lauantai 5. toukokuuta 2012

Tyttöjen juttuja

Kampaaja. Tuo ihana paikka jossa sielu lepää. Sekä ainoa paikka jossa luen akkainlehtiä. Oikeasti. Meille tulee kotiin Hesari, joku Siipan nörttilehti ja meikäläisen koira-aviisi. Siinäpä ne.

Olin siis aamuvarhaisella kampaajalla. Lisäkseni putiikkiin oli samaan aikaan saapunut kuontaloitaan hoidattamaan kaksi muutakin naiselävää. Panin siinä sitten merkille (kaikkea kun pitää pohtia ja kytätä) kuinka erilaisia asiakkaita me kolme naista keskenämme olimme. Itse lörpöttelen kampaajani (tai oikeammin kampaajieni, sillä kaikki kolme kelpuutan kuontaloani saksimaan & tuunaamaan) kanssa niitä näitä ja olemme oikeasti enemmänkin tuttavia kuin pelkässä asiakassuhteessa. 
Niinpä vaihdoimme siinä kuulumisia ja muistelimme, että koskas olinkaan viimeksi käynyt. Muut kaksi kampaajaa osallistuivat välillä ohi mennessään keskusteluumme.

Viereisellä paikalla ollut pitkätukkainen nainen oli kovin hiljainen. Hyvä, että edes vastasi kysymykseen, että kuinka paljon leikataan. Sen osasi sanoa, että halusi raitoja, mutta väritkin kampaaja loppujen lopuksi päätti itse. Sen jälkeen en kuullut asikkaan sanovan sanaakaan. Luki tiiviisti lehtiä, luultavasti siksi, että ei vahingossakaan joutuisi keskustelemaan mistään kampaajan kanssa.
Kauimmaisella paikalla oleva rouva harvakseltaan jotain puheli kampaajansa kanssa, mutta hänkin näytti siltä kuin olisi mieluummin ollut hiljaa. Erilaisuus kunniaan siis.


Värin vaikutusta odotellessa lämpölampun alla lueskelin minäkin lehtiä. Opin, että Armi Toivainen on identtinen kaksonen ja siskoaan 10 minuuttia vanhempi. Luulenpa, että hän on ihan oikeastikin hauska eikä vaan Hefnerin roolissa.
Toisesta lehdestä luin Apulannan Toni Wirtasen parisuhteen päättymisestä ja siitä, kuinka se johti kirjoittamaan uusimman levyn biisit.
Ihan kiva lukea tällaisia välillä, mutta jälleen totesin, että en minä näitä lehtiä itselleni kotiin kannettuna kaipaa. Ne ovat sellaisia tyttöjen juttuja, joihin minusta ei taida löytyä taipumuksia.


Kävin myös Kodin Ykkösessä ja ostin lisäosia sarjaani "hullut puutarhakokeilut". Ostin siis kuvan perusteella sellaisia kukkasipuleita, joista vain katsoin, että pihamme saattaa olla ihan suotuisa kasvuympäristö, mutta mitään muuta käsitystä ei moisista rehuista ole. Katsotaan kuinka ämmän käy.
Ostimme myös vihdoin parvekkeellemme penkin, jossa on mukana säilytyslaatikko. Saa edes jotain romuja piiloon kuljeksimasta pitkin parvekkeen nurkkia. Se kasataan sitten huomenna ja luultavasti muutaman ärräpään saattelemana.


Nyt surffailen hieman ympäri blogistaniaa ja odottelen lähdön hetkeä. Niin ja koitan kasata hivenen kärsivällisyyttä sekä mielenrauhaa, ettei ihan farssiksi pölähdä koko ilta. Raportoin aiheesta huomenna jos luoja suo. ;)


Ai niin, tukasta tuli tosi kiva. Väriä vähän muutettiin ja samoin mallia. Varasin jo samalla uuden ajankin, sillä kuontalo kasvaa sitä vauhtia, että kahdeksan viikkoa lienee sopiva leikkuuväli. 

JälkiJuttu:
Se vitun Puutarhatonttu meni tosta taas ohi ja se vitun pikkupiski oli taas irti! Perkele! Kohta pitää soittaa Nollis paikalle avuksi ja laittaa äijä ojennukseen...

6 kommenttia:

  1. Mullakin on se vika, että joskus pulputan kuin papupata ja joskus haluan murjottaa kuin kusi sukassa. Sen vuoksi minut tuntevat eivät koskaan tiedä, miten menee. Yleensä yritän pysytellä kohteliaana, ja tarkkailen ympäristöäni, etten vaikuttaisi ihan zombilta tai kanalta. äääh, useimmiten paskat välitän ja olen vain oma biatch-itseni. herrajjesta, blogilleni en keksi mitään sanottavaa, mutta täytän kommenttia täällä monen hengarin edestä. Weird.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kannattaa pitää itsensä sopivasti narttuna eikä yrittää hienostella. ;)
      Kommentoida saa justiinsa niin paljon kun sielu sietää, ei täällä mitään rajoitusta ole.

      Poista
  2. Tänä aamuna olisi ollut kyllä oiva hetki soitella. Prkle, että kävin lämpösenä.
    :D

    VastaaPoista
  3. Täällä vilkuttaa toinen ikkunapoliisi ja tarkkailija! Tällä erää olen erityisen kiinnostunut alakerran jenkkien vieraista. Siellä vierailee nyt joku äijä, jota kutsun juopoksi. Hän on vanhempi herra, mutta mielestäni hän näyttää aina vähän humalaiselta. Lisäksi hän roudasi kerran lastenvaunuissa kaljaa!

    Minen yleensä jaksa lätistä kampaamossa. Riippuu vähän, millainen kampaaja on kyseessä. Minulle ei ole syntynyt tuttavuutta toistaiseksi kenenkään kanssa, koska käyn aina eri kampaajalla. Suomessa oli luottokampaaja ja se oli ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisten tarkkailu ja ikkunapoliisina oleminen on ihanaa eikö olekin! :)

      Kaljaa lastenvaunuilla? Juu, juoppo se on, varmasti!

      Luottokampaaja on ihana asia. Helppo mennä kun ei tartte selitellä vaan tietää, että kampaaja tietää. Annan yleensä vapaat kädet värinkin kanssa kun tietävät, mitä en halua. :)

      Poista