Sananen musiikista

Musiikkimakuni on aina ollut, sanotaanko vaikka "raskaamman puoleinen", enkä ole ollut mikään suuri valtavirta-popmusiikin ihailija koskaan. Myöskään mikään tikutaku-jatsi ei saa minua lämpenemään eikä kotimainen iskelmä.

Se ei silti tarkoita, ettenkö pitäisi korviani auki ja yritän kuitenkin suhtautua kaikkeen ennakkoluulottomasti ainakin ensimmäisellä kuuntelukerralla. No jaa, onhan poikkeuksiakin. Sellaisia, että artisti itsessään ärsyttää jo niin paljon, että en pysty ajattelemaan tämän tuottavan minkäänlaista musiikillista nautintoa minulle. ;)

Tässä nyt sitten muutama esimerkki "harhailuistani" musiikin saralla.

Eilen aamulla avasin töllön ja siellä uutiset kertoivat Whitney Houstonin kuolleen. Tuli vähän haikea olo, sillä olenhan sitä ikäpolvea, joka on nuoruudessaan saanut kuulla kaikki hänen suuret hittinsä tuoreeltaan. Mieleeni tulvahti heti muisto ensimmäisestä täysi-ikäisenä tekemästäni ruotsin risteilystä, jossa bogottiin discossa Whitneyn "I want to dance with somebody'n" tahdissa aamuyön pikkutunneille. Samoin muistanemme elokuvan Bodyguard ja sen tunnaribiisin "I will always love You". *huokaus*
Ja sitten tällaisen lahjakkuuden elämä päättyy huume- ja viinahuuruiseen sekoiluun alta viisikymppisenä hotellin kylpyammeeseen... Ei tunnu ihan oikealta.

Iloisempia musiikkiuutinen olikin sitten myös eiliseltä, nimittäin Grammy-bileistä. Adele putsasi pöydän ja pyyhki vielä vastustajillaan pöytää putsaamisen päätteeksi.
Hittolainen! Mimmi on 23-vuotias, siis kakskytkolme vee, ja mikä taiteilija! Muistan, että törmäsin musiikkiinsa ensimmäisen kerran jonain yön pimeänä tuntina kun kanavasurffailin päätyen Music TV:n pariin ja siellä tämä kultakurkku lauloi. En edes muista mikä oli biisi, mutta teki kyllä heti vaikutuksen. 
Adele kuuluukin nykyään musiikkivalikoimaani ollen "se erilainen" musavalikoimassani. Ja en voi kuin ihailla joka kertaa sitä sielukkuutta ja mahtavuutta esittämisessään. Siinä rinnalla kalpenevat kaiken maailman tusinapoppariprinsessat aika pian. Ja niitä tuntuukin tupsahtelevaan nykymaailman aikaan tämän tuosta milloin minkäkin puskan takaa. Tekevät yhden levyn, heittävät keikkaa playbackina jossain nuorisoseuran lavalla ja katoavat sitten jonnekin.