keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Jäähyväiset

Mummeli-koira lähti sitten paremmille paimennusmaille, jossa ei tarvitse pelätä, ahdistua, tuntea kipua tai miettiä missä on ja miksi.

Miltei 12 vuotta kuljimme yhdessä iloiten ja välillä vähän surrenkin.
Sydämeni tilalla on tällä hetkellä möykky, joka toivottavasti sulaa lämpimiksi muistoiksi. Mummeli oli koira jonka kaltaista toista tuskin tapaan. Ihan omaa laatuaan. Kerron tarinoita sitten joskus kun itku ei enää kurista kurkkua eivätkä kyyneleet valu poskille.

Onneksi eläinlääkärini on empaattinen, sympaattinen ja ihana totuuden torvi. Hänen kanssaan asia tuli puitua niin hyvin etukäteen, että ei tarvinnut ihan vuolaasti niagarana vollottaa vastaanotolla.
Siippakin oli hyvin urhea kun lupautui mukaani ja pystyi kohtaamaan tilanteen jonka tiesin olevan hänelle äärimmäisen vaikea.

4 kommenttia:

  1. Voi, osanottoni ja lämmin halaus. Ei se ole helppoa, mutta nyt hänellä on hyvä olla. Kun suru helpottaa, hyvät muistot jäävät ja kaveria voi muistella hymyillen. Jaksamista teille yli vaikean vaiheen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos osanotosta. Elämä jatkuu ja ratkaisu oli oikea. Mutta ei siihen koskaan totu, vaikka monta lemmikkiä olen minäkin manan majoille saatellut. :-/

    VastaaPoista