perjantai 24. helmikuuta 2012

Taisi karata mopo käsistä

Melkein hävettää tunnustaa, että tälle frouvalle iski joku ihme kodinhengetär-vaihde hetkeksi päälle... Älkää kertoko kellekään, pliis.

No, aloitan alusta. Siippa lähti tänään töistä suoraan harrastuskavereittensa kanssa saunomaan ja kaljottelemaan. Olin siis vapaa kuin taivaan lintu tekemään ihan mitä tahansa!
Olin jo aiemmin ajatellut piipahtaa ostamassa keittiöpyyhkeitä (joo, siihen koukkuun, joka putoaa seinältä kerran kuussa) kun olen urakalla heittänyt vanhoja kulahtaneita riepuja pois. 
Haikailin myös muutamaa uutta orkideaa kun vanhat ovat yksi toisensa jälkeen heittäneet henkensä. Liekö saaneet kylmää vai vain kylmää kohtelua. Olen kyllä yrittänyt orjallisesti hoitaa niitä ohjeiden mukaan, mutta valtaosa niistä aina heittää henkensä. :-/

V-mäisen ja todella hektisen työpäivän jälkeen päätin häippästä konttuurilta hyvissä ajoin ennen kuin napsahtaa lisänakkeja. Lähdinkin siis jo puoli neljältä ja suunnistin shoppaamaan. Keksin samalla sen, että kodin vermeitähän voi aina ostaa. Niihin eivät vaikuta frouvan painonvaihtelut suuntaan taikka toiseen, joten ei tule paha mieli tällaisella shoppailuretkellä. ;)

Hypisteltyäni keittiöpyyhkeitä ja valittuani mieleiseni (euron kappale ja ihan kunnollisia puuvillapyyhkeitä! :-o ) muistin yhtäkkiä, että olen pidemmän aikaa haikaillut keittiöön uutta kappaverhoa. Niinpä suunnistin verhosektorille. Löysinkin oikein kivan kapan ja siinä samassa ryhdyin hypistelemään sivuverhoja. Ja juma, käteen tarttui kappaan sopivat sivuverhot. Sen jälkeen ajatus harhautui ajattelemaan vierashuoneemme verhoja. Muistin, että ikkunassa on ollut, sanotaanko *köh* liian kauan, sellainen aika karmea hätävarakappa. Eikun pohtimaan huoneen väritykseen sopivaa kappaa. Sivuverhot siellä ovat ihan ookoo, joten niistä en jaksanut huolestua.
Kas! löysin sinnekin sopivan kappaverhon ja vielä bonuksena meidän makuuhuoneeseemme uudet gardiinit.
Kaksi perhosorkideaa löysi myös tiensä mukaani ja kassan jälkeen paketoidessani kukkiani ihmettelin itsekseni, että mitenkäs tämä näin helposti kävi. Lopputulema oli se, että löysin etsimäni kun sain etsiskellä rauhassa ilman Siipan huokailuja ja "näköalattomuutta". Sen miehen insinöörimäisyys paljastuu aina tällaisissa tilanteissa kun pitäisi kuvitella verho tai matto johonkin muuhun tilaan kuin siihen kaupan valjuun ympäristöön. Joo, ei onnistu ei. 


Kotiuduin, ulkoilutin koirat ja päätin panna tuulemaan saman tien. Nyt olen ripustanut kaikki ne ostokseni ikkunoihin roikkumaan. Hyvät ovat! Saas nähdä huomaako se Siippa edes mitään muutosta tai jos huomaa niin koska... ;)


Nyt istuksin rauhassa löhötuolissani läppäri sylissä, punkkulasi pöydällä ja katselen the Voice of Finland -ohjelmaa. Ei käy kateeksi noita valmentajia kun joutuvat aina toisen omistaan pudottamaan, siis niistä jotka ovat kuitenkin joukkoihinsa itse halunneet.


Huomenna aamupäivällä suunnistan kampaajalle, juu-u, TAAS. Kuontalo on kasvanut varsin mallikkaasti ja on takaa vähän "hankalan" mittainen kun ottaa huomioon sen, että en osaa tehdä sille mitään ihmeellistä. Tökkäsen vain vahaa juureen ja pörrötän. That's it.
Kassellaan, että mitä se kampaajani nyt keksii.

6 kommenttia:

  1. Nyt lävähtää vinkkiä kotihengettäreltä toiselle ! ;)
    Meillä on se keittiöpyyhe ripustettu koukkuun, joka on kiinnitetty astiakaapin sisäpuolelle. Se koukku on periaatteessa sellainen tarralla kiinnitettävä, mutta TM on laittanut siitä läpi ihan pienen ruuvin, joten ei taatusti tipahtele kesken kaiken. Eikä pyyhe, jota vaihdetaan kerran viik..kuuk.. *köh* puolessa vuodessa näy kaikelle kansalle (= arvosteleville sukulaisille).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvä idea, MUTTA. Meidän keittiö on oikea suunnittelun kukkanen. Kaappitilaa on aivan liian vähän ja astiakaapitkin ovat vähän mallia arsesta. Niinpä olemme päätyneet laittamaan sellaiset imukuppikoukut seinään kiinni ja niissä sitten roikkuu se "katseen kestävä" keittiöpyyhe ja vieressä pannulaput. Ja teenpä mitä vaan, niin kerran kuussa se koukku kopsahtaa alas. Yleensä koiran päälle.
      Ehkä pitää ostaa uusi keittiö (= lue talo) ongelman poistamiseksi. ;)

      Poista
  2. Siippa tulee kotiin ja pyörähtää ovella, ei juma miten mä menin väärään asuntoon? Hahaha! Renovations are good:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo! Tota mä en ajatellutkaan! :D
      Kännipäissään tuijottaa köökin ikkunaa ja tuumii, että ei näytä omalta kodilta! Aika paha... Kai se sit soittaa, että en löydä kotiin. Katotaan kuin käy. Lupaan kertoa. ;D

      Poista
  3. Haaste odottaa blogissani. Kipaise noutamassa ja alahan vääntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Kuten kävin blogiisi kommentoimassa, tulee vastaus hieman viipymään. Lumiaura ajoi sähkökaapin nurin, syttyi sähköpalo ja samalla meni datakaappikin. Sähköt olemme jo saaneet takaisin onneksi ja netti tulee varmaan sitten joskus...

      Poista