keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Matkailu avartaa

kukkaroa ainakin, sanotaan.

Tässä tulee se lupaamani matkapostaus, joka ei ole luettelo kaikista turistinähtävyyksistä. Sellaisia löytyy ihan helposti vähän kuukkeloimalla.
Eli määränpäänä oli Tsekin tasavalta ja sen pääkaupunki Praha. Koska olimme vierailleet kyseisessä kaupungissa ennenkin, päätimme ottaa vähän rennommalla kaavalla ilman "pakkonähtävyyksien" ramppaamista.

Lentokentällä jo pääsi pieni naurunpyrskähdys kun bongasin meitä vastassa olevan kuljettajan kyltteineen. Minä olin siis hoitanut hotelli- ja kuljetusvaraukset, mutta jostain syystä Rouva S -kyltin sijasta kuskilla oli kädessään Herra S. Kuljettajan ilme oli ihan näkemisen arvoinen kun tupsahdin hänen eteensä. Hienoinen helpotuksen häivähdys näkyi naamallaan kun huomasi, että mukana oli myös herraseuraa. ;)

Praha sijaitsee kukkuloilla ja laskeutuu sieltä Vltava-joen halkomaan laaksoon. Niinpä miltei joka suunnasta kukkuloilta näkymät kohti keskustaa ja sen monia siltoja ovat ihan huikeat.
Mekin suuntasimme hetimiten linnanpuiston "jatkeena" olevaan puistoon, joka kulkee harjanteella ja josta on paikoitellen huikeat näkymät. Puistossa on muutamia mukavia terassiravintoloita sekä alue, johon voi mennä omien eväiden kanssa tai ostaa virkistystä viereisestä pienestä kioskista.

Ensimmäisenä iltana saimme huomata, että hotellihuoneen varustukseen kuuluu toki tavallinen korkinavaaja, mutta korkkiruuvia ei ole. Luonnollisesti tämä oli suora viittaus siihen, mitä minibaari tarjosi. No, me olimme fiksuina ostaneet oman viinipullon huoneeseen ja siinä luonnollisesti oli ihan oikea korkki... Sen enempää yksityiskohtiin kajoamatta voin kertoa, että pinsettini ovat jääneet siihen viinipulloon ja menneet jonnekin Tsekkiläiseen roskikseen. ;)
Seuraavana päivänä kävimme turistikrääsäkaupassa ostamassa hienon pullonavaaja-korkkiruuvi-yhdistelmän, jossa lukee I love Praha... Onneksi sille oli käyttöä ja toin sen ihan kotiin asti tulevia retkiä varten.

Söin jälleen kerran jumalaista parsakeittoa, sellaista johon lautasen pohjalle on laitettu muutamia parsanpaloja sekä uppomuna ja keitto, sellainen kermaisen unelmaisen ihanan samettinen, kaadetaan siihen päälle. Siis.... *kuolaa* aivan ihanaa.
Praha (ja koko Tsekki) on tunnetusti oluenjuojan ja lihansyöjän paratiisi. Lihansyönti onnistuu minulta paremmin kuin hyvin, mutta kyllä huomasi viikon vähäkasviksisen ja -kuituisen dieetin eron normaaliin ruokavalioon. Vaan hyvää oli! Omenoista tai päärynöistä tehtyä siideriä ei tuossa maassa tunneta. Siellä "siiderin" asiaa ajaa Frisco-niminen "limuviina". Sitä voisi verrata ehkä meikäläisiin Breezer-juomiin. Kiitos ei, mieluummin juon heidän valkoviiniään.
Viinimaana Tsekki on selkeästi ottanut harppauksen eteenpäin sitten viime käynnin. Hotellillamme juttelimme yhden (namun) tarjoilijapojan kanssa aiheesta ja hän kertoi, että tsekit tekevät nykyään viinintuotannon saralla paljon yhteistyötä ranskalaisten ja italialaisten ammattilaisten kanssa. Ja kyllä on sanottava, että ne paikalliset viinit joita joimme, eivät hävenneet yhtään "hienompien" ulkomaisten serkkujensa parissa.

Vierailimme myös Prahan ruokamessuilla, mikä oli ihan mahtavan mukava kokemus! Sisäänpääsymaksuun sisältyi nippu lipukkeita, joilla sai ostaa erinäisitä kojuista maisteluannoksia ruokaa paikallisilta ravintoloilta, tukkureilta ja juomapuolella tuottajilta. Hinta per annos oli yhdestä kymmeneen lipuketta ja niitä lipukkeita sai ostaa lisää. 
Se oli todella hauska tapahtuma ja söimmekin mm. erinomaista Aberdeen Angus -paistia muussilla. Paikan pomo (omistaja kaiketi) oli amerikkalainen kokki, joka kuultuaan meidän olevan Suomesta ryhtyi vaatimaan annoksiamme takaisin, koska voitimme jenkit jääkiekossa. :D

Lätkä olikin aihe, joka nousi esiin tämän tästä paikallisten kanssa puhellessa. Olimme reiluja ja onnittelimme kaikkia tsekkejä ystävällisesti hymyillen.
Paikallisten kanssa puhellessa kävi myös erittäin selväksi se, että slovakit eivät kuulu heidän suosikkeihinsa. Ilmeisesti Tsekkoslovakian jakaantuessa vuonna 1992 jäi heille jotain hampaankoloon. Tämän tuntuu hassulta, sillä sekä Siipalla että minulla on työn puolesta slovakialaisia kollegoja, joiden kumpikaan ei ole kuullut puolella sanallakaan sanoneen, että eivät pitäisi tsekeistä. Pikemminkin päinvastoin.
Vaikka olen luvannut, että en täällä politikoi, niin sen verran sanon, että luulisin tämän johtuvan siitä, että kansa ei koskaan päässyt sanomaan mielipidettään. Havel ajoi maan jakamisen puolesta, mutta erinäiset tahot väittävät, että mikäli kansanäänestys olisi järjestetty, ei jakoa olisi tapahtunut. Politikointi loppuu tähän.

Venäläisiin tuntuivat suhtautuvan pitkälti samalla tavalla kuin meillä täällä kotomaassa (tai ainakin kuten minä suhtaudun). Saksalaiset olivat jossain määrin siedettäviä ilmeisesti.

Joka paikassa, ja erityisesti hotellissamme, hämmensimme henkilökuntaa olemalla ystävällisiä, kiittämällä, antamalla tippiä ja käyttäytymällä. Saimme vastapalvelukseksi erinomaista palvelua ja mukavia juttutuokioita. En oikeasti ymmärrä, miksi ei voisi olla ystävällinen "palvelusväelle". Ystävällinen ja hyvä käytös on kuitenkin ihan ilmaista ja mielestäni on turhaa kohdella henkilökuntaa huonosti vain sen takia, että on maksava asiakas.

Tällä kertaa kävimme ihailemassa maisemia myös Petrin-kukkulalta, jonne pääsee funicularilla, joka on siis sellainen kiskorata. Näitä vekottimia löytyy sieltä täältä Keski-Euroopasta. Kukkulalta laskeuduimme kävellen ja kukkulan rinteillä sijaitseekin iso puistoalue, jossa risteilee kävelyteitä sinne tänne. Osa on varattu polkupyöräilijöille, osa kävelijöille. Osassa puistoa ei saa ulkoiluttaa koiria, mutta pääsääntöisesti koiran voi viedä minne vain ja tarjolla on kaupungin tarjoamia kakkapusseja jätösten keräämistä varten. Koiranpaskaa onkin todella vähän missään näkösälle kun ottaa huomioon kuinka paljon koiria Prahassakin on.

Kielellisesti Praha saattaa olla haasteellinen. Iso osa osaa englantia ihan hyvin ja monet ymmärtävät, vaikka eivät itse puhuisikaan.
Mutta se tsekin kieli... Itse pidän aina ikään kuin kunnia-asiana opetella edes fraasin tai kaksi paikallisella kielellä, sillä minusta se on kohteliasta. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että ainoa sana, mikä edes jollain tavalla jäi päähän ja tuli ulos suusta oli dekuji, suomeksi kiitos. Kaikki huomenta ja päivää olivat dobri jotain. Ei vaan pystynyt kun ei osaa mitään sen kaltaistakaan kieltä. Vaan tuntui heille se kiitoskin riittävän. :)

Viikko (tai kuusi päivää) sujui nopeasti. Lähtöpäivänä koimme hieman haikeutta, mutta tottahan se on, että kyllä kotona oleminen hotellielämän voittaa. Ja pakkohan se on tulla tienaamaan, että voi sitten lähteä seuraavalle reissulle. ;)

JälkiJuttu
Tuntuu siltä, että viime aikoina aina kun olemme reissanneet, tapahtuu jossain jotain kamalaa. Esimerkkinä Utöya, Amy Winehouse ja nyt Hyvinkää. 
Mutta pysyn itselleni uskollisena enkä aio kirjoittaa postausta, sillä tapahtunut ei siitä miksikään muutu jos minä(kin) ryhdyn aiheesta vaahtoamaan. Uskon useimpien tietävän, mitä mieltä olen asiasta. Ja ilmeisen moni on postauksen tehnyt, sellaisen, jonka kanssa voin olla, ja olenkin, samaa mieltä.

4 kommenttia:

  1. Praha on mukava kaupunki. Käytiin siellä TM:n kanssa toisella pitkällä viikonloppumatkalla kaksisteen lasten syntymän jälkeen ja kivaa oli. Täytyypä mennä toisenkin kerran.

    Niin. Meillä on matkalaukussa, siis tyhjässä ullakolla, aina monitoimiveitsi (korkinavaajan kera), jottei pääse moisia lipsahduksia sattumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meilläkin yleensä on ollut, mutta nyt kävi stiplu kun ostimme uuden "ruumamatkalaukun" ja monitoimihärveli jäi laittamatta heti kyytiin. No, nyt se on siellä ja pysyy kans. Mutta olihan se ihan hauskaa yrittää keksiä miten se pullo saadaan auki ja saatiinhan se. :D

      Poista
  2. Olenkohan muinoin Unkarissa käyttänyt sellaista kiskorataa. Tai sitten jossain muualla? No kiva, et oli mukava matka. Tuosta tipittelystä ja palvelusväen kunnioittamisesta me täällä Suomessa emme vielä ole oppineet mitään. Aiheellista olisi! Jaa sulla olisi pitänyt olla matkassa korkkiruuvilipokkaat:S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ainakin Budapestissä on semmonen, tulee sieltä linnavuorelta se rata.
      Harvoin on huonoa reissua, sillä loma on aina lomaa. :)
      Korkkiruuvilipokas kuulostaa siltä, että ei läpäise turvatarkastusta ikinä ja joutuu ikuiseen pannaan. :D

      Poista