maanantai 28. heinäkuuta 2014

Hullun hommaa

On nimittäin koiranäyttelyyn meno näillä helteillä! Aamulla oli vaatimattomat 19 astetta kun heräsin seitsemän jälkeen, mutta kun kotipihasta startattiin siinä puoli kymmenen maissa, näytti auton mittari jo reilusti yli 20 astetta eikä mistään "aamuviileydestä" ollut tietoakaan...
Matkaan sonnustauduttiin kylmäkallein ja riittävän juomavaraston turvin. VV:lle onneksi on häkkituuletin ja sen lisäksi tökkäsin sille matkakaveriksi pyyhkeeseen kääräistyn kylmäkallen. Lämpimästähän se tykkää, joten sinällään en ollut huolissani sen jaksamisesta, mutta rajansa on auringonpalvojankin sietokyvyllä kun matkustaa muovisessa kopperossa. Onneksi on autossa ilmastointi, muuten näillä keleillä autoilu olisi silkkaa eläin- ja ihmisrääkkäystä.

Näyttelypaikalla kasvattajan leiriin päästyämme olikin jo niin hiki ettei oikein tiennyt mitenpäin olisi ollut. Tuuminkin, että onneksi päästään pian kotiin kun VV pokkaa taas jonkun hoon... En ole tietenkään katkera tammikuisesta näyttelyreissusta, mutta kuitenkin. ;)
Ymmärrän hyvin niitä, jotka olivat päättäneet jäädä kotiin. Erityisesti kaikenlaiset arktiset pystykorvat ovat varmaan ihan vetämättömissä näillä keleillä. Ja sääliksi kävi henkilökuntaa, joka joutui siellä paahteessa parkkipirkkoina ja -peteinä ym. tehtävissä postaamaan. Ei käynyt kateeksi.

Rotuamme (tai oikeammin molempia rotujani) oli saapunut arvostelemaan leidi Australiasta asti. Ymmärrätte varmaan, että vähän ahdisti kun arvelin leidin arvostavan sellaista vähän pienemmän kaliiperin terroristia. Tuumimme kasvattajan kanssa, että EH olis kiva juttu...

Arvostelu alkoikin mallikkaasti kun velipoika pokkasi voiton koko uroskööristä ja sai tassuunsa jo neljännen sertinsä. On se hyvä, että perheestä edes joku pärjää näissä mittelöissä.

Sitten tuli VV:n luokan vuoro. Kilpasisaruksia meillä oli luokassa kaksi ja meidän vuoro oli ensin. Ja voi että! Aussileidi tykkäsikin VV:stä niin paljon, että antoi sille laatupalkinnoksi ERInomaisen. Siinä kohtaa unohtui täysin noronaan naamaa pitkin virtaava hiki ja jälkikäteen videota katsoessani totesin ihan spontaanisti tuulettaneeni tulosta.  :D
Kilpailuluokassa VV sijoittui toiseksi ja sai vielä SA:n eli pääsylipun paras narttu -kilpailuun. Sieltä ei tietenkään menestystä tullut, mutta ihan voittajafiilis tuli jo tästä tuloksesta! Ehkä menemme vielä niihin seuraaviinkin näyttelyihin, johon olen jo otuksen ehtinyt ilmoittaa.

Loppuun tällään vielä pari fotoa VV:n näyttelypäivästä. Hikeä pukkasi silläkin. ;)

Keskittymistä ennen esiintymistä...
Näin sitä poseerataan (lavastettu kuva, otettu arvostelun jälkeen).

Näin sitä mennään, kieli vyön alla melkein.

JälkiJuttu:
Pitäisi vielä kirjoittaa matkarapsan viimeiset osatkin, mutta tuntuu, että näillä helteillä ei aivotoiminta ole parhaimmillaan, vaikka kämppä onkin ulkoilmaa huikeasti viileämpi, ei koneella istuskelu mitenkään älyttömästi kuitenkaan houkuttele. 

8 kommenttia:

  1. Oliko kisat lauantaina Tuomarinkylässä ? Ajettiin siitä heti aamusta TM:n kanssa ohi ja pyöriteltiin päätä, kun porukkaa oli kuin pipoa ja lämpö nousussa. Kävi mielessä, että saattaapi kisaajilla olla pikkasen lämmin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, la ja su, meidän vuoro oli sunnuntaina.
      Onneksi kävi pieni tuulenviri melkein koko ajan, mutta "pultsarirusketukseni" syveni taas reippaasti kun kuitenkin piti olla vaatteet päällä. ;)

      Poista
  2. Kun sanotaan "paras narttu", mulle tulee heti mieleen missikilpailut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähän tämä näyttelytouhu on, missikilpailua à la koirat. ;D

      Poista
  3. Onnittelut hienosta tuloksesta! Kylläpä hän minunkin silmääni on ERInomaisen kaunis, tosin minä en noista pörriereistä enkä itse asiassa yhtään minkään rotuisten koirien näyttelyasioista yhtään mitään tajua, mutta kehunpa silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. :)
      Mulle on oikeastaan ihan sama minkä näköinen tuo rekku on kun sen luonne on varsin passeli meidän huusholliimme.

      Poista