keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Haittaakse et on pönttö?

Aamulla ikkunasta katsoen odotti jännä näky. Sellainen ohuen ohut härmä oli satanut peittäen osan pihatiestä. Paikoitellen oli sitten ihan sulaa. Vaan liukasta se ei ollut.

Lähdin sitten hyvissä ajoin liikkeelle kun oli annettu ohjeet olla varttia vaille yhdeksän autoliikkeessä kun aika oli tasalta.
Lähtiessäni parkkipaikalta satoi viisi hiutaletta lunta. Paikoitellen oli mustaa jäätä, mutta hyvin meni kun oli varovainen.

Saapuessani autoliikkeen huoltopisteelle oli siellä jonkunlainen aamuhärdelli meneillään. Asiakaspalvelijoita oli tasan kaksi, joista toinen vastasi taukoamatta soivaan puhelimeen ja toinen otti vastaan autojaan tuovia asiakkaita.
Edelläni oli kaksi ihmistä, se joka oli palveluvuorossa ja hänen jälkeensä yksi nainen. Ei siis paha ja kello taisi tuolloin olla noin varttia vaille.

Minuutin tai parin päästä tuli sen edelläni olevan naisen vuoro ja dialogi käytiin kutakuinkin näin:
Asiakaspalvelija: Huomenta.
Nainen: Hei. Mulla oli renkaanvaihtoon varattu aika puolelta, mut mä oon kyllä nyt vähän myöhässä, haittaakse?   
Ap: No kyllä se nyt vähän haittaa. Seuraava renkaanvaihto on tasalta, joten ei tässä ajassa enää ehdi niitä vaihtaa. Pystytkö jättämään auton tänne, niin vaihdetaan päivän aikana jossain välissä.
N: No en pysty (näyttäen vittuuntuneelta)
Ap: No sitten ei oikein voi mitään tällä erää. Pitää varata uusi aika. 

Nainen ei sanonut sanaakaan, kääntyi kannoillaan ja marssi ulos. Mä olin vähän, et tosi fiksu... Oisko kannattanu kuitenkin varata se uusi aika?

Menin sitten luukulle ja sanoin: "Huomenta. Mä olen sitten se kello yhdeksän." :)
Puoli tuntia myöhemmin karautin kohti auringonnousua talvirenkaat auton alla rapisten.

En tiedä muista, mutta kyllä minulle on opetettu, että jos on joku aika varattuna, niin sinne mennään ajallaan. Ja vähän vielä ennen jos suinkin mahdollista. Tuollakin oli erikseen sanottu, että varttia ennen varattua aikaa kannattaa olla paikalla etenkin kun odottaa sitten siellä paikan päällä vaihdon ajan (en todellakaan halunnut kävellä töihin ja sitten taas takaisin hakemaan, hiki siinä olisi tullut). Varmasti sille edellä olleellekin oli sanottu, että tule vartin yli kun aika on puolelta. Taisi tyttö luulla, että kun vähän räpsyttelee ripsiään, niin kyllä nuori mies heltyy.

Niin, että haittaakse jos on pönttö? No kyllä haittaa. Jäi renkaat vaihtamatta ainakin tältä päivältä.

Päivän miinus sattui myös siihen autoliikeaamuun. Se asiakaspalvelupoika teititteli mua! Eli sen nuoren miehen mielestä olin vanha... Onneksi se toinen, joka otti rahat, sentään sinutteli reilusti. Ei menny päivä ihan kokonaan pilalle. ;) 

JälkiJuttu:
Siippa kotiutui Parisiumista ja huomenna on juustokestit! Nam! Tuliaisena oli myös Lansonin (halpaa) shampanjaa. Namnam!          

tiistai 30. lokakuuta 2012

Hajussa kasvaa

sanotaan. 
Täällä on joko lähitienoon bönde ynyt levittämässä lietelantaa pellolle tai sitten on pahasti kipannut paskakuorma jossain. Sen verran tuhdit tuoksut oli tuolla ulkona. Hyhhyh... 

Oikeasti kestän melkein minkä tahansa "luonnon odöörin", joka liittyy maanviljelykseen, mutta toi lietepaska... sori vaan. 
Silloin kun muutimme tänne, oli lähipeltoja viljelevä tyyppi ilmeisen vittuuntunut siihen, että tänne oli rakennettu lisää taloja. Ensimmäiset pari vuotta tyyppi kävi sekä vappuna että juhannuksen alla levittämässä lietelantaa noille lähipelloille. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun ovat kesantopeltoja, niin en ihan ymmärtänyt, miksi... Tai siis tajusin kyllä, mutta silti. Jostain syystä protestipaskanheitto loppui parin vuoden jälkeen. Ilmeisesti "cityvarpuset" eivät järkyttyneet tai närkästyneet tarpeeksi hänen kevät- ja kesätervehdyksestään. :D

Tänä aamuna olin laittanut kellon soimaan varttia normaalia aikaisemmin kun piti ehtiä työmaalle vähän meikäläisen normiaamua aikaisemmin. Nousinkin kiltisti kun kello soi ja silti meinasi tulla kiire! Taisin tuudittautua siihen valheelliseen tunteeseen, että aikaa on.

Aamusta ei myöskään selvitty ilman verenvuodatusta. Kosteilla ja pikkupakkaskeleillä kotirappusemme muuttuu aina hengenvaallisen liukkaaksi kun siihen muodostuu sellainen kiiltävä pieni jääkerros. Talviaikaan sen saa hakattua pois petkeleellä, mutta ei tietenkään nyt kun se on niin ohut ettei siihen mikään tehoa.
No, liukkaus jatkui luonnollisesti rappusen alapuolella olevalla pihatiellä kuin olisi luistinrata jäädytetty. No, siitä kun sitten tohinalla lähdettiin, otti PP lentävän lähdön kuin talkkari jäiseltä peltikatolta ensin alas rappuselta ja päätyi luisumaan pihatielle niin että leuka osui maahan. Ja vertahan sitä sitten tuli ikenestä. Voi raasua. Aina se on ollut vähän kömpelö, sellainen norsu posliinikaupassa, mutta mitä vanhemmaksi se tulee, sitä enemmän se kompuroi.

Tosin PP:n nykäisemistä lipoista oli se hyöty, että osasin itse varoa enkä kaatunut itse.
Onneksi "kaljama" oli sulanut siihen mennessä kun tulin töistä kotiin.  

Huomenaamulla vihdoin pääsen ne renkaat vaihdattamaan. Sen on parempi tapahtua joutuisasti ja nopeasti odottaessa tai muuten ei hyvä heilu.
Ja nythän onkin sitten luvattu varsin lämpimiä kelejä, mutta kaipa se talvi sieltä joskus tulee. Ei sillä, että mitenkään erityisesti sitä kaipaisin.

Pahoitteluni vielä kerran Tsompille, jonka eilinen kommentti joutui johonkin ihmeelliseen sensuurikuoppaan enkä vielä ole keksinyt minne se meni kun kommentti kuitenkin päätyi sähköpostiini... Blogger on ihmeellinen asia.

JälkiJuttu
Viimeisen viiden päivän hienoihin asioihin lukeutuu se, että en ole nähnyt Puutarhatonttua ollenkaan! Autonsa on ollut pihassa (todellakin vieraspaikalla, taas, ja toisen kerran kääntöpaikalle pysäköitynä) muutamina päivinä, mutta äijää itseään en ole nähnyt. Mitenkäs se Tonttu nyt tulikin mieleen paskanhajusta... Pienen ihmisen pienet ilot. ;) 

maanantai 29. lokakuuta 2012

Ihan huipulla

Tänään ei ole uutisiin mahtunut juuri muuta kuin kunnallisvaalit sitä ja kunnallisvaalit tätä. Pienenä sivuhuomautuksena aamu-uutisissa kerrottiin, että Ameriikan itärannikolle odotellaan kaikkien aikojen myrskyä.

Huomasin, että asunkin ihan maan huippukunnassa. Nimittäin sen suhteen, että missä oli huonoin äänestysprosentti. Jeee! Hyvä meidän city! Ei sentään omaan lähiöön tai oikeamminkin äänestysalueelle osunut se kaikista huonoin prosentti. Mutta ilmeisesti moni muukin on jo luopunut toivosta tämän kunnan suhteen. Kuoliniskua odotellessa... Tai ehkä Hesa korjaa hellään huomaansa ennen pitkää. Ainakin se himoitsee noita valtaisia luonnontilaisia maisemia tuosta naapurista.

Viime yö meni enempi ja vähempi valvoessa. Oma moka, nukuin nimittäin sellaiset pienet kohtuulliset päikkärit, tyyliin pari tuntia kun testasin uuden sohvamme "torkkuominaisuuksia". Hyvät ominaisuudet, kerta kaikkiaan. Heräsin kun Siippa soitti ja silloin kello oli jo aika paljon... Siinä sitten kekkaloin hereillä, käytin koirat ilta yöpissalla ja kekkaloin lisää. Siirryin yläkertaan kekkaloimaan ja arvelin, että kyllä se uni sieltä tulee. Joopa joo... Torkahtelin välillä, pyörin ja kierin ja torkahtelin taas. Kiusasin PeräkammarinPoikaa kaappaamalla sen kainaloon kun se oli kampeutunut Siipan paikalle kuorsaamaan. Vähän se siinä pörisi kuten tosimiehen pitääkin ja jatkoi kuorsaamistaan. 
Nukuin sitten koko yön sellaista koiranunta, mutta en, ihme kyllä, aamulla ollut mitenkään irtipoikki väsynyt.

Työpäivä meni omalla painollaan ja karkasinkin hyvissä ajoin etten vaan joutuisi mihinkään arveluttavaan liukkaaseen keliin autoilemaan. Hesan puolella satoi ihan vettä iltapäivällä, mutta täällä meidän periferiassa oli ilmeisesti satanut jotain rännän tapaista. Ainakin parkkipaikkamme oli sellainen mukavan niljakkaan liukas, että meinasin perseelleni lentää kun autosta astuin ulos. Toivotaan, että huomisaamu valkenee plusasteiden merkeissä. Muuten voi vähän mennä sormi suuhun. Tänä aamuna oli nimittäin mittarissa kolme astetta pakkasta kun lähdin ja asenteeni oli tyyliä "kuka täällä talvirenkaita tarvitsee". Hyvin meni kun ajelin isoja teitä eikä tämä oma kinttupolkummekaan ollut paha, oikeamminkin varsin kuiva tuota yhtä katvepaikkaa lukuunottamatta. 

Nyt taidan oikaista kintut, heittää aivon narikkaan ja tuijotella töllöä. Huomenna sitten taas uuteen päivään uusin voimin.

JälkiJuttu:
Tänään taas tuli todistettua se, että välillä mikään määrä rautalankaa ei riitä. Joidenkin kanssa ei vaan ole samalla sivulla, samassa kappaleessa tai samalla planeetalla. Eikä minkäänlaista lähentymistä tapahdu, vaikka kuinka yrittäisi
Lisäksi olen niin heikko ihminen, että tuppaan turhautumaan sitten kun joku ei vaan tajuu. Tulee olo, että olen itse epäselvä sanomisissani tai selityksissäni kun ei vaan mene jakeluun. Monesti vaan muillakin on vaikeuksia näiden samojen tyyppien kanssa, joten...

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Yksin kotona, osa X

Siippa saateltu taksiin ja matkalle lentokentälle. Olen siis yksin, omassa hienossa seurassani. Ja täytyy sanoa, että en ole siitä kovin pahoillani. Toisaalta nyt odotan sitten sydän syrjällään siihen asti, että saan OK-viestin Siipalta kun on rantautunut hotellilleen. Minähän aina pelkään pahinta kun on kyse lentomatkustuksesta ja erityisesti kun en ole itse sen rautalinnun kyydissä.

Siippa sentään ruokki minut ennen lähtöään. Arveli varmaan, että sillä tavoin saatan pysyä hengissä keskiviikkoiltaan asti kun enhän minä kuitenkaan osaa itse itseäni ruokkia. Töissä tulee käytyä lounaalla kuitenkin, joten arkiravinnon saanti on turvattu. ;) 

Oikeasti olin jo vähän odotellutkin seuraavaa työreissua. Vaikka viihdymmekin yhdessä ihan hyvin, niin jotenkin oli tullut se mittari täyteen ja kaipasin oikeasti jo muutaman päivän yksinoloa. Kuten olen aiemminkin todennut, osaan olla yksikseni ja välillä tarvitsen sitä yksinoloa. Ja kun ollaan välillä vähän erossa niin sitten on taas mukavampaa olla yhdessä.

Sytyttelin pihalle taas lyhtykynttilät palamaan sekä sisälle tuikkumereni tuikkimaan. Olo on sellainen sunnuntaimainen, rauhallinen ja raukea. Digiboksilla on kaikenlaista omaa "hömppää" katsomatta, joten pystyn välttelemään kaikkia niitä miljoonaa vaalivalvojaista, joita eri kanavat työntävät väkisin katsottavaksemme. Suljen siis reaalimaailman ulkopuolelle. En halua tietää, ainakaan reaaliajassa. Ehtii sen sitten myöhemminkin.

Muistin myös laittaa auton piuhan päähän. Kävin tekemässä sen samalla kun varmistin, että Siippa todellakin lähtee taksilla. ;D

En olekaan muistanut varmaan kertoa, että olemme tilanneet jo kesällä puolikkaan luomukaritsan paloiteltuna ja pakattuna sopivasti. Nyt on sitten teurastus tapahtunut ja lihalähetyksemme saapuu ensi viikolla. Pakastin siis paukahtaa melkein ääriään myöten täyteen sen myötä, sillä siellä on jo ennestään yhtä ja toista, ja erityisesti niitä sieniä... Mutta kivaa! Karitsanliha on hyvää ja potka säästyy sitten pääsiäisateriaksi. Tänäänkin tuli syötyä karitsan paahtopaistia, mutta se oli matkannut tänne Uudesta-Seelannista asti. Hyvää oli kuitenkin kuten aina!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa itse kullekin.

Lepopäivän ratoksi

Heräsin yhdeksältä hirmuiseen päänsärkyyn. Hetken mietin, että mistä tuulee, mutta sitten muistin, että otin illalla yhden viskinaukun. Eipä se muuta tarvitse. Suhteeni whiskyyn on ongelmallinen. Oikeasti pidän savuisista skottiviskeistä, niistä jotka ovat kotoisin Islayn saarelta. Vaan mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpommin niistä tulee pää kipeäksi. Ja tämä pätee kaikkeen tiukkaan viinaan. Muiden viinasten osalta asia ei ole minulle ongelma, sillä inhoan kaikkia kossuja, votkia ynnä muita "oikeita" viinoja. 
Mutta savuwhisky. Sen maku on pyöreä ja pehmeä, ja kylmänä iltana se lämmittää mukavasti. On helppo ymmärtää, miksi skotit ovat moisen juoman kehittäneet. 

Onneksi päänsärky taittui melko nopeasti buranan voimalla ja pystyin rauhassa nauttimaan aamukahvini.
Päivä on ollut mitä kaunein ja kaiken pölyn paljastumisen uhallakin olen antanut auringonvalon tulvia sisään. Kohta sitä aurinkoa ei näy pitkään aikaan, joten nautitaan nyt vielä kun voidaan.

Kiinnostukseni kunnallisvaaleihin on ollut miinusmerkkinen. Olinkin ajatellut käydä jättämässä tyhjän äänestyslapun tai ehkä olisin tällaisena radikaalina piirtänyt siihen kirkkoveneen kuvan. Se kertoisi suoraan, mitä mieltä olen tämän kotikaupunkini hallinnosta ja hallitsijoista. Vaan koirien kanssa aamulenkillä sitten päätin, että sen tyhjän voin äänestää kotonakin. Pääsen siis tällä kertaa virallisesti nukkuvien puolueeseen.

Siippa lähtee tänään reissuun, joten luvassa on pitkästä aikaa kilo juustoja tuliaisena. Meillä siis varmaan nautitaan juustoja ja punaviiniä pyhäinpäivän viikonloppuna ellei jo loppuviikosta. Nam!

Tänään(kään) en ole tehnyt mitään järkevää, tuottavaa tai hyödyllistä. Paitsi että tiskasinhan minä taas. Samalla metodilla kuin eilen. ;)
Ja jottei tulisi mitään suuria järkytyksiä (itselle), niin taidan jatkaa loppupäivän samaan tyyliin. Ainoa mistä pitää huolehtia, on muistaa laittaa auto piuhan päähän ettei joudu aamulla raapimishommiin. Se olisi perin ikävää ja harmillista jos joutusi raapimaan muutakin kuin omaa päätä (tai puota). 

Taitaa olla aika lopetta tämä postaus kun jutut ovat pelkkää päätöntä horinaa. Katsotaan jos illemmalla irtoaisi jotain järkevämpää juttua. Siispä lähden blogistaniakierrokselle katselemaan, mitä muilla on ollut mielessä.