Vihdoin saimme vietyä sen kummittelevan mikroaaltouunin takaisin liikkeeseen. Tällä kertaa taisi olla vain onni, että tuli hieman vitkuteltua asian kanssa. Kiirehän ei sinällään ollut, sillä mokomalla härvelillä olikin kolmen (!!) vuoden takuu. Siis eihän edes kaikilla autoilla ole noin pitkää takuuta...
Roudasimme siis rakkineen kauppaan ja täytimme kootut selitykset -lomakkeen palautusta varten. Myyjällä ei tainnut olla huumorintaju kohdallaan kun ei yhtään näyttänyt huvittuvan kysymyksestäni: "Riittääkö jos tähän kirjoittaa, että se kummittelee?" Ihme tosikko...
Kävikin niin, että kyseistä mallia ei ollutkaan kaupassa enää jäljellä kuin mallikappale, joten meille ehdotettiin, että käymme valitsemassa uuden tilalle ja maksamme sitten erotuksen. Näin teimmekin ja lopulta valitsimme kympin kalliimman, samaa merkkiä olevan masiinan. Tämä taitaa olla "päivitetty" versio siitä edellisestä ja ovimekanismi ainakin oli erilainen. Katsotaan nyt josko tämä sitten olisi kummittelematta...
Tulipa käytyä myös äitimuorin luona ihmettelemässä nettipankkinsa kummallista toimintaa, mutta en nyt ihan heti keksinyt missä vika, joten kehotin tarkkailemaan asiaa taas kuun vaihteessa. Toivottavasti kyseessä oli vain joku kertahässäkkä.
Luonnollisesti hoitelin myös puutarhaani, sisä-sellaista, eli orkideojani. Pohdin, että mikä ihme siinä on kun tuppaavat kaikki kuolemaan käsittelyssäni, vaikka hoidan niitä täysin asianmukaisesti ohjeiden mukaan. En sitten tiedä, että olisiko meillä liian kylmää tai lähinnä vetoista niille.
Käytännössä minulla on yksi kasvi, joka tykkää olostaan eikä kuole. Ja se on jostain joulukukka-asetelmasta vuosia sitten pelastettu joulukaktus. Se saa luultavasti niin säännöllisen epäsäännöllistä hoitoa, että tykkää siksi. Että se siitä meikäläisen viherpeukalosta...
Päätin, että en pohdi turhaan tätä orkidea-asiaa, kun en sille mitään voi kuitenkaan. Ostan sitten uusia sitä mukaa kun vanhat kuolevat. ;)
Oli myös mukavaa kun pystyi olemaan ulkona kauemmin kuin viisi minuuttia ilman, että sielu jäätyi. Koiratkin taisivat tykätä kun pääsivät taas kunnon lenkeille.
Tuo hemmetin lumentulo vain saisi jo loppua! Kai tämä puoli metriä jo riittää, vai?
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli mukavan rento ja rauhaisa, mikä olikin hyvä asia viime viikon "tukka tuubilla" juoksemisen jälkeen. Ja tämä viikko lupailee vähän samaa "tuubeilua"...
Niin ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä pitää mainita, että koirankuljetuskotteroni meni katsastuksesta läpi niin että heilahti! Katsastusmies oikein kehuskeli, kuinka siisti menopelini on. Tokaisin, että se on hyvin pidetty naisen auto. Oiskohan pitänyt yrittää myydä se sille? ;)
Vanhaa mikroa EI kannata vaihtaa jos suinkin toimii. Meidan uusi a.Piippaa arsyttavan kovaa ainakin viisi kertaa minuutin valein sen jalkeen kun lammitysaika on loppunut. b.valo on aina paalla jos ovi on auki. Sekin arsyttaa, koska tykkaan jattaa oven auki etta hoyryt tuulettuisi. Valon sentaan mies onnistui katkaisemaan kokonaan. Mita silla valolla tekee, kun ovessa on kuitenkin semmonen verkon tapainen, etta sisalle ei kunnolla nay kumminkaan. Eika siella mitaan kakkuja paisteta, joista pitaisi nahda milloin on valmis.
VastaaPoistaJoo, olen samaa mieltä, mutta se meidän ikivanha oli kyllä niin ikivanha ja tehoton, että uunissa lämmittäminen olisi tainnut olla nopeampaa.
VastaaPoistaTämä uusi tosiaan piippaa sen viis kertaa tuubiin kun on valmista, samoin teki se kummitteleva versio. Vanha sanoi vaan vienosti "pling!". Lämmitys toki sujuu nyt nopeammin ja tasaisemmin. Ja sitä valojuttua mäkään en ole koskaan ymmärtänyt. :)