tiistai 9. huhtikuuta 2013

Päikkärit asiaan kuuluvalla arvokkuudella

Virkakoira on ilmeisesti saanut ylennyksen. Tai se on ylentänyt itse itsensä.
Täällä töissä se mielellään aloittaa päikkärinsä nukahtamalla syliini, josta sitten nostan sen tuonne omaan boksiinsa jatkamaan uinailujaan. Olen tämän myönnytyksen tehnyt, sillä ei kai voi olettaa sen olevan ihan täysin sinut toimiston lattian kanssa kolmen päivän jälkeen. Tai no voi, mutta olen laiska enkä jaksa taiehdi vahtia sitä koko ajan, joten on helpompaa ottaa se syliin ja antaa uinahtaa siihen ilman suurempaa pahantekoa.

Samalla kaavalla mentiin tänäänkin ja ulkoilu- & riekkumishetken jälkeen otin sen vatsani ja näppiksen väliin rauhoittumaan. Siihenhän se nopeasti uinahtikin ja pari kertaa vaihdettuaan asentoaan kiipesi näppärästi sylistäni työpöydälleni ja rojahti siihen sikiuneen.

Todisteena kuvamateriaalia. Pahoittelen sekaista työpöytääni (oikeasti se on vain yksi kulma pöydästäni), lupaan yrittää parantaa tapani joskus (not). On se hassu. :)






Eli minä jatkan töitäni ja Virallinen Valvoja jatkaa kauneusuniaan, ilmeisen sopiva työnjako ainakin sen mielestä.

18 kommenttia:

  1. Oi miten ihanan terapeuttisen näköinen työpöytä. Varsinkin tuo karvainen osuus siitä!

    Taidankin huomenna raahata puput mukaan töihin, kun ei muuten yhtään tekisi mieleni sinne mennä ja motivaatio on taas ihan hukassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, melkein jo unohdin koko rekun tuohon pöydälle kun tein lähtöä vessaan. :-o
      Hajamielisyys ei ole valttia kun antaa koiran nukkua pöydällä...

      Ymmärrän hyvin, että motivaatiosi on aika alhainen. Ihme touhua!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. On se, ei siitä mihinkään pääse. ;D

      Poista
  3. Virallinen Valvoja tai olla varsin tyytyväinen nykyiseen elämäänsä, ainakin mitä noita kuvia on katsellut ja nyt tämänkin setin alimmaista - sehän suorastaan hymyilee unissaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mikäs sillä on ollessa. Täällä töissä voi kiusata kaikkia viattomia tielleen osuvia ihmisiä, jotka eivät uskalla sanoa mitään ja kotona voikin olla Juniorin pahin perskärpänen ja kiusaaja.
      Ainoa haitake elämässä taitaa olla tämä palvelusväki, joka ei tottele vaan yrittää asettaa jotain typeriä rajoja pienen koiran elämään. ;-P

      Poista
  4. Mä otin Millan aina välil töihi mukaa. Se kiers aina paikat mist sai herkkui ja sit se tuli mun jalkoihi. Oksens syömäsä ja kävi nukkuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oksensi ja kävi nukkumaan! :D
      Kohtelias rekku, otti kun tarjottiin vaikkei sopinutkaan vatsalle. :)

      Koiran tuominen töihin on hyvä keino erottaa eri ihmistyypit. Yritän kuitenkin olla aiheuttamatta pahennusta työtovereissani ja pitää sen pääsääntöisesti omassa huoneessani.

      Poista
  5. Voi kun toinen on niin söpö! Meidän kantturakin vetelee hirsiä omalla(!) sohvalla täällä toimistossa ja muistaa välillä musrita "vääränlaisille" ihmisille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma sohva, wau! En kerro tota meidän koirille, rupeavat vielä vaatimaan jotain samanlaista.
      Noloimpia hetkiä koiranomistajana on oikeasti se kun koira ryhtyy murisemaan tai haukkumaan jollekin tietynlaiselle ihmiselle. Hävettää...

      Poista
  6. Ihan kun meidän kissat hehehee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tohon on tainnu vähän kissaa lirahtaa sekaan. Ainakin sen haukottelu kuulostaa välillä ihan kissan maukumiselta! :D

      Poista
  7. *kirjoittaa muistiin:* Osta isompi kirjoituspöytä, jolle mahtuu koiranpentu nukkumaan! Varmaan alkaisi työmotivaatiokin kohota kummasti. Kaikkea muuta olenkin tainnut jo kokeilla tuon motivaation kohentamiseksi, sangen heikolla menestyksellä. Ainoa, mikä saa aikaan jonkinlaista elämätä ajukopassa, on rotuyhdistyksen/kenneleiden sivustot...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio. Kyllä työpöydän pitää ehdottomasti olla sen kokoinen, että siihen koiranpentu mahtuu pötköttelemään. :)

      Tiedän tunteen työmotivaation hukkaamisesta. Itsellänikin on joku ihmeellinen keväthyytymys menossa eikä oikein saa tartutuksi mihinkään oikeaan hommaan. Töitä kyllä on, ei sillä... Eli laskeskelen päiviä seuraavaan lomaan.

      Poista
  8. On se vaan niin suloinen <3
    Meillä on töissä usein yhdellä ihmisellä koira mukana. Alussa hän ei voinut jättää pentua yksin kotiin koko päiväksi, ja sitten se jotenkin taisi jäädä tavaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se, erityisesti silloin kun se nukkuu, joten ei ole pahanteossa tai puntissa roikkumassa. ;)

      Minä vakaasti vieroitan tuon kyllä töissä käymisestä. Muutaman viikon päästä ryhdyn kuskaamaan sen iltapäiviksi kotiin. Siitä se sitten lähtee. Mutta oikeasti on hyvä, että on mahdollisuus ottaa koira mukaan töihin. Täällä aika moni silloin tällöin käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta. Ja kivahan se on aina hauvoja rapsutella kun muistaa ettei häiriköi niitä jotka oikeasti pelkäävät koiraa.

      Poista
  9. On hän. Söpö ja suloinen. Koiranpentu on terapiaa, jopa valokuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saako laittaa välillä pakettiin ja lähettää teille hiiwiöimään? ;)
      Ei vaan, on se oikeasti söpö ja osaa välillä käyttäytyäkin niin halutessaan.

      Poista