perjantai 11. toukokuuta 2012

Norjalainen turkiskuoriainen

Kun nyt aloin koirajuttuja muistelemaan, niin tulipa mieleen toinenkin juttu jo edesmenneestä Mummelista. Ja kun en keksi muutakaan kirjoitettavaa tällä erää, niin laitetaanpa sitten tämä.

Mummeli oli tuontikoira, norjalainen villapaita, kuten sitä välillä nimittelin hellittelynä. Minulla oli aiemmin samalta kasvattajalta ja samasta suvustakin uroskoira, joka oli päätynyt minulle puolivahingossa, mutta pidin siitä kovasti. Niinpä hankkiuduin väleihin kasvattajan kanssa ja päätin, että haluan häneltä toisenkin koiran, mutta nartun tällä kertaa.

Vihdoin koitti se päivä kun palleroiset syntyivät ja minullekin oli sieltä luvassa yksi. Lennähdin Osloon katsomaan pentuja kun ne olivat noin viiden viikon ikäisiä. Sinällään se nyt oli se ja sama, sillä olin päättänyt pennun ostaa eikä valinnan varaa juuri ollut, sillä narttupentuja oli tasan kaksi ja kasvattaja oli aikeissa itse pitää toisen eli valitsi siis omansa ensin.
Vietin kuitenkin oikein mukavan viikonlopun oslolaisittain, joten eihän se hukkareissu ollut. 

Ryhdyimme valmistelemaan pennun matkaa Suomeen. Elettiin aikaa, jolloin oltiin ottamassa käyttöön euroa ja muutenkin eläinten tuontisäännöksissä oli kaikenlaisia muutoksia koskine etenkin EU:n ulkopuolisista maista tuotavia lemmikkejä. Parhaani mukaan selvitin asioita ja hoitelin paperihommat, että ei vain kävisi niin, että pentu jää tulliin jumiin. Olimme päätyneet lennättämään pennun Suomeen rahtina, joten voin kertoa, että kukaan ei halua koiran jäävän lentotullin terminaaliin koppiin kököttämään...

Koitti lennätyspäivä, joka sattuikin sitten olemaan Kiirastorstai. Tämähän tarkoitti luonnollisesti sitä, että tullikin laittaisi lapun luukulle eikä varmasti venyttäisi työpäiväänsä yhtään.
Sain kasvattajalta viestin, että koira on lastattu ja lento kohti Helsinkiä lähtenyt. Itse kaahasin lentotulliin hyvissä ajoin paikalle, jotta olisin ruinaamassa koiraa heti kun kone on laskeutunut.

Paperit kourassa olinkin luukulla heti hoitelemassa muodollisuuksia kun kone oli laskeutunut. Kasvattajan kanssa oli tehty "veronkiertopaperi" eli sopimus, jonka mukaan koira on yhteisomistuksessamme ja se palaa joskun Norjaan jalostuskäyttöön. Tällä oli tarkoitus välttää arvonlisävero eikä ollut aikomustakaan lähettää koiraa takaisin Norjaan.
Tullivirkailija syynäsi papereitani tarkkaan ja oli sitä mieltä, että jokin paperi puuttuu. Että olisi pitänyt kuitenkin siellä Norjan päässä täyttää joku lomake, jossa vakuutetaan "tavaran" arvon olevan vähäinen niin, että veroseuraamuksia ei tule.

Mielessäni vilistivät jo kauhukuvat siitä, että pentuparka jää yksinään koko pääsiäiseksi jonnekin lentotulliin kaniin ilman ruokaa, juomaa ja hoivaa.
Virkailija taisi kuitenkin aistia hätäni ja halusi varmasti itsekin päästä viikonlopun viettoon, joten hän selaili papereistaan ja tutkaili koneeltaan jotain. Kääntyi kollegansa puoleen ja kysäisi, että "Eikös tämän nyt voisi laittaa siihen turkiskuoriaiskategoriaan?" Siis luulen, että ei sanonut turkiskuoriainen, mutta niin minä sen kuulin. :D
Hetken siinä supattelivat ja lopulta virkailija löi leimat papereihin ja kehotti noutamaan koiran.

Kyllä olin huojentunut ja kiitollinen! Sain koiran matkaani, joka olikin demonstroinut kuljetuskoppiinsa mielipiteensä Finnairin kyydistä. ;)

Niin elämääni saapui norjalainen villapaita-turkiskuoriainen, jonka kanssa koin monta hienoa hetkeä niiden yli kymmenen yhteisen vuoden aikana. Kauppa, jota en ole katunut koskaan. :)

3 kommenttia:

  1. Onneksi koiraparka ei tiedä olevansa kuoriainen, hihi! :D

    VastaaPoista
  2. Siis tarkoitan, ei tiennyt, rauha hänen muistolleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se koira kuule kuvitteli olevansa ihminen! :D
      Se nukkui vieressä selällään pää tyynyllä ja tassut peiton päällä. Varmaan ihmetteli kun ei tarjoiltu ruokaa pöydästä, kuten muillekin ihmisille. ;)

      Poista