maanantai 23. marraskuuta 2015

Pirpana

Olkoon se bloginimenä tuolle piraijalle, ja samalla vieno toive ettei se kasva amatsoonin kokoiseksi kuten "isosiskonsa".

Viikko on vilahtanut kuin siivillä ja paljon on pieni koira saanut viikossa oppia. Maanantaina jäi Siipan kanssa kotiin ja loppuviikon vietti minun kanssani. Tänään alkoi sitten ankea virkakoiran ura, jota jatketaan joulukuun puoleen väliin nyt aluksi. Luulenpa, että kotiin jääneet huokasivat helpotuksesta...

Reipas pentu, kovapäinen ärrieri. Tiukempaa äänensävyä saa käyttää kuin VV:n kanssa aikanaan.
Positiivista on se, että tämä neiti on jo ymmärtänyt mikä on kupletin juoni pihalla käydessä. Yötkin sujuvat jo suhteellisen hyvin, tosin viime yö toivottavasti oli poikkeus, joka vahvisti säännön. Sanottakoon, että emäntä on melko väsynyt juuri nyt... ;)

Tässä nyt muutama räpsy. Puhelimesta niitä löytyy moooonta lisää.

Pihabisneksiä

Miksei muka ruohoa saa syödä?

Kokoeroa, vasemmalla VV, oikealla Pirpana.
VV:tä vähän vituttaa...


Toimistotyö on raskasta ja uuvuttaa pienen koiran nopeasti.
 

torstai 12. marraskuuta 2015

Valittaminen kannattaa aina

Kyllä minä taas mieleni niin pahoitin!

Olen ahkera voileipäkeksien kuluttaja kun ne ovat kätevä pikku välipala milloin milläkin höysteellä. Kantolan perinteistä olen suosinut maailman sivu ja aina on hyvää ollut.
Paitsi nyt. Eilen avasin uuden paketin ja mitä helvettiä!!?? Keksit eivät olleet ollenkaan lehteviä vaan suorastaan littanoita ja näyttivät hieman epämääräisen tummilta. Makukin oli tympeä ja hieman tunkkainen. Siippa todensi laaduntarkkailuni ja niinpä tänä aamuna ryhdyin väsäämään valitusta Kantolaan.

Ja mitä sainkaan huomata? Mikään ei ole niinkuin ennen, Cream crackeritkin tehdään nykyään Ruåtsissa! Kantolan puljun omistaa joku monikansallinen riistoyhtiö... Saapa nähdä mitä sieltä vastataan, olen jo valmiina postittamaan keksit kääreineen heille. Valituksen lähetin oikein kuvan kera.

Paha, paha kräkkeri!
Olisin laittanut useammankin kuvan, mutta typerä palautelomakehässäkkänsä antoi liittää vain yhden kuvan. Ja kuitenkin pyysivät kuvaa viallisesta tuotteesta JA pakkauksesta. Juu, en ruvennut fotoshoppaamaan...

Toinen mielipahaa aiheuttanut ja valitukseen johtanut asia oli tulevan perheenlisäyksen sponsoroitu ruokapussi. Ovat ruokamerkin kasvattajakerhossa siirtyneet sellaiseen "hienoon" kortiin, josta etukoodi raaputetaan esille ja sillä sitten saa ilmaispussin tilattua. Hyvä idea, paitsi että. Sitä raaputuspintaa kun ryhtyi kaapimaan kuin ässäarpaa ikään, lähti se saatanan koodikin kävelemään! Ei ole todellista. Ja minua oli jo varoitettu, joten yritin olla äärettömän varovainen.
Toimitin kuvan paskaksi menneestä raaputuskortista jäätävin saatesanoin asiakaspalveluunsa. Ja kas, sieltähän tulikin salamana uusi koodi sekä pahoittelut ja tunnustus, että näiden kanssa on ollut ongelmia.

Noh, tulipahan valitettua, pitkästä aikaa oikein kahteen paikkaan. En olekaan mistään valittanut sen pimennysverhoepisodini jälkeen kun minua niin vitutti se sieltä saamani kompensaatio. :)

Lopuksi iloisempiin asioihin. Lapsi saapuu lauantaina enkä ole vielä keksinyt "bloginimeä" kun en ole tutustunut persoonaansa vielä niin hyvin. Uskon kuitenkin, että siitä tulee VV:lle varsin hyvä pikku apulainen. :)
Katsokaa nyt toista, näin soma voi olla terroristi seitsemän viikon ikäisenä!

Itse suloisuus <3 <3 <3
Lauantaina se sitten nähdään kuinka kotiutumisesta selvitään, siis ihan me kaikki, mukaan lukien VV ja Juniori. 

JälkiJuttu:
Olipa kivaa ja huojentavaa lukea, että Nolliksen operaatio oli mennyt hyvin. Ajatus on ollut kanssaan monesti näinä aikoina, vaikka en ole kommentoinutkaan. Mutta en ole kommentoinut missään muuallakaan viime aikoina, koska työ ja kaikki.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Marraskuu

Mitä hittiä? Marraskuun ensimmäinen päivä on illassa eikä kukaan ole käynyt rutisemassa kun ei ole uutta lihaa tarjolla?! Olen minä vähän pettynyt teihin... No, mutta minulla on hyvä syy unohdukselle.

Eilen jo kaavailin postaavani ajastettuna ettei unohdu, mutta sitten pääni oli niin pyörällä tulevasta perheenlisäyksestä, että unohdin tällaiset valokuvalliset karjut kokonaan.

Pidemmittä selittelyittä, tässä hän on, herra Marraskuu.


Ei tatuointeja, se on plussaa, samoin kalju. Parrasta en ole ihan varma. Ja Tita taas valaisee, että mikähän rakennus tuossa taustalla on. ;)