maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kuolema korjaa satoa

Hiljaiseloa on piisannut täällä blogin nurkilla. Töitä on ihan omiksi tarpeiksi ja ylikin. Lisäksi vaivaa jonkunlainen kirjoitusjumi, samoin villasukkajumi. Joka päivä katson Nollikselle lupaamani toisen sukkaparin toista sukkaa, joka on kantapäähän asti tehty, mutta siihen se onkin sitten jumiutunut. Ehkä tartun toimeen loman aikana viimeistään.

Sama saamattomuus ja tekemättömyys tuntuu vaivaavan muissakin koti- ym. hommissa. Olen ollut tässä noin kuukauden kirjoittamassa yhtä pöytäkirjaa. Vaan en saa aikaiseksi, en millään. En, vaikka tiedän, että hommassa menisi ehkä vartin verran aikaa, mutta kun. Ehkä olen oikeasti sen loman tarpeessa.

Reilu viikko sitten käväisi viikatemies vieraanamme ja saattelin PP:n viimeiselle matkalleen. Komeat 13 ja puoli vuotta kertyi humppaukon mittariin. Niin lähti koira kuin elikin, käytännössä saappaat jalassa. Mystistä oksentelua oli hoidettu, tai oikeammin koitettu hoitaa, keinolla jos toisellakin. Kun kahden päivän aikana koira oksensi kaiken vettä myöden, oli aika tunnustaa tosiasiat ja soittaa se itkuinen puhelu eläinlääkärille.
Onneksi henkilääkäriltä järjestyi aika heti, sillä mitäs sitä viatonta luontokappaletta sen enempää kiusaamaan. 

Sinne jäi mamman mussukka eläinlääkärin pöydälle. Mieli oli aika tyhjä kun piti reippain mielin suunnistaa takaisin töihin itkua nieleskellen ja suoriutua työpäivästä normaalein ottein. Odotettavissahan se oli ja omasta mielestäni PP oli ollut laina-ajalla jo reilun vuoden, mutta ei se ajatus kuitenkaan sitä tuskaa helpottanut.

Talossa on vielä kaksi koiraa, mutta se tyhjä paikka siellä kuitenkin on. Myös ryhmän dynamiikka muuttui nopeasti. VV tuntuu ottaneen ohjat käsiinsä, koska rehellisesti sanottuna ei Juniorin polla moiseen riitä.

Kesäloma alkaa tämän viikon jälkeen ja se aloitetaankin "iloisissa" merkeissä heti osallistumalla naidun suvun puolen hautajaisiin. Sielläkin viikatemies heilautti vähän yllättäen, vaikka ei kyseessä nuori ihminen ollutkaan.

Näillä mennään tällä suunnalla, että hengissä ollaan ja silleen. Eipä tämä sanainen arkkuni nytkään ole kovin runsas, joten parasta kai lopettaa lätinä tähän tällä kertaa. Koitan palata seuraavalla kerralla iloisemmissa merkeissä.

 

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kesäkuu

Jottei kukaan pahastu tai hyppää täällä turhaan, niin pakkohan se on tämä mister kesäkuukin ajastaa ilmaantumaan aamutuimaan näkösälle.


Kenenköhän katolla herra tässä seikkailee? Noin valokuvateknisesti olisin toivonut kuvaan enemmän miestä ja vähemmän katua... Ja kyllä on palomiehen ammatti ankea kun aina pitää ilman paitaa olla töitä tekemässä, oli kesä taikka talvi. 
Mutta itse herra kesäkuu on kyllä ikänsä puolesta jo sellainen, että ei syytettäisi lapseen sekaantumisesta.

Se on virallisesti kesä nyt murut! Enää neljä viikkoa loman alkuun, jei!