tiistai 8. toukokuuta 2012

Hengenvaarallinen saalis

Elikkäs Deadliest catch alkuperäiskielellä. Joo, tässä tulee taas yksi paljastus omituisuudestani eli siitä, että kaikkea tämäkin akka töllöttimestä tuijottaa ja kaikkeen se hurahtaa.


Olen jo monta vuotta ollut ihastunut hurjan ja armottoman Beringinmeren ravustuslaivueeseen, persoonallisiin kapteeneihin ja heidän miehistöihinsä. Tunnen aina haikeutta kun yksi kausi päättyy ja tiedän joutuvani odottamaan seuraavaa televisiointikautta monta kuukautta samalla salaa toivoen, että eivät vaan lopettaisi sarjan tuotantoa.
Vaan mikäli oikein olen ymmärtänyt, on suosio Ameriikan mantereellakin ihan kohtuullinen, joten tuskin loppua ihan heti tuotannolle tulee.


Olen katsonut sarjaa jo niin monta vuotta, että monet henkilöt tuntuvat jo suorastaan henkilökohtaisilta tuttavilta. Kun kapteeni Phil Harris kuoli, itkin. Tosin minähän nyt itken vaikka mustalaisen hevosen hautajaisissa häistä puhumattakaan, joten kai se tippa tirahtaa linssiin töllöäkin katsellessa helposti. Mutta silti, Seattlesta kotoisin oleva karski, pahasuinen ketjussa röökiä vetävä rapulaivan kapteeni sai minut ensin huolestumaan ja sitten itkemään, vaikka kautta ja kyseisiä jaksoja näytettäessä oli hän jo oikeasti kuollut.


Siippa ei ole ollenkaan yhtä innostunut tästä sarjasta, vaikka tämä kai olisi nimenomaan "miesten ohjelma". Katselee kyllä jakson silloin, toisen tällöin ihan mielelläänkin, mutta ei koe menettäneensä mitään jos jokin jakso jää näkemättä. Minä taas en halua jäädä paitsi hetkestäkään. 
Siinä maailmassa on jotain todella kiehtovaa. Ehkäpä suonissani virtaa tippa merivettä, sillä suvusta kyllä löytyy merimiehiä ja muita rantarosvoja. Tiedän, että itse en moisissa olosuhteissa ja tuollaisella työtahdilla pärjäisi hetkeäkään. Lisäksi luultavasti pelkäisin ihan valtavasti myrskyn kouriin jouduttaessa.


Iloitsenkin siis kovasti nyt kun uusi tuotantokausi on taas alkanut. Voin uppoutua lumitaskuravustuksen raadolliseen maailmaan, jossa vaara vaani aina nurkan takana, leipä on kiven alla ja taistelu on armotonta. Ja tämä kaikki turvallisesti kotisohvaltani käsin. :)


JälkiJuttu:
Tämä postaus pälkähti päähäni jo eilen, mutta olin liian laiska kaivaakseni läppärin esille. Sen sijaan jatkoin kutimeni parissa snookerfinaalin seuraamista. ;)
 

4 kommenttia:

  1. Kattelin sarjaa jonkin aikaa, mutta sitten tuli totaalinen kyllästyminen. Same old same old. Mutta ymmärrän hyvin pointtisi - mullakin on joitain ohjelmia, joiden tihruaminen tuottaa mielihyvää, vaikka joku muu ei sitä tajuaisi. Jätän ehkä kertomatta omat lempparini...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän, että se toistaa itseään, mutta jostain syystä olen koukussa enkä pysty pääsemään irti. Ajatella jos vaikka tämän kauden päätteeksi sanovat, että nysse on loppu! Pitää varmaan viettää suruaikaa. ;)

      Jotkut ohjelmat vain ovat sellaisia eikä sitä osaa oikein selittää. Olen mä koukussa Emmerdaleenkin, vaikka se on saippuaa ja huttua. ;-P

      Poista
    2. No just Emmikset on mulla kiihkokatsomisesta ällötykseen aaltoileva ohjelma. Nyt taas tapahtunut rankkoja juttuja niin aijai kun silmä lepää ruudussa:))

      Poista
    3. Mulla se on ihan kaiken aikaa must, vaikka välillä ei tapahdu yhtikäs mitään.
      Ja kun joka vuosi tulee piipahdettua Brittein saarilla, niin siellä onkin sitten kiva arvuutella, että mitä hemmettiä on tapahtunut ja keitä NUO ovat kun ovat siellä noin kaksi vuotta edellä meitä. :D

      Poista