perjantai 4. toukokuuta 2012

Pari sanaa Puutarhatontusta

Varoitus: Luvassa luokatonta ihmisen arvostelua tuntematta kyseistä henkilöä oikeasti. Perustuu siis pääsääntöisesti mielikuvaan ja vain muutamaan omaan huomioon. Noin, varoitettu on. Ne jotka vetivät jo palkokasvin takaraivoonsa, älkööt vaivautuko lukemaan pidemmälle. (Pitäiskö aina laittaa tällainen tuotevaroitus postausten alkuun?)

Olemme saaneet uuden naapurin. Jossain vaiheessa mainitsemani "hullu kolaaja" sai kuin saikin kämppänsä myytyä ja nyt sitä on jo muutaman viikon asuttanut puutarhatontun näköinen mies ja hänen (oletettavasti) idäntuontia edustava morsmaikkunsa sekä pieni ja helvetin ruma koira. Huomioitavaa on sekin, että koiraihmiseksi taidan loppujen lopuksi pitää aika harvasta koirasta. ;)
Olen aidosti omissa piireissäni tunnettu siitä, että tarkkailen ihmisiä. Olen Siipankin opettanut heti aikojemme alusta asti siihen, että kahvilassa voi istuskella ja kuluttaa aikaa katselemalla ohikulkevia ihmisiä.
Tätä taustaa vasten lienee sanomattakin selvää, että tarkkailen myös pihalla liikkujia. Etenkin kun ne kuljeksivat minun pihani ohitse ja varsinkin näinä vuodenaikoina kun vietän enemmän aikaa takapihalla kuin asunnossa sisällä.

Tarkkana akkana huomasin kun Kolaaja alkoi tehdä muuttoa. Kun Puutarhatonttu puolestaan alkoi roudata kamaa paikalle, havaitsin heti tämän olleen yksi jonka olin bongannut eräänä esittelypäivänä pihalla töllistelemässä.
Kun kamat oli sitten roudattu, alkoi liikenne kämpän ja ulkovaraston välillä. Ulkovarastot sekä lasten leikkipaikka sijoittuvat niin, että niitä voi esteettömästi ihailla ikkunastamme. Puutarhatonttu ramppasi edestakaisin se helvetin ruma koiransa kannoillaan. Ja se koira oli kaiken aikaa VAPAANA. Otsasuoneni alkoi jo siinä kohdassa tykyttää ja mainitsin Siipalle, että kaikilla ei taida olla ihan hallussa se, mitä järjestyslaissa sanotaan lemmikeistä...

4 luku, Eläimet, 14 §, Koirakuri

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:
1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä;
2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195)
3) pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.
Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei koske virantoimituksessa käytettävää valtion omistamaa koiraa, vartiointitehtävässä olevaa vartijan koiraa, palvelutehtävässä olevaa koulutettua pelastuskoiraa, liikuntavammaisen avustajakoiraa eikä näkövammaisen opaskoiraa.
Mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään, ei koske suljettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta. Koiran tulee kuitenkin näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa.
Mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, koskee myös kissaa. Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, koskee myös hevosta sekä soveltuvin osin muuta koti- tai lemmikkieläintä.
Ihan vaan kommenttina, että tuossahan se sanotaan, ihan kohdassa yksi. Ja jos ei miellä kiinteistön yhteistä pihaa taajamaksi, niin kelpaisiko määrittelyksi sitten tuo "hoidettu alue" tai ihan vaan lasten leikkipaikka. Käsittääkseni se helvetin ruma koira ei myöskään ole virkakoira tai avustajakoira...

Seuraavaksi huomaan seuraavani ikkunasta kuinka Puutarhatonttu menee pihamme ohitse pikkupiski kannoillaan. Vaan mitä tekee piski. Koukkaa porttimme ali takapihallemme ja saatana KUSEE minun kukkapenkkini reunaan! Arvatkaa kenellä kilahti siinä paikassa.
Eikun popoa jalkaan ja pihalle. Hahaa! Pikkupiski ei päässytkään portin ali enää takaisin isäntänsä perään ja hetken ajan tunsin todella suurta halua päästää omat koiramme "tutustumaan". Onneksi hillitsin itseni, joku syytehän siitä olisi napsahtanut. Koppasin sen saamarin piskin kainalooni ja lähdin lampsimaan samaan suuntaan kuin näin Puutarhatontun menevän. Siellähän se äijä jo kuikuilikin, että mihinkäs se kullannuppu jäi. Ojensin piskin omistajalleen ja sanoin "Eiköhän sovita, että pidetään koirat kiinni. Tämä kävi juuri meidän pihallamme kusella." Ukko solkkas jotain "Sovitaan vaan."

Tästä kului muutama päivä ja Puutarhatonttu purki autostaan jotain varastoonsa. Ja taas se saatanan pikkupiski oli vapaana. Tällä kertaa se nosti koipeaan lasten hiekkalaatikon reunaan! Lähetin Siipan asialle tällä kertaa, sillä hän osaa näissä tilanteissa käyttäytyä sivistyneemmin kuin minä. Siippa olikin sivistyneesti toivottanut Puutarhatontun tervetulleeksi naapurustoon sekä kehottanut pitämään koiran kytkettynä. Tämä tuntuikin tehoavan pidemmän aikaa, ja taisipa Puutarhatonttu olla jossain reissussakin tässä välillä kun ei näkynyt. 
Kunnes sitten Vappuna. Tulimme lenkiltä omien koiriemma kanssa kun se pikkupiski oli jällen irti lasten leikkikentän liepeillä. Äijälle tuli hippasen kiire kaapata koira syliinsä kun näki kuka tulee ja minkälaisten kanssa. Tokaisin vaan "Eikös me sovittu, että ne koirat pidetään kiinni." Ukko jotain sopersi, mutta en jäänyt kuuntelemaan.


Mutta ei voi kuin vain ihmetellä ihmisen typeryyttä, röyhkeyttä, omaan napaan tuijottelua sekä piittaamattomuutta. Jos ei saatana tunne lakia niin kannattaisi edes uskoa kun sanotaan useamman kerran. Juuri tuollaiset idiootit pilaavat sen vähäisenkin hyvän maineen tapaisen, joka koirilla ja omistajillaan on. Siis ihan aivotonta touhua. Suoraan verrannollista siihen, että jätetään ne paskat keräämättä sieltä katujen varsilta.
Vielä kerran kun sen pikkupiskin näen tuossa irrallaan, lupaan tulostaa hänelle järjestyslain ja korostuskynällä merkitä tätä asiaa koskevat kohdat. Ja jos ei sitten ala mennä jakeluun, niin otan sen koiran kiinni ja kuskaan löytökoirataloon. Vituttaa moinen.

Kiitos ja anteeksi. Vuodatus on tältä erää päättynyt. *helpotti*

6 kommenttia:

  1. Hih, melkoisen kovapäinen naapuri kun ei usko puhetta ihan hevillä. Minua pelottaisi ehdottomasti tuon koiran puolesta, sillä jos omat isot koiramme näkisivät vahingossakaan meidän pihalla pienen irtokoiran, niin valitettavasti se pääsisi hengestään. Uskon näin. Sen verran kovaa nämä lähtevät rusakon tai oravan tms. perään ja pikkukoirat nyt ovat suunilleen saman kokoisia ja näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin meidän kesken sanottuna, ukko taitaa ihan rehellisesti olla tyhmä. Luulee, että voi pitää sitä rekkua irti aina kun emme ole näkemässä.
      Ja se ei raukkaparka tiedä, että siitä piskistä jää märkä läntti jäljelle jos se nenäkkäin joutuu tuon takakireän narttumme kanssa. Enkä oikeasti kuitenkaan haluaisi tunnolleni entistä rumaa pikkupiskiä, joten ukko joutaisi tajuamaan asian hyvällä.
      Meillä on yhtiökokous ensi viikolla, joten ehkä pitää sielläkin ottaa asia esille. Eikös se ole niin, että kun joutuu häpeään "yleisön" edessä, niin ottaa helpommin opikseen.

      Poista
  2. Hitto ! Hain oikein punkkuakin, jotta pääsen nautiskelemaan sun 'rageemisesta', mutta sä vaan heität jotain hemmetin diplomatiaa kehiin, kun mulla olisi tohon ekaan sanomaasi viestiin tullut jo vähintään 11 kirosanaa sinne väliin. Miten sä kykenit ??!!? Mulla on täällä kierrokset jo ihan tapissa, vaikken ole ollut edes paikanpäällä todistamassa tota megasuperhyperhölmöläisen hommaa.

    Silloin, kun asuttiin Vanhaa Kotia ja Isompi oli vauva, sain kamalan kohtauksen (siis jo silloin hullu raivopää) "naapurin herttaiselle rouvalle" (sanonta jäänyt elämään TM:n toimesta), jolla oli pieniä räkyttäviä piskejä sekä kissa, joka kulki vapaana ja paskoi meidän pihalle. Uhkasin tappaa ko. kissan rotanmyrkyllä. Ei kulkenut kissa enää vapaana sen jälkeen. Tosin meikäläiseltä meni siinä kunnia, mutta onneksi maine kasvoi.

    Niin että haluutko, että tuun sinne teillekin ojentamaan sitä Puutarhatonttua ? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Ehkä raivo ei ollut niin pinnassa kun kirjoitin kirjoituksen loppuun. Olin aloittanut sen jo aiemmin. Niin ja jos menee kansankiihottamisen puolelle, niin siitä voi saada syytteen kuulemma. ;)
      Mutta voin vakuuttaa, sisko hyvä, että pää tärisi ja otsasuoni tykytti ihan täysillä kun sitä piskiä ukolle ojensin takaisin. Hauskaa siinä oli se, että ukko laski piskin maahan samantien ja kun lähdin pois, koira lähti perääni. Tonttu huusi naama punaisena koiraa luokseen ja mä käännyin sanomaan "Eihän se edes tottele sua." Ilme oli sellainen, että siitä sai iloa pitkäksi aikaa. ;D

      Vaan odotapa jos ei rupea homma pysymään ruodussa. Sitten en enää vastaa sanomisistani tai tekemisistäni enkä taatusti laita Siippaa asialle. Ja saatanpa pyytää sutkin sitten paikalle apuvoimiksi.
      Oteetaas vähän lisää punkkua kuitenkin, eiks ni. :)

      Poista
  3. Naapurit on saatanasta. Varsinkin tuollaiset puutarhatontut (arvaa, kuinka kauan olen jo nauranut tuolle nimitykselle!), jotka olettavat omistavansa koko maaliman. Rumaa koiraa tuli heti sääli - jostain syystä tykkään rumista koirista. Ne on jotenkin niin reppanoita. Ite en ikinä inhoa eläimiä, vaan AINA ihmisiä. Siihen nähden, että olen ihminen, inhoan aika paljon ihmisiä ;D ;D

    Meidänkin jaetulla pihalla käy joskus koirat kakilla, vaikka viereisessä lyhtypylväässä on kyltti, joka kieltää koiran kakkimisen ja sakkoa voi tulla peräti 1000 puntaa! Kyllä, ihan totta. En tosin tiedä, millä perusteella sakon suuruus määritellään eli onko esim. suoraan suhteessa läjän koostumukseen tmv :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Meillä on oikeasti monta kivaa naapuria, mutta tuon kanssa ei taida syntyä suurta ystävyyssuhdetta.
      Hei, minäkin inhoan ihmisiä yleensä enemmän kuin viatonta eläintä. Mutta tuo kyseinen rotu (sekä kaikki samankaltaiset) ei ole koskaan herättänyt minussa mitään sympatioita. En ymmärrä miksi kukaan haluaa niin epäsopusuhtaisen ja ruman koiran ostaa kalliilla, saati miksi kukaan haluaa moisia maailmaan kasvattaa.

      Ehkä se sakko tosiaan määritellään läjän koon mukaan. Sehän olisi kohtuullista, eikö. :)

      Poista