torstai 17. toukokuuta 2012

Ihanaa olla minä!

Toisin sanoen se vittumainen ämmä joka todellakin olen! :D
Tänään se tuotti minulle erityisen suurta tyydytystä kun pääsin toteuttamaan itseäni ihan kotipihalla.

Hämmästyksekseni läheinen J-alkuinen kauppakeskus piti tänään ovensa auki, vaikka kaikki muut kaupat ovat suljettuna. Ilmeisesti kyljessä olevan hotellin itävieraiden takia, oletan. Niinpä mekin sitteen ajanvietteeksi suuntasimme sinne. Tai oikeammin oli asiaa apteekkiin ja halusin kovasti löytää sammalentappoainetta, sellaista jota olen nähnyt telkkarissa mainostettavan viime aikoina. Muut jauheina tai rakeina levitettävät eivät ole tehonneet pikku pihamme suureen sammalongelmaan, joten ajattelin nyt kokeilla tätä suoraan kasteluveden kanssa ruiskutettavaa mönjää. Katsotaan sitten, auttaako se. Purkin kyljessä on ainakin suuret lupaukset...

No niin, arvasitte oikein, kyseessä on jälleen Puutarhatonttu (ylläri!!!). Siippa kävi aamupäivällä jututtamassa tyyppiä ihan hallituksen jäsenen ominaisuudessa, sillä heppu on ihan pitelemätön ja muutkin naapurimme ovat jo hieman ihmetelleet, että mikäs tyyppi tämä on ja millä oikeudella tekee kaikenlaista.
Ukko vakuutteli parantavansa tapansa ja näytti siellä rakentelevankin aitaa koiraa varten. Morsmaikkunsa luonnollisesti yritti vähän ämpyillä vastaan, lienee luonteenomaista sille kansalle, jota hän edustaa. Tai tällainen kuva minulla on tuon edellisen naapurimme perusteella, joka oli nainen samalta suunnalta kuin tämä Puutarhatontun morsmaikku... Aina sai riidellä siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä yhteisillä alueilla. *huoh*

Palasimme siis ostosretkeltämme, joka oli siis tuloksellinen, sillä löysin kuin löysinkin sitä sammalmyrkkyä. :)
Parkkipaikalta lompsiessamme näin, että se piski oli taas irti ja yrittämässä rynnätä toisen naapurimme koiran perään, joka oli asiallisesti remmissä.

Minä "hieman" korotin ääntäni (voin vakuuttaa, että minulla on kantava ääni) ja huikkasin että "Ota NYT se koira kiinni!" Kyllä tuli tonttuun vipinää. Väitän, että suorastaan säikähti! :D
Jäin vielä siihen kyttäämään että ukko tulee ja ottaa piskin kiinni. Sanoin vielä, että ei ole kivaa kun se kuseksii ympäriinsä ja äijä sopotti jotain, että "mulla on ihan just aita valmis tossa..."

Uskotteko, että sain ihan valtavaa tyydytystä kun pääsin taas (ainakin kolmannen kerran) sanomaan! :D
Ja kun huomasin, että se ukko ihan oikeasti taitaa vähän pelätä minua. Sehän on vaan hyvä juttu, jos se vaikka oppisi olemaan kun vähän pelkää.
Sanoinkin Siipalle, että jos se koira vielä on irrallaan, niin sitten jo kysyn, että kuinka monta kertaa pitää aikuiselle ihmiselle sanoa. ;)

Ihanaa olla vittumainen ämmä, siitä saa voimaa elämään! 

Nyt lähden päiväsaunan löylyihin nautiskelemaan. 

6 kommenttia:

  1. Hyvä sinä!!! Asiaa. Voin samaistua ja kanssanaatiskelen tilanteesta. Juurikin näin.

    VastaaPoista
  2. Joo. Kyllä mun täytyy tulla pitämään sulle Vittuilun ABC -luentoa. Tota sun käytöstä kutsutaan piireissä vielä diplomatiaksi. ;D
    Ja taas mulla oli käämi kärähtää vain lukemalla tätä ! Meikäläisen ruuti on melkoisen kuivaa, etten sanoisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, näin luettuna vaikuttaa varmaan aika laimealta, mutta mä vakuutan, että mun äänensävyssäni ei ollut mitään laimeaa tai diplomaattista, päinvastoin.
      Ja siihen malliin viipotti Puutarhatonttu, että tais mennä perille. Katsotaan. ;)

      Poista
  3. Ihanan rehtiä toimintaa, ihailen! Nykyään kun pitäisi olla niin zen ja laskea sataan etu- ja takaperin ja tehdä parit meditaatioharjoitukset ennen kuin saa sanoa mitään vähänkään poikkipuolista. Tai muuten muut teilaavat elämäänsä vittuuntuneeksi elämäntapavalittajaksi! Sellaisten mielestä sinun olisi varmaan pitänyt mennä halaamaan puutarhatonttua ja kertoa, että sinusta tuntuu pahalta, kun hänen koiransa juoksentelee vapaana. Sitten menisitte yhdessä ryhmäterapiaan selvittelemään välejänne :D :D

    Juuei, itekin sanon mieluummin suoraan kuin että alan leikkiä jotain äiti teresaa :D Aika hyvin olen saanut tuon alakerran naapurin opetettua korjaamaan pyykkinsä yhteiskoneesta. Hieman se otti aikaa, mutta enää hän ei uskalla jättää pyykkejään sinne lojumaan pitkäksi aikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, että tässä maailmassa ei hymistelemällä saa mitään aikaiseksi. Meillä on näitä "ongelmanaapureita" ollut useampikin ja jotenkin taloyhtiön rouvien silmissä minä olen se, jolle tullaan ihmettelemään ja valittamaan, ja sitten minä saan aina käydä ärjäisemässä asianomaiselle. No, se on ihan fine by me, ei siinä mitään.

      Ja hyvä, että olet saanut koulutettua naapurin. Oppi varmaan huomaamaan, että suomalaisten naisten kanssa ei kannata alkaa. ;D

      Poista