torstai 30. heinäkuuta 2020

Lounasruokailu, läsnätyö vs. etätyö

Eipä tässä etätöitä tehdessä oikein mitään sellaista postausta irtoa, mikä ei jollain tavalla liittyisi koronaan tai etätyönteon loppumattomuuteen. Eli ei nytkään joten puhutaanpa lounasruokailusta sillä ruoka on tärkeä asia.

Kahden aikuisen taloudessa päivän pääateria on työmaakuppilasta saatava lounas salaattipöytineen ja valinnanvaroineen. Meillä ruokaa tehdään itse lähinnä viikonloppuisin jos ei ulkoisteta sitäkin ravintolalle, kuten joskus käy.
Olen oman toimistorakennuksemme lounasravintolan vankkumaton fani! Ei minulle kotona kukaan tee valmiiksi montaa sortimenttia salaatteja ja tarjoa kylkeen vielä kahta tai kolmea pääruokaa joista valita mieleisensä. Puhumattakaan siitä, että jälkkäriäkin saa jos yhtäkkiä jälkkärihammasta kolottaa. Kaikki tämä alle kympillä päivässä! Iltaruokailun voi hoitaa sitten jollain kananmunaa ja ruisleipää -tyyppisellä kattauksella ilman suurempaa kokkailua.

Etätyömääräyksen myötä tähänkin tuli muutos, ja aika karu sellainen. Joka päivälle piti pohtia lounassyömiset ja ne iltasyömiset. Kaupassakäyntisuositus taas sanoi, että kerta viikossa ja yksi henkilö per talous. Jep, hirveen helppo kombo. Lisäksi ravintolat olivat kiinni eli edes viikonloppuna ei päässyt oman keittiön "orjuudesta" pois. Minullehan se ei suuri ongelma ole, sillä tämän huushollin pääasialliset kokkailut hoitaa Siippa. Ja hyvin hoitaakin, minä keskityn oleellisempiin asioihin niinkuin tiskikoneen pääkäyttäjänä toimimiseen ja viinin juontiin katsellessani ruuan valmistusta. ;)

Työnantaja antaa lounaalle aikaa maksimissaan 1,5 tuntia, joista puoli tuntia tarjoaa työnantaja ja loput sitten omasta ajasta. Toimisto-oloissa lounaaseen menee noin puoli tuntia riippuen ruokaseurasta eli siitä tuleeko keskityttyä syömiseen vai puhua pälätetäänkö niin, että ruoka jäähtyy. ;)
Kotioloissa lounaan tekeminen alusta loppuun ei ihan helposti onnistu tuossa aikaikkunassa. Toki jos on soossit ja muut valmiina ja siihen sitten vaan pyöräyttää vaikka pastaa 10 minuutin keittoajalla, niin onnistuuhan tuo. Käytännössä mikroaaltouuni on kotona työskentelevän virkamiehen paras kaveri. Ja tästähän suora seuraus on se, että kaupassa matka vie sinne valmisateriahyllylle. Joka viikko. Sen sitten arvaa, että aika äkkiähän ne syömisen arvoiset mikrosapuskat on syöty, etenkin kun on tällainen ruoka-ainerajoitteinen.

Toisaalta olen yllättynyt joidenkin einesruokien hyvyydestä ja toisaalta olen ihmetellyt, että mitenköhän siitäkin mössöstä kehdataan pyytää melko kovaa hintaa tai missä se luvattu proteiini annoksesta on, kenties lentänyt vaan yli. Vaan suosikkeja on löytynyt, erityisesti Kokkikartanon pinaattikeitto, kana-tuorejuustokeitto sekä fetapinaattipasta ovat oikeinkin hyviä. Kokkikartanon sapuskat ovat jotenkin konstailemattoman hyviä ja annoskoot OK.

Aikaisemmassa elämässä etätyöpäiviin (niihin harvoihin) kuului perinteisesti pinaattiletut. Niistä ehdottomaksi suosikikseni on noussut Kruunuherkun luomupinaattiletut. Hinnakkaampia toki ovat kuin kilpailijan "kumikiekot", mutta kyllä maku on hintansa väärtti. Hyviä ovat! Maininnan ansaitsee myös Vian kana-sitruunarisotto, joka hämmästyttää aina sillä kuinka oikea kypsyysaste siinä risotossa on.

Niitä huonoja en viitsi edes mainostaa enkä niitä joita olen maistanut kerran ja pohdin edelleen, että antaisinko toisen mahdollisuuden vai en...

Se, mikä sitten on huono juttu näissä kaikissa mikrohärpäkkeissä, on se muovijätteen määrä. Sitä tulee ihan tolkuttomasti. Minulla on 30 litran astia muovin kierrätykselle ja se täyttyy viikossa. Vii-kos-sa! Toki sekajätteen määrä on vähentynyt sen jälkeen kun ryhdyttiin muovia kierrättämään, mutta silti. Hirveä määrä! Ja juuri tällä viikolla uutisoitiin, että Suomi ei selviä muovinkierrätyksestä kun sitä kierrätettävää muovia tulee ihan hemmetisti. Niinpä sitä muovijätettä lähetellään Ruotsiin ja Viroon. Hmmm.... niin, kuinkahan ekologista se on?

Joka tapauksessa odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen takaisin toimistohommiin. Jos ei muusta syystä niin siitä, että pääsee valmiiseen lounaspöytään! Ja erityisesti salaattipöytään! Salaatit ovat tässä kotityöskentelyssä jääneet vähemmälle, valitettavasti.

Tänään onkin taas kauppapäivä.




P.S. Lukuluetteloni kaipaa modernisointia, sillä aika moni bloggaaja on lopettanut, vaihtanut hiippakuntaa tai vaan kadonnut jälkiä jättämättä. Voisin siivota listan ja ottaa uusia tilalle, joten vinkata saa sopivia lukemistoja, kiitos. :)


PP.S. Miksi tässä uudessa bloggerissa kuvien lisääminen on ihan hanurista? Jos yrittää lisätä tuonne väliin jotain kuvia, häviää puolet tekstistä... En kräkännyt ratkaisua, joten olkoon, käykää katsomassa tuotekuvat valmistajien sivuilta.

torstai 23. heinäkuuta 2020

Korona-kevät & kotona-kesä

Näin todistan sanonnan "Älä koskaan sano ei koskaan" paikkansapitävyyden. Tarvittiin tällainen "pikkuinen" pandemia ja loputon etätyörupeama, jotta alkoi Ässän sanainen arkku taas avatua.

Vähänpä tiesin helmikuussa sanoessani täällä näkemiin. Sitä en ainakaan tiiennyt että vajaan kuukauden päästä olisi koko maailma täysin sekaisin. Sanon sen minkä moni muukin on sanonut: enpä olisi uskonut, että elinaikanani tällainenkin tulee koettua.

Omassa lähipiirissä Korona-aika on mennyt sillä tavalla hyvin, että kukaan ei ole sairastunut ja itsellä on kuitenkin kaiken aikaa ollut töitä eli toimeentulo on ollut turvattuna. Mutta onhan tämä nyt muuten aika ankeaa ollut.



Maaliskuun puolessa välissä määrättiin kaikki valtion virkamiehet etätöihin, joilla siihen on mahdollisuus, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Siitä alkoi minun korona-ajanlaskuni, tällä hetkellä on menossa päivä nro 128 (ajanlasku alkaa maaliskuun puolivälistä, luku korjattu sillä ensivedoksessa oli näppäilyvirhe). Näillä näkymin etätöitä pusketaan elokuun loppuun ja sitten, jos tilanne ei tästä radikaalisti pahene, palataan konttuurille jollain sapluunalla.
Duunit sujuvat etänäkin, mutta kyllä minä kaipaan työkavereita, ergonomista työpistettäni ja sitä, että joku tekee valmiin lounaan ihanan salaattipöydän kera. Kotikonttorilla lounas tuppaa olemaan joku mikrossa lämmitettävä valmisruoka.

Korona-kevät oli pettymysten aikaa. Uusimaa suljettiin maaliskuun lopulla. Maalis-huhtikuun vaihteessa meidän oli määrä viettää viikko Rukan keväthangilla ja olisimme jopa ehtineet livahtaa reissuun ennen sulkua, mutta koimme moisen moraalittomaksi jo ajatuksen tasolla ja niin nielimme tappiomme ja lomailimme 1,5 viikkoa ihan omassa kodissa käymättä kauppaa kummemmassa paikassa. Ja sitten jatkoimme etätöitä, kotona tietysti. Rukalle meno siirtyi joulukuulle, toivottavasti toteutuu. Mökin vuokraaja oli ystävällinen ja siirto sujui kuluitta ilman mitään hässäkkää.

Keväältä peruuntuivat myös kaikki ravintolakäynnit, mikä on meille todella omituista, sillä tapaamme käydä melko usein ulkona syömässä. Teatterikeikkoja ei ollutkaan varattuna, viimeksi olen teatterissa käynyt 15.2. Seuraava kerta on varattu syyskuulle, toivottavasti toteutuu.

Kevät hissuteltiin kotona, koiranulkoilutusmaastomme olivat suorastaan ruuhkaisia koska kaikki keksivät ulkoilla kun ei oikein muutakaan voinut tehdä. Paitsi olla kotona. Tuuminkin, että en ole tämän yli kymmenvuotisen asumiseni aikana ikinä nähnyt edes yhteensä niin paljon ihmisiä noilla poluilla kuin nyt korona-aikaan. Tällä hetkellä homma onkin taas tasaantunut kuntosalien avattua ovensa ja ihmisten kirmattua mökeilleen kesän viettoon.

Juhannuksen jälkeen oli määrä suunnata odotetulle kesälomareissulle ulkomaille, mutta lennot olimme jo joskus keväällä siirtäneet Finnairin kehotuksesta elokuun lopulle. Taas lomailtiin kotona muutama viikko, mutta nyt lomailu oli jo hieman iloisempaa kun ravintolat olivat saaneet avata ovensa ja keväällä peruuntuneet pöytävarauksemme aktivoitiin uudestaan. Sitä käytiin kuulkaa joka viikko valmiissa pöydässä ja parhaina viikkoina kahdesti!

Tätä kirjoittaessa näyttää siltä, että siirrämme lennot elokuun lopusta ensi vuodelle jos se suinkin onnistuu. Jos ei onnistu, rahoitamme kansallista lentoyhtiötämme lippujen hinnalla kun eihän niistä oikeasti mitään takaisin saa jos itse peruu ja lentoyhtiö ehkä lennot kuitenkin lentäisi.
Koirahoitolaan tein lupauksen keväällä, että elokuussa vien koirat sinne viikoksi vaikka ihan kannatuksen vuoksi. Niinpä pohdimme, että kun meillä kerran on "lapsetonta" eli koiratonta aikaa viikko, pitää siitä ottaa ilo irti ja mennä vaikka hotelliin sellaiseen huoneeseen johon ei muuten koiria saisi viedä. Pyörittelimme ajatuksissamme myös Tallinnaa, mutta ajatus täyteen ahdetusta terminaalista tai laivasta ei oikein houkuttele. Ehtiihän sinnekin sitten taas vähätautisempana aikana. Matkaillaan siis kotimaassa vaan. En edes muista, koska olen ollut näin pitkän pätkän yhtäjaksoisesti pelkästään Suomenmaan kamaralla!

Toivottavasti kaikilla teilläkin on asiat hyvin ja terveyttä riittänyt. Olen kyllä käynyt lueskelemassa postauksianne vaikka en olekaan jaksanut kommentoida.




torstai 20. helmikuuta 2020

Se on siinä

Näköjään on yli puoli vuotta kulunut edellisestä postauksesta. Yksi jos toinenkin lukulistani bloggari on tänä aikana lopettanut tai kadonnut.

Kaikenlaista on tapahtunut ja paljon vettä on virrannut Vantaassa, mutta tekstejä en näköjään saa aikaiseksi. Sanottavaa kyllä olisi ja ehkä vähän tahtoakin, mutta aikaa ei ole kun en enää jaksa yötä myöten blogitekstejä rustailla.

Töissä on hektistä ja sellaisena pysynee ainakin pari seuraavaa vuotta jos ei satu kuolo korjaamaan. 
Omat haasteensa asettaa myös ikääntyvä äiti, joka vääjäämättä kulkee kohti syvenevää muistisairautta ja kolkuttelee takaraivossani ajatuksella "Mitä sitten kun...?"  Sattuneesta syystä olisi sana jos toinenkin sanottavana tästä digitaalisesta yhteiskunnasta ja niistä, jotka eivät asioitaan osaa hoitaa sähköisesti, mutta henkilökohtaistakaan palvelua et enää juuri mistään saa. Vanhusten hoidosta ja hoivasta voisin myös avautua sekä siitä, että kuvitellaan ihmisten jättävän leipätyönsä ja ryhtyvän kokopäivätoimiseksi omaishoitajaksi.

Kyllä, asiaa olisi myös niistä elämän mukavammista hetkistä kuten matkustelusta, kulttuuririennoista, elämästä nauttimisesta, Mutta ei, ei ehdi, ei irtoa.

Virallisesti päätän nyt tämän blogin elämän tähän. Jätän sen kuitenkin olemaan jos joku haluaa vanhoja horinoitani lukea. Jätän samalla sen takaportin, että saatan joskus vielä yllättää ja kirjoittaa tänne jotain kun koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. :)

Minut tavoittaa myös tuolta sivusta löytyvällä sähköpostiosoitteella jos kokee, että haluaa viestitellä.

Kaikkea hyvää ja ihanaa alkavaa kevättä!