keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Norsun muisti

Hyvä ja pitkä muisti on sekä siunaus että kirous.


Näin vanhemmiten sitä on alkanut unohtelemaan erinäisiä asioita. Useinmiten ne ovat jollain tapaa arkielämään liittyviä. Tiedättehän, unohdin ostaa leipää/piimää/pyykinpesuainetta jne. Sellaisia asioita, jotka harmittavat hetken ja unohtuvat sitten nekin. Vahingosta yleensä viisastuneena kirjoitan unohtamani asian ylös, yleensä puhelimen kalenteriin. Sillä jos se ei ole kalenterissa, sitä ei ole olemassa. 


Mutta ne toisenlaiset muistamiset sitten.
Itse kuulun ryhmään "anteeksi voin antaa, mutta unohda en ikinä". Ja se on välillä aika raskasta. Varmasti se on myös vika jossain aivoissani. Olisi paljon helpompaa antaa anteeksi jonkun loukkaava teko tai lausuma töräytys, tahallinen tai tahaton, ja jatkaa eteenpäin unohtaen asian, antaen sen valua kuin vesi hanhen selästä.
Vaan minäpä en pysty. Siis pystyn anteeksiantoon ja jatkamaan loukanneen ihmisen kanssa "normiväleissä", mutta joka kerta tavatessani kyseisen vääryyttä tehneen ihmisen, en voi olla ajattelematta tekojaan tai sanojaan.
Loukkaukset voivat kohdistua joko itseeni tai johonkin läheiseeni. Pahimpia ovat sitten ne, jotka loukkaavat minua ja läheisiäni.
Haluaisin olla parempi ihminen ja haluaisin voida unohtaa, edes joskus. Sillä tähän ikään mennessä sitä on kertynyt muisto jos toinenkin, joten osan niistä voisi jo pudottaa kyydistään.

Olen myös kova suremaan ja murehtimaan toisten murheita ja vastoinkäymisiä. Saatan pyöritellä pitkäänkin mielessäni minulle uskottuja murheita, ja vaikka useimmat on kerrottu vain siksi, että ihminen on halunnut uskoutua ja keventää sydäntään, yritän aina pohtia, mitä voisin tehdä auttaakseni. Tiedän, että en voi kaikkia auttaa enkä pelastaa koko maailmaa, mutta haluaisin. 

Mutta tällaisek(kin) vika on minuun osunut, joten näillä mennään. Välillä se on melko raskasta, mutta minkäs teet. 

7 kommenttia:

  1. Täällä toinen "anteeksi voin antaa, mutta unohtaa en" - ihminen. Riippuu tietty vähän, miten paha loukkaus on, että voiko sen lopulta unohtaakin.

    Mutta jos on tosi paha loukkaus ja ihan tieten tahtoen tehty, niin eipä kyllä minulta löydy silloin edes tarvetta unohtaa moista. Tavallaan se suojaa itseä eli osaa varoa tuota kavalaa ihmistä. Paras tietty olisi, jos ei tarttisi nähdä eikä kuulla koko ihmisestä mitään mutta aina se ei onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotkut "pikkujutut" voi unohtaa, mutta sellaiset isommat, no way...

      Nimenomaan, aina ei onnistu sellaisten ihmisten välttely. Muutamista olen kyllä onnistunut pääsemään eroon, onneksi. :)

      Poista
  2. o/
    Heittämällä muistan 30 vuoden takaisia juttuja, jotka silloin satuttivat. Ei voi mitään. Ehkä se dementia sitten joskus vihdoin pyyhkii nekin mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eihän kolkyt vuotta oo yhtään mitään! :D
      Eniten kuule pelottaa se, että tulee semmoinen dementia, joka pyyhkii hyvät jutut pois ja jättää paskat jäljelle. Se se olis kamalaa, mutta näin kai saisi paha palkkansa... :-/

      Poista
    2. Älä hemmetissä säikyttele !
      Yksi tosi vanha juttu oli sillä tavalla, että ne henkilöt eivät halunneet mun tietävän, mitä olivat sanoneet ja nolostuivat ihan hirveästi, kun tiesivät mun tietävän, vaikken siitä mitään ikinä heille sanonut. Päinvastoin. Olin aina tosi kiva ja ystävällinen heille, jopa aika vilpittömästikin, ja se kyllä rassasi. Sen näki ihan päällepäin. Eli tavallaan vahingossa onnistuin maksamaan takaisin korkojen kanssa. Ja samaa keinoa olen sitten käyttänyt jatkossa ihan tietoisestikin, myös hyvällä menestyksellä.
      Mutta unohda en ikinä. Todennäköisesti. ;)

      Poista
    3. Se voi olla julma totuus. ;)
      Tuollainen tarkoitukseton takaisinmaksu on kyllä ihan parasta. Minusta vaan kyllä taitaa näkyä nenän asennosta, että ihan kaikki ei vastapuolessa miellytä...

      Eikä se aina ole tosiaankaan niin paha asia, että ei unohda. Kuten Elegia tuossa mainitsi, se saattaa olla varjeluskin.

      Poista
  3. Täällä osittain samanlainen. Jotkin asiat ovat vain niin loukkaavia, ettei niitä voi unohtaa. Olen kyllä myös antanut anteeksi ja oikeasti unohtanut, joitain todella isoja asioita, mutta sanotaanko näin, että vääryyden tehneet tietävät kyllä että, jos jotain samanmoista sattuu, niin täältä pesee.

    VastaaPoista