei ollut nimittäin mikään mukava kokemus... Sen seurauksena jäi pari ruokajuttua pois ruokavaliostani kun en niitä enää pysty syömään. Luulenpa, että se on elimistöni tapa kertoa, mistä se pöpö tuli.
Niin ja vieläkin, kolme kuukautta sairastamisen jälkeen, tuntuu välillä, että ihan ei ole kaikki palautunut suolenmutkassa ennalleen...
 
crocsit
Aahh! Tällä tänne usein tullaan ja varmasti petytään. Nimittäin crocseja etsiessään tästä blogista löytää vain sen haukkumapostaukseni. Ja ei, mieleni ei ole vieläkään muuttunut tässä asiassa eikä muutu. ;)
 
suomen surkein kuski
Kun sarja alkoi Subilla, tuli näitä hakuja ihan päivittäin ja vieläkin joitain. Minähän olin tästä postannut silloin kun se tuli Maikkarin Maxilta ja uteliaat tietysti etsivät tietoa kisan "voittajasta". Mielestäni se on kyllä häviäjä jos julistetaan Suomen surkeimmaksi kuskiksi. Ohjelma lienee päättynyt jo Subillakin? Kymenlaaksoonhan se "voitto" meni. Uutta kautta odotellessa.

toinen nainen blogi
Juu, tämä ei ole sellainen, joten voitte poistua. Haku johdattanee tänne kun olen jossain postauksessa pohtinut näitä toisia naisia lukemieni blogien perusteella. Ei, en vieläkään ymmärrä miksi joku suostuu roikkumaan vuositolkulla kiinni äijässä, jolla ei ole aikomustakaan heittää "oikeaa" elämäänsä romukoppaan salarakkaan vuoksi. Eikä tarvitse selittää, ei minun tarvitse enkä halua kaikkea ymmärtääkään. 

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Päikkärit asiaan kuuluvalla arvokkuudella

Virkakoira on ilmeisesti saanut ylennyksen. Tai se on ylentänyt itse itsensä.
Täällä töissä se mielellään aloittaa päikkärinsä nukahtamalla syliini, josta sitten nostan sen tuonne omaan boksiinsa jatkamaan uinailujaan. Olen tämän myönnytyksen tehnyt, sillä ei kai voi olettaa sen olevan ihan täysin sinut toimiston lattian kanssa kolmen päivän jälkeen. Tai no voi, mutta olen laiska enkä jaksa taiehdi vahtia sitä koko ajan, joten on helpompaa ottaa se syliin ja antaa uinahtaa siihen ilman suurempaa pahantekoa.

Samalla kaavalla mentiin tänäänkin ja ulkoilu- & riekkumishetken jälkeen otin sen vatsani ja näppiksen väliin rauhoittumaan. Siihenhän se nopeasti uinahtikin ja pari kertaa vaihdettuaan asentoaan kiipesi näppärästi sylistäni työpöydälleni ja rojahti siihen sikiuneen.

Todisteena kuvamateriaalia. Pahoittelen sekaista työpöytääni (oikeasti se on vain yksi kulma pöydästäni), lupaan yrittää parantaa tapani joskus (not). On se hassu. :)






Eli minä jatkan töitäni ja Virallinen Valvoja jatkaa kauneusuniaan, ilmeisen sopiva työnjako ainakin sen mielestä.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Virkakoiran väsyttävä työ

Virallinen Valvoja on siis joutunut leipätyön ääreen jo kahtena päivänä. Perjantai olikin kaikin puolin pienelle koiralle uuvuttava kokemus, sillä viraston leveillä ja liukkailla käytävillä riittää kaahottamistilaa puhumattakaan siitä kuinka monta uutta ihmistä joutuu virassaan kohtaamaan. On se raskasta pienen koiran virkatyö, uskokaa pois.

Lauantaiaamuna sitten puoli seitsemän aikaan pirteä terroristin alku oli sitä mieltä, että nukuttu on riittävästi ja nyt voisi palvelusväki herätä. Viekkaudella ja vääryydellä tyyppi saatiin kuitenkin vielä unten maille muutamaksi tunniksi, onneksi. Palvelusväki kun ei ollut vetänyt sikeitä koko perjantai-iltaa vaan oli valvonutkin vielä yli puolen yön, niin uni maittoi aamusta.
Sunnuntaina jouduin nöyrtymään ennen puolta yhdeksää kun en jaksanut kiistellä maton pureskelemisesta viittä minuuttia kauempaa.

Lauantaina teimme myös pihastamme hieman houdini-varmemman kaivamalla aidan sisäpuolelta lumivallin pois niin, että ulkopuolelle jäi lumimuuri estämään kersan maailmaan tutustumista. Pienisilmäisempää aitaverkkoa on hankittuna, mutta koska maa on ihan hemmetin jäässä, niin on turha yrittää sitä vielä ährätä paikalleen.
VV nimittäin jo kaksi kertaa meni aidasta läpi... Tai no, puolitoista. Toisella kertaa se jäi nimittäin vatsastaan kiinni verkonsilmään ja luonnollisesti huusi kuin henkeä olisi viety. Toivottavasti eivät naapurit kuulleet kuinka meillä rääkätään pientä koiraa... *huoh*

Tänä aamuna töihinlähtöproseduuri olikin sitten jo tutumpi. Vanhat pierut taisivat huokaista helpotuksesta kun näkivät meikäläisen sullovan kersan kuljetusboksiin.
Työmaa ei ollutkaan enää ihan niin jännittävä ja pienen aamuriekkumisen jälkeen se malttoi jopa mennä tirsalle boksiinsa ihan tuosta noin vaan.

Lounaan jälkeen käytiin vähän ihmettelemässä kaupungin liikennettä metroineen firman pihalla ja siitä sitten riekkuhetken jälkeen taas unosille omaan koppaan.

Alla oleva kuva on näpsäisty kun päikkäreitä on vedelty jo yli kaksi tuntia. Pahoitteluni kuvan huonosta laadusta, se on hätäiseen kännykällä näpsäisty kauempaa.

Kuutio päässä, ei siis naula.

Olen ihan tyytyväinen, että se on näin nopeasti sopeutunut hyvin työelämään. Saa nimittäin meikäläinenkin jotain duunejaan tehtyä kun tuo ymmärtää nukkua.

JälkiJuttu:
Postaukseni ovat kertakaikkisen tylsiä tätä nykyä. Olen pyöritellyt muutamia aiheita mielessäni, mutta kaikkien kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että en halua niitä kusiaispesiä sohaista juuri nyt. Annetaanpa siis olla ainakin toistaiseksi ja kirjoitellaan pehmoisia koiranpennusta...