tiistai 29. heinäkuuta 2014

osa 5: Treffit pandojen kanssa

Sunnuntaiaamulle olimmekin reteesti tilanneet aamiaisen huoneeseen ihan vaan siitä ilosta, että niin voi tehdä ilman ekstramaksua. Tilauslapussa pyydettiin sallimaan 20 minuutina aikahaarukka toivottuun aikaan, mutta oletin sen olevan toivotun kellonajan jälkeen. Noh, soittivat puoli tuntia ennen ja sanoivat brekkarin tulevan ihan kohta ja totta tosiaan kymmenen minuuttia myöhemmin koputettiin oveen.

Aamiainen oli ihan OK ja siinä oli riittävästi syömistä. Toki parhaimman huoneeseen toimitetun aamiaisen olen kyllä nauttinut Helsingin Kämpissä. Siinä tuli jopa pöytä mukana...

Tänään oli vuorossa retki Edinburghin eläintarhaan, jonne olin ostanut liput jo etukäteen netistä ja varannut pandojen katseluajan kehotuksen mukaan. 
Niin monta kertaa kuin olemme Edinburghissa käyneetkin emme ole kertaakaan käyneet eläintarhassa. Periaatteessa hieman vastustan eläintarhoja (vaikka olenkin Korkeasaaren vuosilipun haltija), mutta eläintarha kertoo kyseisestä kaupungista yleensä aika paljon. Ja hei, pandojen ja pingviinien näkeminen on aina kuitenkin sykähdyttävää.

Olimme käyttäneet respaa hyväksemme jo aiemmin ja tiedustelleet mikä on paras keino hankkiutua eläintarhalle, jonka tiesimme sijaitsevan hotellin ja lentokentän välimaastossa. Saimmekin mallikkaat ohjeet bussin käytölle ja sonnustauduimme matkaan. Sää oli oikein hyvä, aurinkoinen, mutta tuulinen ja jokunen sadekuuron vaarakin oli ennusteen mukaan olemassa.
Bussimatka kesti vajaan puoli tuntia ja eläintarhan portilla saimme huomata, että muut eivät olleetkaan yhtä fiksuja kuin me vaan joutuivat suunnistamaan lippujonoon. Virkailijalta saimme alueen kartan ja ohjeet olla viimeistään viisi minuuttia ennen pandakatselun alkamista kokoontumispaikalla.

Ja ensimmäiseksi sisäänmenon jälkeen pääsimme ihailemaan mangusteja! <3
Siinä on yksi eläin, jonka puuhia voisin seurailla vaikka kuinka kauan. Rakastin sitä Mangustien matkassa -sarjaa, jossa seurailtiin mangustisuvun elämää pidemmän aikaa. Kerrassaan hauskaa porukkaa!

 
Koko eläintarha on rinteessä, joten kapuamista riitti. En suosittele kenellekään huonojalkaiselle, vaikka kai sieltä jotain avustuskärryjäkin sai kuten useimmissa paikoissa Britanniassa.

Lompostelimme yhä ylöspäin kohti sikäläistä kissapetojen majapaikkaa ja matkalla näimme uljaat merikotkat (aika pienessä tilassa) saukosta hännän vilahduksen (ei haitannut, parhaat saukot on tullut nähtyä muualla) ja luulen nähneeni malaijin karhusta tassun tai persauksen tai jotain... Ilma oli selkeästi lämmin, joten elikot köllivät jossain piilossa. 
Kapusimme kohti tiikerin majapaikkaa ja matkalla näimme jaguaarin sekä leopardin häkin. Valitettavasti täytyy sanoa, että molemmat olivat kovin pienen oloisissa tiloissa.
Jaguaari päiväunilla
Tiikerillä sitten olikin yllättävän isot tilat verrattuna aiempiin kissaeläimiin. Ja niinpä tiikeristä näkyi vaan hännänpää kun se käyskenteli häkkinsä peränurkassa.
Päätimme skipata leijonat kun ne olivat vielä ylempänä ja kauempana, ja kohta olisi jo hoppu pandoja treffaamaan. 
Niinpä koukkasimme kohti alamäkeä ja koalataloa. Edinburghin eläintarhalla on kunnia asuttaa Britannian ainoita koaloita sekä pandoja ja sillä myöskin selkeästi ylpeillään.

Koalat(kin) ovat somia otuksia ja näitä heppuja taisi olla viisi tai kuusi kaikkiaan. Pari ujoa piimää piileskeli eukalyptuksensa takana, mutta muutama reippaili oksalta toiselle ja tölläsi takaisin turisteja.

Aikamme koaloita (taipuukohan se noin?) ihailtuamme suuntasimme kohti pandojen kotia. Olimmekin onneksi hyvissä ajoin jonottamassa omaa "slottiamme" ja pääsimme ihan jonon kärkeen. Liput tarkastettiin ja ohjeistettiin tiukasti olemaan käyttämättä salamaa kuvatessa sekä pitämään äänen volyymi kurissa.
Ja sitten mentiin noin 25 henkilön ryhmänä. Pandojen hoitaja oli varsin topakka tyttö ja sanoi välittömästi parille typerälle turisitille, että hiljaa pitää olla ja käskeä kakaroitaan hiljenemään myös.
Meillä oli onni nähdä molemmat pandat, sillä naaras oli juuri päättänyt lähteä sisätiloihin omiin oloihinsa. Sillä on vapaus kuljeskella sisä- ja ulkotarhan välillä miten haluaa, sillä eivät olleet ihan varmoja, onko se kantavana vai ei ja pandat stressaantuvat helposti.
Varmaa on kuitenkin se, että jos poikanen syntyy, se joudutaan aikanaan lähettämään Kiinaan. Kaikki eläintarhapandathan ovat vain lainassa Kiinan kansantasavallalta.






Pandakierroksen jälkeen kävimme vielä ihastelemassa vähän pingviinejä sekä Afrikan villikoiria ja päätimme kierroksemme vielä mangustien luo, joita juuri oltiinkin ruokkimassa.
Eläintarhan krääsäkaupasta ostin mangustipiirroksella varustetun jääkaappimagneetin.

Palasimme samoja jälkiä bussilla takaisin keskustaan ja kaupan kautta hotellille. Kävimme syömässä aikaisen illallisen läheisessä tortillapaikassa, sillä futiksen MM-finaali odotti. 
Vielä yksi yö ennen poistumista tästä ihanasta kaupungista.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Hullun hommaa

On nimittäin koiranäyttelyyn meno näillä helteillä! Aamulla oli vaatimattomat 19 astetta kun heräsin seitsemän jälkeen, mutta kun kotipihasta startattiin siinä puoli kymmenen maissa, näytti auton mittari jo reilusti yli 20 astetta eikä mistään "aamuviileydestä" ollut tietoakaan...
Matkaan sonnustauduttiin kylmäkallein ja riittävän juomavaraston turvin. VV:lle onneksi on häkkituuletin ja sen lisäksi tökkäsin sille matkakaveriksi pyyhkeeseen kääräistyn kylmäkallen. Lämpimästähän se tykkää, joten sinällään en ollut huolissani sen jaksamisesta, mutta rajansa on auringonpalvojankin sietokyvyllä kun matkustaa muovisessa kopperossa. Onneksi on autossa ilmastointi, muuten näillä keleillä autoilu olisi silkkaa eläin- ja ihmisrääkkäystä.

Näyttelypaikalla kasvattajan leiriin päästyämme olikin jo niin hiki ettei oikein tiennyt mitenpäin olisi ollut. Tuuminkin, että onneksi päästään pian kotiin kun VV pokkaa taas jonkun hoon... En ole tietenkään katkera tammikuisesta näyttelyreissusta, mutta kuitenkin. ;)
Ymmärrän hyvin niitä, jotka olivat päättäneet jäädä kotiin. Erityisesti kaikenlaiset arktiset pystykorvat ovat varmaan ihan vetämättömissä näillä keleillä. Ja sääliksi kävi henkilökuntaa, joka joutui siellä paahteessa parkkipirkkoina ja -peteinä ym. tehtävissä postaamaan. Ei käynyt kateeksi.

Rotuamme (tai oikeammin molempia rotujani) oli saapunut arvostelemaan leidi Australiasta asti. Ymmärrätte varmaan, että vähän ahdisti kun arvelin leidin arvostavan sellaista vähän pienemmän kaliiperin terroristia. Tuumimme kasvattajan kanssa, että EH olis kiva juttu...

Arvostelu alkoikin mallikkaasti kun velipoika pokkasi voiton koko uroskööristä ja sai tassuunsa jo neljännen sertinsä. On se hyvä, että perheestä edes joku pärjää näissä mittelöissä.

Sitten tuli VV:n luokan vuoro. Kilpasisaruksia meillä oli luokassa kaksi ja meidän vuoro oli ensin. Ja voi että! Aussileidi tykkäsikin VV:stä niin paljon, että antoi sille laatupalkinnoksi ERInomaisen. Siinä kohtaa unohtui täysin noronaan naamaa pitkin virtaava hiki ja jälkikäteen videota katsoessani totesin ihan spontaanisti tuulettaneeni tulosta.  :D
Kilpailuluokassa VV sijoittui toiseksi ja sai vielä SA:n eli pääsylipun paras narttu -kilpailuun. Sieltä ei tietenkään menestystä tullut, mutta ihan voittajafiilis tuli jo tästä tuloksesta! Ehkä menemme vielä niihin seuraaviinkin näyttelyihin, johon olen jo otuksen ehtinyt ilmoittaa.

Loppuun tällään vielä pari fotoa VV:n näyttelypäivästä. Hikeä pukkasi silläkin. ;)

Keskittymistä ennen esiintymistä...
Näin sitä poseerataan (lavastettu kuva, otettu arvostelun jälkeen).

Näin sitä mennään, kieli vyön alla melkein.

JälkiJuttu:
Pitäisi vielä kirjoittaa matkarapsan viimeiset osatkin, mutta tuntuu, että näillä helteillä ei aivotoiminta ole parhaimmillaan, vaikka kämppä onkin ulkoilmaa huikeasti viileämpi, ei koneella istuskelu mitenkään älyttömästi kuitenkaan houkuttele. 

perjantai 25. heinäkuuta 2014

osa 4: Vanhaa ja tuttua, mutta niin ihanaa

Lauantaiaamuna heräilimme hyvin nukutun yön jälkeen. Hieman nenää häiritsi sviitin eteisessä vallitseva "kissankusen" haju, joka löyhähti nenään sisään tullessa sekä tuolloin aamutuimaan kun eteiseen vievä makuuhuoneen ovi oli ollut kiinni. Arvelin, että jotain suurempaa oli puulattiaan läträtty ja sitä oli sitten kovasti yritetty jollain karsealla puhdistusaineella hoitaa. Tuloksena kissankusen haju. Ei kiva.

Aamiaiselle kurvasimme alimmaiseen kerrokseen, jossa kuviot olivat tutut kun tämä hotelli oli tosiaan asutettu meikäläisten toimesta jo useampaan kertaan.
Aamiainen oli ihan OK eikä siellä tällä kertaa ollut mitään valtavaa ryysistäkään johtuen varmaankin tästä suhteellisen aikaisesta vierailuajankohdastamme.

Aamiaisen jälkeen vetäydyimme tekemään sotasuunnitelmaa päivän varalle. Missiona oli löytää Siipalle kauluspaitoja pukukäyttöön. Siihen on yleensä olemassa varma resepti eli M&S. Lisäksi meikäläisen ostoslistalla oli ensi vuoden kalenteri, jossa pääosassa luonnollisesti ovat ylämaan karjan edustajat (tietty).

Lähdimme liikkeelle koukaten Waverleyn rautatieaseman kautta, jossa kävimme printtaamassa seuraavat junalippumme eli paluuliput Manchesteriin. Homma onnistuikin jo ihan rutiinilla ja siitä etenimme kohti Princess Streetin kauppoja.
Ensimmäiseksi kurvasimme sisään M&S:n ovista ja harhailimme hetken naisten puolella, josta meikäläiselle tarttui tassuun pari ihanan ohutta kesäpaitaa. Jatkoimme matkaa miesten osastolle, jossa saimme todeta, että kaikki erityispitkillä hihoilla varustetut kauluspaidat ovat tätä nykyä ainoastaan nettikaupassa. Ystävällinen asiakaspalveluhenkilö neuvoi meidät erityiselle asiakaspalvelupisteelle, jossa voisimme tilauksen tehdä samantien. Siellä sitten onnistuneesti tilasimme Siipalle kotiinkuljetettuna kaksi kauluspaitaa ja lopuksi kävi niin, että viesti paitojen saapumisesta Suomeen tuli ennenkuin edes itse ehdimme kotiin... :)


Harhailimme ostoskadulla ja pieni sadekuurokin pääsi meidät yllättämään. Vessahädän iskiessä hakeuduimme taidemuseoon aikomuksenamme käydä lasillisella sen alakerran ravintolassa. Ravintola oli täynnä, joten päätimmekin kurvata kalenteriostoksen kautta jonnekin muualle. Ostoskadun suuresta turistirysäkaupasta sain kalenterini ja suunnistimme hieman sivummalle baarin hakuun. Mukava, varmasti vain paikallisten suosima, baari löytyikin ja otimme siellä lasilliset. Sen jälkeen suuntasimme katsomaan Princess Street Gardenin tämänvuotisen pääkukkaistutuksen, joka oli ihan yhtä hieno kelloineen kaikkineen kuten aina.

Aina yhtä kadehdittava istutus

Tännekin oli ilmaantunut maailmanpyörä...
Päätimme nauttia suhteellisen aikaisen lounaan hotellilla, sillä illalliselle oli suunnattava ajoissa jalkapallomatsin vuoksi. Niinpä kurvasimme hotellin läheisen Sainsburyn ruokakaupan kautta (iltaeväät nääs) hotellin aularavintolaan, jossa minä tilasin perinteitä kunnioittaen Club sandwitch -annoksen ja Siippa omia perinteitään kunnioittaen Fish and chips -annoksen. Komeus huuhdottiin alas hyvällä ja raikkaalla valkoviinillä. Hyvää oli, kertaakaan en ole kyseistä annosta tuossa ravintolassa katunut! ;)

Ruokailun jälkeen vetäydyimme huoneustoomme lepäämään. Jossain kohdassa joku venäläisellä aksentilla puhuva siivooja kävi kysymässä haluammeko, että käyvät avaamassa pedin yökuntoon (eli ns. turn down -service). Kiittelin ja kerroin, että ei tarvitse.

Ajoissa kurvasimme muutaman korttelin päässä olevaan Gourmet burger -ravintolaan kaatosateessa ja onneksemme saimmekin pöydän vaikkei varausta ollutkaan. Syömäni juustohampurilainen oli ehkä yksi parhaista ikinä syömistäni burgereista. Paikka oli paikallisten suosima ja aivan tupaten täynnä, sillä olihan lauantai-ilta. Hinnat eivät olleet mitenkään armottomia (jos ei siis katsota sitä, että punta ON todella kallis meille eurolaisille tällä erää) ja palvelu pelasi. Henkilökunnalta saimme rispektiä kun korjasimme itse kiikkuvan pöydän. Tarjoilija oli tulossa ujuttamaan jotain pahvinpalaa pöydänjalan alle, mutta me kerroimme ettei tarvitse kun korjasimme sen jo itse. Sinne jäivät lompakostani löytyneet turhat ja/tai vanhentuneet käyntikortit yms. ;)

Ruokailun jälkeen oli sadekin jo hieman laantunut ja kapusimme takaisin hotellille katsomaan futiksen MM-pronssiottelua. Alusta hieman missasimme, mutta onneksi mitään ratkaisevaa ei ollut tapahtanut. Hurraa Hollanti, vähän balsamia haavoille! 
Loppuilta siis sujui töllön ja viinilasin ääressä. Mukava päivä täytyy sanoa, vaikka en muistakaan että olisin koskaan valittanut Edinburghissa viettämistäni päivistä. :)

Edinburghin linna, jälleen kerran

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Perhana

Kokeeksi eilen poistin kirjautumispakon kommenteista ja johan rupesi tulvimaan kakkapostia ovista ja ikkunoista! 
Palautin siis kirjautumispakon, sorry vaan kaikki jotka eivät siitä pidä. :-/

Tänään hurruuteltiin kesäretkelle Rauman pitsiviikoille äitini pyynnöstä vaatimuksesta, joten matkarapsan seuraava osa tulee huomenna. Tai ei! Ehkä vasta ylihuomenna kun huomisellekin on yhtä ja toista äksöniä, mm. VV:n trimmaus ensi viikonlopun missikisoihin.
Jotta sorgen, ette pääse vielä lukemaan mahtavan seikkailukertomukseni jatkoa. ;-P

Nyt menen kuitenkin ottamaan ansaitun ja virkistävän lonkeron. Tai valkkarin. Tai molemmat!
Aurinkoista illan jatkoa vaan!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

osa 3: Vaihdetaanpa kaupunkia

Uusi aamu valkeni ja tänään on aika vaihtaa kaupunkia. Niinpä aamiaisen jälkeen pakkailimme kaikessa rauhassa ja valmistauduimme tästä hienosta huoneistosta poistumiseen.
Puoliltapäivin sitten menimme respaan ja ala-aulassa saikin luovia sekä jalkapallojoukueen että jonkun bisnesryhmän läpi. Sitä jalkapallojoukkuetta olimme ihmetelleet jo edellisenä päivänä, että jos ovat treenaamassa tai osallistumassa johonkin turnaukseen niin miksi vetelehtivät hotellilla kaiken aikaa... Vaikka olihan siinä vähän silmäniloakin tädille. ;)

Maksoimme, kehuimme hotellin sekä saamamme palvelun ja jätimme laukkumme säilöön, sillä junamme lähtöaika oli vasta myöhemmin iltapäivällä.
Lähdimme kuljeskelemaan kohti ostoskatua aikomuksenamme ostaa pakolliset postikortit (mutsi & anoppila). Horjahdimme myös M&S:n ovesta sisään, jossa käteeni tarttui pari paitaa (oho!).
Läheisestä krääsä- & turistishopista löysimme sopivat postikortit sekä adapterin latureita yms. varten. Yksihän meillä oli jo matkassa, mutta kun näitä nykypuhelimia saa olla jatkuvasti lataamassa, ei toisestakaan ollut haittaa. Sitä paitsi se oli halpa ja sille taatusti on käyttöä jatkossakin.

Lisää kisoihin liittyvää kukka-asetelmaa.

Ostoskadun riikinkukkotalo
Aikamme tallusteltuamme ja kortit & postimerkit kassissa päätimme istahtaa johonkin pubiin virkistävälle drinksulle kortteja kirjoittelemaan.
Kuitenkin oli pahin lounasruuhka-aika ja pubit olivat aika täynnä, joten päädyimme hotellin aulabaariin nauttimaan ilmaisesta wi-fistä ja Stella Artoisin siideristä. Korttien kirjoittamisen lykkäsimme tuonnemmaksi.

Lopulta tuli aika noutaa laukut ja lompostaa kohti rautatieasemaa. Joko emme hallinneet systeemiä tai sitten systeemi vain on niin huono, että tieto lähtevistä junista ja ennen kaikkea laiturista tuli taululle noin 15 minuuttia ennen lähtöä. Siellä mekin sitten silmä kovana kyyläsimme, että mihin suuntaan pitää singahtaa. Kyyläyksen ohessa nautimme Burger Kingin hyvän, mutta kalliin juustohampurilaisen. Halvemmaksi olisi luonnollisesti tullut ottaa koko ateria limuineen päivineen, mutta kun ei tehnyt mieli.
Onneksemme lähtölaituri oli miltei nenän edessä ja rauhallisesti tallustelimme etsimään omaa vaunuamme ja paikkoja. Tässä junassa olikin edistyksellisesti LCD-näyttö hattuhyllyn reunassa ja siitä näki mistä mihin paikka on varattu. Ei siis pahvilappuja selkänojan päällä tällä kertaa.

Juna lähti ajallaan ja tuon noin tunnin matkan aikana kohti Edinburghia ehdimme kirjoittaa postikortit ja siemailla hieman matkajuomaakin. Juna oli varsinainen pitkänmatkan juna, sillä se jatkoi matkaa Englannin puolelle aina Brightoniin saakka. Kovasti mainostivat lämpimän ruuan palveluaan jo sillä Glasgow'n ja Edinburghin välisellä osuudella. 

Ajallaan saavuimme Edinburghiin ja tuttuun tapaan kiipesimme ne helvetilliset portaat Waverleyn asemalta Royal Milelle kohti hotellia. Siinä jos missä taas huomasi huonon kuntonsa, mutta hengissä selvittiin.
Hotelli oli entuudestaan tuttu ja täälläkin meille kerrottiin, että huoneemme ei ole se mitä varattiin vaan meidät valitettavasti majoitetaan korkeamman kategorian sviittiin. Voi kyynel... ;)

Sviitin olkkari, huomaa pyöreä huone takana.
Tämä hotelli, kuten todettua, on meille tuttu useammaltakin reissulta ja nyt pääsimme kurkistamaan sen parempaan sviittiin. Täytyy sanoa, että vaikka huoneusto itsessään on oikein kiva niin en tästä kyllä ekstraa maksaisi, sillä kylpyhuone on tasan samanlainen tavallisen huoneen kanssa. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta tuossa kylpyhuoneessa suihkussakäynti vaatii vähän akrobatiaa. Harmi ettei minulla ole siitä kuvaa, mutta voitte kuvitella kun suihkun letkun mitta on noin metri ja se on kiinnitetty sinne suihkutangon yläpäähän, niin tällaisella noin 170 senttisellä on hieman vaikeuksia yltää kaikkiin kriittisiin paikkoihin kunnolla suihkuttelemaan... Eli hieno huone, hyvä sänky, mutta paska suihku.

Hetken elvyttyämme kurvasimme tuttuun Tescoon shoppailemaan iltanaposteltavia ja -juotavia. Ihan hauskaa kun kulmat ovat tuttuja, voi vertailla onko mikään muuttunut sitten edellisen reissun.
Illalla kurvasimme syömään tuttuun italialaisravintolaan, jossa on aivan loistavia omatekoisia pasta-annoksia. Kuvut ravittuina vyöryimme hotellille vielä hetkeksi töllöä tuijottelemaan ennenkuin uni otti vallan.

Huoneen ikkunasta merellepäin.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Hupsankeikkaa!

Jumaleissön mikä ukkonen oli! :-o
Noin tunnissa satoi yli 35 mm vettä ja ukkonen ryskäsi niin, että melkein pelotti. VV huuteli ukkoselle, että "tule esiin tappelemaan" ja Juniori tärisi kauhusta nurkassa.
Salama löi tuohon ihan lähelle mäntyyn ja säikähdin niin, että meinasi allekirjoittaneelta turahtaa pöksyyn.

Parkkipaikkamme tulvi kun eivät enää sadevesikaivot riittäneet ja nyt on sellainen mukava männyn- & koivunsiemenmutalillu asvaltin pinnassa. 

TV-signaali katosi ja soittaessani palveluntarjoajalle vikailmoitusta sain jonotella varsin pitkän tovin. Toivoin siinä jonottaessa, että hankkisivat parempaa jonotusmusaa. Kaikenlaista tuntematonta paskaa ehdin siinä kuunnella.

Eikä ilma sanottavammin myräkän aikana viilentynyt, että lisää saattaa olla vielä luvassa...

lauantai 19. heinäkuuta 2014

osa 2: Ulkoilua ja kulttuuria

Hyvin nukutun yön ja oikein hyvän hotelliaamiaisen (mm. riittävästi tarpeeksi vahvaa kahvia) jälkeen suuntasimme kaupungille. Glasgow ei ollut meille ennestään tuttu kaupunki vaikka Skotlantia onkin tullut koluttua ristiin rastiin aika lailla. Niinpä piti saada kunnon otatus tästä citystä.

Glasgow'ssa on melkein yhtä hieno metro kuin meillä. Nimeltään Subway ja siinä on kaksi linjaa: outer circle ja inner circle. Luonnollisesti toinen kulkee myötäpäivään ja toinen sitten vastapäivään.

Päivälippu metroon maksaa aikuiselta 4 puntaa ja sillä saa tosiaan ajella koko päivän mielin määrin. Metron tunneli on todella kapea ja junat sen mukaisia. Penkit ovat vaunun molemmilla sivuilla ja uskokaa tai älkää, penkit päällystetty plyyshillä! Vaunut olivat todella siistejä, samoin asemat.


Hurruuttelimme tällä varsin röykyttävällä ja meluisalla vempeleellä Kelvingroven puistoon, jonka läheisyydessä on museoita sekä yliopisto.
Puistikko oli varsin hieno ja sen pohjalla virtasi Kelvin-joki, joka oli melko kuiva ja kapea. Aiemmin keväällä olisi puistossa nähnyt upeaa kukkaloistoa, sillä puistossa on melko laaja Rhodorendron-metsikkö. Puisto tuntui olevan myös koiranulkoiluttajien suosiossa enkä ollenkaan ihmettele miksi, sillä varsin miellyttävä puisto oli.



Puistossa oli myös amfiteatteri, jossa järjestetään kaikenlaisia konsertteja yms. Tällä hetkellä se oli kuitenkin remontissa, joten ihan paikan päälle emme päässeet.

Lisäksi kaupunkikuvaa leimasi voimakkaasti tulossa olevat Kansanyhteisön kisat (Commonwealth games) ja puiston reunastakin oli osa lohkaistu kisan hallinnointihommia varten. Lähellä oli akkreditointitoimisto, jossa hyöri väkeä kuin muurahaisia, vaikka tässä kohdassa kisoihin oli vielä aikaa noin kaksi viikkoa kun kisat alkavat 23.7.

Jätimme puiston taaksemme ja suuntasimme kohti yhtä monista museoista, Kelvingrove Art Gallery and Museum, jonka molemmat luulimme olevan "vain" taidemuseo koska lukaisimme nimen hätäisesti. Vaan museo oli aika hengästyttävä pläjäys muinaisia egyptiläisiä, eläimiä, geologiaa ja vaikka mitä. Lisänä sitten vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tunnustan, että emme jaksaneet kaikkea kahlata, sillä infoähky iski kuten niin monessa muussakin suuressa museossa. Ja kaikki tämä ilmaiseksi.

Museon edessä oli varmaan kaupungin tämän hetken kuvatuin kohde, nimittäin kukka-asetelma, joka kuvasti tulevien kisojen maskottia. Hienohan se oli, sitä ei käy kieltäminen!


Siippa kun on tekniikkamiehiä niin halusi ehdottomasti vierailulle Tiedekeskukseen, jonne lähdimmekin hetken suuntiman jälkeen suunnistamaan. Tiedekeskus sijaitsee Clyde-joen rannalla melko kaukana keskustasta. Sen vieressä on mm. BBC Scotlandin pääpaikka, josta lähetetään esim. sikäläinen aamu-TV.

Lyhyesti sanottuna, Tiedekeskus oli aika paska. Kahdelta aikuiselta pääsymaksu oli 21 puntaa, mikä minun mielestäni oli melkoista rahastusta. Uskon, että lapset siellä viihtyvät ja olihan siellä pari ihan hauskaa juttua joita sai itse kokeilla, mutta kaiken kaikkiaan jäi vähän rahastuksen maku. Kahvilan valikoima oli huono ja kallis, ja ostamaani limuntapaista yritti sitäkin lokkiarmeija kössiä. En siis voi tätä suositella.

Metrokyydin otimme takaisin keskustaan kun olimme tovin harhailleet varsin epämääräisen oloisella seudulla, joka oli täynnä kaikenlaisia nyrkkipajoja ja ränsistyneen näköisiä asuinrakennuksia. Lama näkyi täälläkin, paljon oli tarjolla liiketilaa vuokralle tai ostettavaksi.

Keskustassa metrosta noustuamme koukkasimme kävelykadulle, joka on myös pääkauppakatu ja horjahdimme mukavannäköiselle italialaisen ravintolan terassille, jossa söimme varsin maittavat pitsat ja nautimme virkistävää valkoviiniä helteisessä säässä kohtuuhintaan. Siitä sitten hotellille elpymään ja iltaa suunnittelemaan.

Illalla kävimme vielä lähiseuduilla kävelemässä ja katselemassa maisemia sekä nautimme illallisen todella hyvässä pihviravintolassa, jota ei todellakaan turhaan kehuttu. Suorastaan suussa sulavaa ja hintakin oli kohtuullinen, vaikka Britannia meille onkin kallis maa erityisesti nyt kun punta on niin vahva.

Kiva päivä oli, vaikka jaloissa tuntuikin se kaikki käveleminen. Seuraavana päivänä onkin edessä siirtyminen seuraavaan paikkaan.

Jatkuu...

perjantai 18. heinäkuuta 2014

osa 1: Matkaan käy!

Aamulla varhain keskiviikkona 9.7. pärähti herätyskello. Ihan aidosti ennen sianpieremää kun lennon lähtöaika kohti Manchesteriä oli 8:25.
Onneksi kamat oli pakattu ja kaikki tsekattu, joten vähän pakkelia naamariin etteivät kanssamatkustajat pelästy ja kuppi kahvia kyytipojaksi.

Taksinkin sai helposti "lennosta" eli puhelu ei ehtinyt ohjautua taksikeskukseen vaan joku lähiauto sen nappasi ja pääsimmekin ripeästi aamuruuhkassa hyörivän kentän vilinään.
Terminaalissa suunnistimme suoraan turvatarkastukseen, sillä olimme päättäneet ettemme mennessä jätä laukkuja ruumaan kuljetettavaksi. Tämä luonnollisesti aiheutti minulle hieman päänvaivaa toilettilaukun sisällön kanssa, sillä jotain piti jättää pois kun ei siihen pieneen läpinäkyvään pussiin koko omaisuus mahdu. Jätin shampoon ja hoitoaineen kotiin ja päätin uhrata päänahkani hotellien pesuaineille.

Turvatarkastuksesta selvisin tällä kertaa tuosta vaan (ihme!), mutta Siippa joutui johonkin "rutiinitarkastukseen" (luulen, että näytti roistolta ;) ).
Terminaalissa passintarkastuksen tuolla puolen kävimme ostamassa eväät tulevaa junamatkaa varten: Halvan salmiakkikaloja ja puolen litran salmiakkikossun. :D

Lento lähti ajallaan (pirun pieni purkki, niitä Embraer 190 -koneita) ja saapui määränpäähän Manchesteriin etuajassa. Itse asiassa niin paljon etuajassa, että sikäläinen maapalvelu ei ollut vielä hereillä ja jouduimmekin hyvän tovin odottelemaan koneesta poispääsyä.
(Syynä tälle omituiselle lentokohteellemme oli se, että kaikki lentoyhtiöt ovat aina enenevässä määrin hankaloittaneet Skotlanninmatkailuamme. Enää ei ole moneen vuoteen päässyt suoralla lennolla Edinburghiin ja edellisvuonna käyttämämme hyppy Tukholman kautta oli sekin tehty miltei mahdottomaksi niin aikataulullisesti kuin hintansakin puolesta. Niinpä päätimme kokeilla jotain uutta.) 

Passintarkastuksen jälkeen suunnistimme etsimään junaterminaalia, sillä matka jatkui kohti Glasgow'ta. Löysimme terminaalin ja saimme netistä varaamamme liput tulostettua ilman sen suurempia ongelmia. Aikaa junan lähtöönkin oli vielä reipas tunti. Palasimme siis lentoterminaalin puolelle kahville sekä ostamaan 3,5 tunnin junamatkaa varten vähän evästä jos vaikka junan kahvimyyntikärry ei jostain syystä olisikaan saatavilla. Brittiläinen junamatkailu on siitä erikoista, että aina ei voi tietää onko virvokemyyntiä vai ei ja jos on, mitä on tarjolla. Kannattaa siis varautua ihan ominkin eväin.

Junassa huomasimme iloksemme, että meillä oli oma "loossi" käytössämme siten, että ikkunapaikoille ei tullut ketään. Tässä kohdassa oli myös sähköpistoke eli puhelimen ja tabin lataaminen onnistui mainiosti kun oli muistunut matkaan se adapterikin (muistin sen viime hetkellä kun satuin härvelin näkemään jossain lipastonlaatikossa).
Olin varautunut siihen, että matka kestää jumalattoman kauan ja kuolen tylsyyteen, mutta matka sujuikin aika joutuisasti maisemia katsellen ja eväitä nauttien. Kahvikärrykin tuli jossain Lancasterin ja Lockerbien välillä, joten sumppiakin sai sitten ostaa.

Matka sujui siis ilman kommelluksia ja saavuimme Glasgow'n asemalle hyvässä järjestyksessä. Hotellimme sijaitsi aivan aseman vieressä, joten sinne oli helppo heilahtaa kyselemään huoneen perään.
Kävi ilmi, että olimme saamassa paremman huoneen kuin olimme varanneet (no voi harmi!), mutta huone ei ollut vielä valmis. Sanoimme, että eipä haittaa, syömme jotain hotellin aulabaarissa, sillä oikea lounas oli jäänyt väliin. Jätimme laukkumme aulapojan huomaan ja suuntasimme baariin. Tilasimmekin ihan maittavat annokset, minulle Club sandwich ranskalaisilla ja Siipalle Fish and chips sekä hernemuhennosta tietty.
Aikamme istuskeltuamme (toinen drinksu menossa) tuli vastaanottovirkailija kertomaan, että huone on valmis ja kuittasi vielä juomammekin firman piikkiin kun olimme joutuneet odottamaan aika kauan.

Huone itsessään olikin sitten aikamionen yllätys. Tai huone on ihan väärä nimitys, oikeampaa olisi puhua huoneistosta! Tätä todellakin kannatti odottaa.
Sviittiin kuului tilava makuuhuone, avara olohuone sekä vielä neuvotteluhuone, jossa oli pöytä kahdeksalle sekä oleskelutila ja keittiö kahvinkeittimineen ja minibaareineen! Lisäksi oli varsin avara ja tilava kylpyhuone, jossa oli erikseen suihku ja kylpyamme sekä vielä ovellinen vessakoppi. Ja tämän lisäksi oli vielä kaksi erillistä vessaa koko kompleksissa... Luulen, että kokonaispinta-ala ylsi oman kotimme lukemiin.

makuuhuone
neukkari (olohuoneesta päin)

olkkari (neuvotteluhuoneesta päin)
Kämpästä löytyi myös yhteensä kolme telkkaria. Seinillä oli jotain muusikkokuvia ja täytyy tunnustaa sivistymättömyyteni, mutta en kyllä tuntenut varmuudella kuin yhden. Se on tuossa olohuoneessa oikealla oleva Lady Gaga. Vasemmalla saattoi olla Oasiksen Liam Gallagher, mutta muista ei ole mitään käryä...

Päivä oli jo tähän mennessä ollut aika pitkä kun oli noustu niin aikaisin ylös, että pakko oli pienet tupsluikkarit nukkua. Minähän en todellakaan nuku lentokoneessa kun pitää vahtia ettei siipi tai moottori putoa... Junassa taas ei nukuttanut.
Hotellin hyvä palvelu jatkui ja illansuussa palveluspoika toi vesipulloja ja suklaasuukkoja ja kyseli, että onhan kaikki okei. No kyllä oli, ihan okei! :)

Niinpä tämä päivä jäi lähinnä matkustuspäiväksi ja vietimme aikaa löhöillen huoneessa sen jälkeen kun olimme käyneet läheisessä Tescossa ostamassa vähän iltanaposteltavaa ja juotavaa huoneeseen. Illallisella kävimme hotellin omassa ravintolassa, jossa ruoka oli oikein hyvää, mutta annos oli niin valtava, että jäi valitettavasti osa syömättä. Siitä olikin sitten hyvä kellahtaa mahan viereen makaamaan. 

Jatkuu...

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Feasgar math

Eli hyvää iltaa. Ja terveisiä reissusta, kotona ollaan.

Eilen saavuttiin, koirat on noudettu (kaikki hengissä!), jääkaappia täytetty ja laukut purettu.
Nyt pitää purkaa vielä kamerasta kuvat (Siipan jobi) jotta saa matkarapsasta jouhevamman. Kivaa kuitenkin oli, vähän uusilla urilla kuljettiin tällä Skotlanti-retkellä. Lento Manchesteriin, siitä junalla Glasgow'hun ja edelleen Edinburghiin, josta paluu Manchesteriin ja kotiin.
Välillä oli vähän jännääkin kuten esim. Manchesterin lentokentällä...

Mutta tästä kaikesta myöhemmin, nyt pitää hetki olla ja hengähtää sekä nauttia kotona olemisesta. Yritän ryhtyä raportoimiseen jo heti huomenna. It's good to be back. :)

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tarot

Tästä sanasta tulee mieleen kaksi juttua.

Toinen on tämä, mikä varmaankin useimmille tulee mieleen:

Perinteiset kortit, joiden käytöstä minä en ymmärrä mitään. En siis tiedä miten niistä tulkitaan ennustusta eikä suoraan sanottuna hirveämmin kiinnosta. Tämä lienee niitä asioita, jotka minun maailmassani ovat sitä humpuukia. ;)
Toinen, minulle tutumpi Tarot on sitten tämä:

Tarot
Monet heavyjannut ovat niin ADHD-tyyppejä, että "pääbändin" lisäksi pitää olla näitä sivubisneksiä.
Eihän siinä mitään, Tarotin musa on ihan mukiinmenevää ja toimii livenä oikein hyvin. 

JälkiJuttu:
Lähtöitkua vailla on nyt reissu (ja pakkaamista). 13 tunnin kuluttua pelkään nousukiidossa, mikäli lähtö tapahtuu ajallaan. Ja huomenna tähän aikaan saataan laittaa jotain kuittia ensimmäisestä majapaikastamme. En ole vielä päättänyt kirjoitanko rapsaa öpaut reaaliajassa vai lataanko sitten kotiinpaluun jälkeen.
Koirat on toimitettu kenneliin, jonne jopa PP jäi tällä kertaa yllätyksekseni säyseämmin kuin viimeksi. VV oli onnessaan kun muisti, että siellä saa ihan itse päättää koska menee ulos eikä tarvitse lupaa kysellä isäntäväeltä. Juniori suhtautuu ihan järjellisesti näihin keikkoihin, yllättävää kyllä, mutta ehkä tämä on sen maailmassa niitä harvoja asioita jotka se pystyy hanskaamaan ilman pollan leviämistä.

Nyt tämä tontti vaikenee, ainakin hetkeksi. Olkaapa kiltisti sillä aikaa kun täti on poissa! 

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Sydämen päällä

Tällä hetkellä sydämen päällä on aikaisin keskiviikkoaamuna käynnistyvä lomamatka! Ja ehkä vähän se, että koiruudet joutuvat kenneliin viikoksi. Vaikka niillä siellä on kaikki hyvin ja viihtyvätkin, niin etenkin PP:n kohdalla tunnen pienen suuren piston sydämessäni. Totuuden nimissä, se on ihan helvetin vanha koira ja helvetin vanhan koiran kuuluisi saada nauttia elämänsä ehtoosta kodin lämmössä tutuissa kuvioissa eikä joutua paiskatuksi pieneen koppiin haukkukonsertin keskelle.
Kuitenkin rakastan jo etukäteen tulevaa reissua niin paljon, että kovetan sydämeni ja luulen, että tämä on viimeinen (tai toiseksi viimeinen, elokuun alkuun on paikka varattu) kerta sen osalta kun se kenneliin joutuu.

Tajusin tässä viime viikolla, että vuorotteluvapaa alkaa tehdä tehtäväänsä. En muista, että olisi kamalasti mikään vituttanut viime aikoina ja siksi kai nämä postauksetkin ovat niin laimeita ja mitään sanomattomia. 
Suurin vitutuksen aihe eilen oli se kun huomasin yhden uuden naapurin (ilmeisesti vuokralainen, asuntoa ei tietääkseni ole myyty) idioottimaisuuden huipentumana tunkea muutossa käyttämänsä pahvilaatikot kokonaisina pahvinkeräysastiaan. Kokonaisina, vittu! Äly hoi, älä jätä. Haluaako joku arvata onko uusi asukas kantasuomalainen vai ei...

JälkiJuttu:
Ilmalämpöpumppu on ihana! En ole kahtena edellisenä yönä herännyt kertaakaan eikä aamulla ole ollut nahkea tai hikinen olo. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat tällaisia meikäläisen tapaisia hikipusseja.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kesätuuli

Tänään se on aika navakka, mutta onneksi ei kovin kylmä. Ja hei, tänään ei ole vielä satanut ollenkaan!

JälkiJuttu:
Kävivät tänään asentamassa sen ilmalämpöpumpun. Ihan tyylikäs se on, ja ennen kaikkea tehokas ja hiljainen! Toivoa on siis, että nyt alkavat helteet eivät haittaa yöunia.

Noin puoli päivää asennuksessa meni. Asentajapojat olivat nuoria kohteliaita ja hyväkäytöksisiä sekä siivosivat jälkensä tosi hyvin. Selvästi myös hämmentyivät kun ehdottelin tarjosin kahvia. Ensin vähän estelivät, mutta yksi rohkaistui myöntymään kunhan siitä kahvinkeitosta ei olisi mitään vaivaa ja sitten kaksi muutakin tunnusti kahvin kuitenkin kelpaavan. 

Koirista Juniori oli ihan paineessa kun seinää timanttiporattiin, muut eivät korvaansa lotkauttaneet. Tosin VV oli sitä mieltä, että hänen pitäisi päästä työnjohdollisiin tehtäviin lähemmäs valvomaan eikä vain katsella verkon läpi ohikulkevia asentajia.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Heinähattu

Rehupuntti, peltopelle, landepaukku, pönde... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan, joten oletan, että maanviljelijä tai maalla asuvat yleisesti ovat sitten kansan suosiossa.
Toki on kiva, että on maataloudelle omistautuneita ihmisiä, saadaan kotimaista pötyä pöytään meilläkin eikä eletä täysin tuontitavaran varassa.

Jos ryhtyisin maatilalliseksi, perustaisin karjatilan, jossa käyskentelisi Ylämaan karjaa. Se miten pystyisin niitä elukoita teuraalle lähettämään onkin sitten ihan eri juttu... 

Joskus muinoin jos asiat olisivat menneet ihan vähän toisin meinasi minusta tulla maatalon emäntä. Nyt ajatellen se kuulostaa karmealta ajatukselta näin mukavuudenhaluisen laiskan pullukan korvissa, mutta silloin kun se oli ajankohtaista, ei ajatus tuntunut ollenkaan vieraalta. Hassua, miten ihmismieli toimii ja mukautuu.

JälkiJuttu:
Blogistania vaikuttaa kovin hiljaiselta. Kaikki ovat ilmeisesti painuneet kesähorrokseen kaiken tämän sateen ja kylmyyden keskeltä.
Ensi viikolla tähän aikaan olen jo vierailla mailla. Se ei ole ollenkaan huono juttu se.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Huulipuna

En käytä. En ole oikeastaan koskaan käyttänyt. Joskus muinoin yritin opetella huulipunaa käyttämään, mutta silloin tuntui vain siltä, että se sottaa tai että huulet kuivuvat. Nykyään taitaa olla jo niin paljon juonteita suun ympärillä, että ei kannata käyttää kun se valuu vaan jonnekin ryppyihin.

Huulirasvaa käytän aina ja joskus juhlapäivänä "parempaan" meikkiin saatan muistaa sipaista liki väritöntä huulikiiltoa. Sitä omistan tasan yhden tuubin ja hyvin on riittänyt. Mutta huulikiiltoakaan en koskaan muista lisätä vaikka muistaisin tuubin sujauttaa laukkuun mukaan. Joten olen sitten ilman.

Niin ja sen lisäksi, että huulipuna on mielestäni epämiellyttävää, on värin valinta tosi vaikeaa. Liian usein näkee naisia, jotka ovat valinneet täysin väärän ja luonnottoman huulipunan. Sellaisen suttuisen värisen tai jonkun liilaan vivahtavan, että näyttää kuolleelta. Eikä näille kukaan kehtaa sanoa, että "sori vaan, mutta pieleen meni tuo värivalinta. Sinuna pyyhkisin pois".

Eräs tuttavapiiriini kuuluva nainen käyttää sellaista rumaa ikäänkuin oranssiin vivahtavaa huulipunaa. Kenenkään huulet eivät oikeasti ole lähelläkään sellaista väriä ja siksipä henkilön suu näyttää täysin irralliselta osalta naamassa. Karseaa... Mutta mikäs siinä jos se peilistä katsoessa itseä miellyttää.
Toinen kamalin mahdollinen huulipunaväri on se kun aikuinen nainen vetäisee jotain "huurteista pinkkiä" huuliinsa kuin mikäkin meikkausuransa alussa oleva kokeileva teini. *brrrrhhh* Juu, parempi kun en sekaannu moiseen tököttiin ollenkaan. Käyttäkööt ne jotka osaavat, haluavat ja uskaltavat. ;)

Hikinen heinäkuu

Luulen, että tämänkin kuukauden osalta jää haasteen täyttäminen vajavaiseksi kun on reissua ja Siipan lomaa yms, mutta otetaan nyt yrityksen alle kuitenkin. Kiitokset jälleen Neolle! Toivotaan, että kuukausi on helteinen ja sitä myötä myös hikinen.


Helteinen (?) heinäkuu

Kelpaa minulle. Kelpaa oikein hyvin... *huoh*

Herra Heinäkuu