Lunta tulvillaan,

on raikas talvisää. 
Juu on ollut aika raikasta kun pakkanen huitoo siellä kahdenkympin korvilla ja ilmankosteus on yli 70 prosenttia. Siinä ei kuulkaa reisimakkaran läskikään auta. Auttamatta vilu kapajaa ja naama pyrkii irti ruumiista.
Sanokaa mitä sanotte, mutta mulle kyllä riittää jo tämä lumentulo. Eilen sai henkensä kaupalla suunnistaa töihin ja vielä töistä kotiinkin kaikkia kiertoteitä käyttäen. Ja poliisi kehotti jättämään auton työpaikalle. Joo, ihan hyvä idea, mutta kun joukkoliikennekään ei toiminut ja se meikäläisen työmatkabussi olisi kulkenut niiden suljettujen tieosuuksien kautta... Kotiin päästiin muutaman mutkan kautta eikä aikaakaan kulunut onneksi ihan tolkuttomasti.

Kaunistahan tuo luminen maisema toki on, mutta piisaa jo. Eiköhän ala puoli metriä olla jo aika liki. Ainakin sen perusteella kun Siippa kaivoi polun takapihalle ja kävin siellä ihmettelemässä tilannetta.

Olen myöskin todennut, että onneksi ei ole lapsia. Sillä pienten lasten pukeminen on juuri samanlaista kuin se, että yrität sulloa tassutöppöstä koiran koipeen kun se heittäytyy lötköksi eikä auta itse ollenkaan. Hermo siinä menee. Ja eniten ketuttaa se, että se vastusteleva rakki on sitten ikionnellinen kun ei palella ja voi suklailla hangessa mielin määrin. Vittu...

Huomenna pitää paarustaa äänestämään oli keli mikä vaan. Toivotaan, että ei olisi ihan niin järjettömän kylmä kun tallustelee äänestyspaikalle. Koska sinnehän sitä mennään, vaikka pää kainalossa. ;)

Iloista on sentään se, että olemme tehneet tilauksen uudesta autosta. Nyt vaan toivotaan, että se tulisi maaliskuun alussa. Ja verotuksen takia maaliskuun aikana. Miksi odottavan aika on aina pitkä?

En myöskään ole vielä tottunut Mummelin poismenoon. Aamulla herätessäni katse etsii aina vanhusta kunnes muistan, että se katselee meitä jostain pilven reunalta... Aika hoitanee tämänkin asian, niin luulen.