Kukkona tunkiolla

Tai oikeamminkin liljakukkona kukkapenkissä. Luvassa jälleen puutarhanhoitojuttua, joten hyppää yli jos/kun ei kiinnosta.

Eilen tallustelin pihalla onnellisena kevätauringosta nauttien (juu, kannatti valittaa kun heti tuli lämpimämpää ;) ).
Rakkaat päiväliljanikin ovat jo uskaltautuneet aloittelemaan kasvuaan, sillä kukkapenkki on suhteellisen lämpimässä, aurinkoisessa kohdassa pihaplänttiämme.

Ja mitä vanhat silmäni näkivätkään! Perskeles, liljojen kanssa kilpaa pukkaa penkistä liljakukkoja! Liljanystävän vihollinen numero yksi. Syö liljoista lehdet, kukkanuppuja ja joskus jopa varttakin. Ne pirulaiset talvehtivat siellä mullassa uinuen yhdessä liljansipulin kanssa. Liljakukko on ihan kaunis oranssi koppis pitkine tuntosarvineen, mutta kuuluu niihin ötököihin, joita en kuitenkaan halua kukkapenkkini avulla ruokkia.


Joten eipä muuta kuin tuhotoimiin. Hain Raid-purkkini, hätistin koirat kauemmas ja sumutin oikein kunnolla. Jos tänään löydän lisää, aion listiä ne käsin. Se kun on varmin keino hankkiutua niistä eroon, nyppiä käsin ja murskata. Itse olen käyttänyt kuumaa vettä tappokeinona murskauksen sijaan.
Toisin sanoen se, että kukkapenkki on täynnä "helppoja" itse itseään hoitavia kukkia ei tarkoita sitä etteikö mitään tarvitsisi tehdä. Ötökkä- ja rikkaruohojahti on jatkuvaa ja vaatii valppautta.

Olen myös ilmanhaltijaa uhmaten istuttanut ostamani kokeilusipulit ja -juurakot. Katsotaan kuinka ämmän käy, tuleeko takatalvi huomenna vai vasta viikonloppuna. ;) 
Gladiolusten sipulit todistettavasti ovat alkaneet ruukuissaan itämään. Joten ehkä pihallemme on luvassa kukkaloistoa tällekin kesälle muistakin kukista kuin "valmiina ostetuista". 
Kunhan nyt ensin hankkiudun eroon niistä saakelin liljakukoista. Meillä ei kukkoile kukaan muu kuin minä!

Siinä se pirulainen on.