Molemmat otsikossa mainitut ovat kuuluneet elämääni viikonloppuna.
Minulla on laho pää, se ei ole mikään salaisuus. Jos en merkitse asioita kalenteriin, niitä ei ole olemassa. Olen muodostanut jonkun helvetin addiktion sähköpostini kalenterisovellukseen. Ja koska olen kahden puhelimen loukossa, joudun synkkailemaan kalentereita ihan sutena. Siinähän luonnollisesti käy sitten niin, että privaattikalenterista siirtyy jotain "sopimattomia" merkintöjä sinne työkalenteriin. Ja se on sitten taas ihan oma tarinansa...
Niin, koska pääni on laho ja keittiömme pöytä on postia syövää sorttia, pitäisi minun naputella kaikki postin kotiin kantamat laskut valmiiksi maksuun nettipankkiin sitä mukaa kun ne tulevat. Eräpäivä vaan kohdilleen, niin eipä tarvitse enää päätään vaivata sillä, muistaako maksaa vai ei.
Joskus huhtikuussa "kapitalistia" taas rankaistiin verottajan taholta. Tuli nimittäin ajoneuvoverolappu... Ja kyllä taas katkerasti kadutti se, että olen joskus koirankuljetusvälinettä hankkiessani uskonut dieselauton hienouteen ja edullisuuteen. Ja koska minua sillä hetkellä syletti tavattomasti se verolapun loppusumma, päätin jättää maksuunpanon tuonnemmaksi.
Lasku olikin iloisesti uponnut jonnekin muun postin sekaan ja sieltä se sitten pompahti nenälle viikonloppuna pöytää raivatessani. Ai että... Olin jo ehtinyt unohtaa koko helvetin laskun, joten koin uuden (v)ihastumisen taas katsellessani loppusummaa.
Nyt kuitenkin kiltisti naputtelin laskun maksuun kun eräpäiväkin häämöttää jo parin viikon päässä. Mutta kyllä vituttaa maksaa helvetisti polttoaineesta ja sitten vielä koslan "luvallisesta olemassaolosta". Kuka muistaa vielä sen, että ajoneuvoveron piti olla tilapäinen maksu, jolla piti paikata sen hetkistä budjettivajetta? Tosi tilapäinen on ollutkin, juu.
Kevättalven aikana olemme myös ihmetelleet, miksi parvekkeellamme on oven edessä paljon linnunpaskaa. Siis ihan haitaksi asti. Ja kun siinä oven kohdassa ei ole oikein mitään järjellistä paikkaa, missä se lintu voisi istua ja paskoa. Samoin terassilla on ollut linnunpaskaa "omituisissa" kohdissa.
Mysteeri ratkesi vihdoin viikonloppuna ja jos vähän olisi aivosoluaan vaivannut, olisi vastaus ollut ihan looginen.
Nimittäin talomme harjakaton räystäs tulee pitkälle ulos talon seinästä siten, että parveke on todella suojaisa kovemmillakin vesisateilla. Tämähän tarkoittaa sitä, että parvekkeelta katsoen on varsinaiseen katonrajaan vielä aikamoinen matka.
Hommailin jotain kukkakuopsutteluja parvekkeella (luultavasti yritin lietsoa villiviiniä kasvuun tjsp.) kun kuulin sellaisen lehahdusäänen jossain yläpuolellani. Varpunen pyrähti yli ja naapurin parvekkeelle.
Kun menin itse sisään ja suljin oven, sujahti varpunen ulkopuolella oven yläpuolelle jonnekin.
Menin takaisin parvekkeelle katsomaan ja silloin vihdoin lamppu syttyi pääni päällä: sinnehän ne lentävät, katon rajaan tiiliseinän päälle. Ja sieltähän on mukava pyllistellä ja paskoa parvekkeelle. Luultavasti väsäävät pesääkin sinne.
Eihän siinä mitään, pikkulinnut ovat ihan kivoja, mutta kyllä vähän ottaa pattiin siivota niitä paskoja kaiken aikaa pois sieltä parvekkeelta. Ja eiväthän tuollaiset urbaanit varpuset ihmistä pelkää. Ovat niin tottuneita pesimään ihmisten "vieressä", että turha kuvitella lisääntyneen pihalla tai parvekkeella olon niitä karkottavan.
Ja kyllä, kyseessä oli siis ihan oikea varpusparvi eikä "varpusparvi" jos tiedätte, mitä tarkoitan. ;)
JälkiJuttu:
Puutarhatontun koira oli taas eilen valtoimenaan ja meinasi änkeä portin alta pihallemme taas kuseksimaan. Onneksi ehätin hätiin ja potkaisin porttia. Ei tullut piski, mutta ei toisaalta lähtenyt poiskaan portin takaa. Tyhmä koira. Vähän ajan kuluttua Puutarhatonttu singahti huutelemaan rekkuaan. Minä en sanonut yhtään mitään, mutta jäätävä katseeni oli varmasti paljon puhuva. Ainakin äijä näytti edes vähän hätääntyneeltä.
Mitä tuollaisille ihmisille saa tehdä ilman sanktioita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti