maanantai 9. joulukuuta 2013

Viikonvaihteen viilletykset

Kuten jo aiemmin mainostin, alkoi pitkän viikonlopun vietto kuivausrummun vastaanottamisella.

Olen monasti muistaakseni täälläkin urputtanut siitä, että pesuhuoneemme on yläkerrassa. Luonnollisesti siellä on myös pyykkihuolto.
Kuivausrummun kotiovelle toimitti posti tai siis eihän se nykyään enää posti ole vaan hienosti Itella. Minulle se kuitenkin on posti edelleen.
Koska laitteen mukana ei ollut tilattu mitään asennuspalvelua (mitä "asentamista" se edes vaatisi?), oli ennalta arvattavissa, että härveli tömpsähtää eteisen lattialle ja that's shit it. Näin kävi. Siippa kyllä tiedusteli, että voisivatko roudata sen yläkertaan, mutta vanhempi äijä vain tokaisi, että "toimitus on kynnyksen yli". Onneksi toivat sentään kahden kynnyksen yli ettei jäänyt tuulikaappiin tien tukoksi moinen laatikko...

Purimme siinä pakkausmateriaalit härvelin ympäriltä ja arvioimme kuinkapäin roudaamme härvelin yläkertaan. Onneksi moinen kapistus on paljon kevyempi kuin pesukone, joten arvelimme siitä kahdella huonolla selällä selviävämme.
Ilman suurempaa ongelmaa oli masiina roudattu yläkertaan ja pesuhuoneen puolelle. Sitten raavittiinkin hetki päätä kun pohdittiin, että millä helvetillä ihmeellä saamme rummun nostettua pesukoneen päälle. Ongelma ei suinkaan ollut rummun paino vaan se ahdas kolo jossa nostoa oli määrä suorittaa.
Vaan niin nousi torni paikalleen ja saatoimme poistaa loputkin teipit ja muut kuljetuksen aikaiset suojukset.

Itsenäisyyspäivän aamuun herättiinkin sitten intoa puhkuen. Olin uhannut pestä pyykkikorimme tyhjäksi ja tuhlata sähköä oikein urakalla kuivaamalla kaiken, mitä pesen. Samalla tuli opeteltua rummun käyttö.
Meillä on yleensä aina pyykkikorin pohjalle jäänyt lillumaan jotain ei-niin-tärkeää tekstiiliä tai pukinetta lähinnä sen takia, että kuivaustilat ovat olleet kovin rajalliset. Vaan nyt puhaltavat uudet tuulet!

Puolen päivän aikaan ryhdyimme odottelemaan kunniavierastamme saapuvaksi. Eivätpä aavistaneet rekkuraukat mitä olisi luvassa.
Hoitoon saapui tosiaan 11-viikkoinen punainen paholainen, joka laittoi liikettä koko huusholliin. Aika hauska kakara ja aivan erilainen kuin VV oli tuossa iässä, mutta toisaalta siinä oli paljon samaa. VV oli täynnä ihastuksen ja mustasukkaisuuden sekoitusta ja vanhat pierut olivat luultavasti vain järkyttyneitä...
Alkuhörsötyksen jälkeen malttoivat kakarat vähän nukkuakin ja me tiivistimme piha-aitaa jottei hoitokersa vallan karkaa.

Hoitolapsi päiväunilla kopassaan.
Iltaa vietetiin rauhallisesti katsellen töllöä ja ruokaa laitelleen sekä kynttilöitä poltellen. Yöksi teimme hoitolapselle "turvakarsinan" ihan sen omaksi parhaaksi jottei jää PP:n tallomaksi. Pientä protestointia ja soraääntä kuului kun valot sammutettiin, mutta melko pian kersa hiljeni unilleen ja nukkui kiltisti aamuun asti. Seuraavana yönä se asettui nukkumaan ilman mutinoita, joten ihan fiksu tyyppi kun oppi kerrasta ettei kiljumalla pääse mihinkään.


Lauantaina piti lähteä kauppaan ostamaan parit unohtuneet ruokatarpeet ja olimme ajatelleen kurvata Jumboon vaihtelun vuoksi. Ajatuksen tasolle se jäikin kun näimme mitkä valtavat autojonot kyseiseen ostoshelvettiin oli joka suunnasta... Kurvasimme muualle ja selvisimme vähemmällä hammasten kiristelyllä keikasta.
Sauna kruunasi illan ja taisinpa "katsella telkkaria silmät kiinni" illan aikana kun tuli niin raukea olo saunomisesta.


Sunnuntaina sain uhkaukseni toteutettua kun pyykkäsin viimeisetkin epämääräiset pöytäliinat ja muut pyykkikorin pohjalta. Pisteeksi i:n päälle pesin ja kuivasin vielä kaikki koirien tassupyyhkeet. Hyrisin tyytyväisyyttäni kilpaa kuivurin hyrinän kanssa.
Hoitolapsi lähti kotiinsa, vaikka pohdimmekin Siipan kanssa, että piilottaisimme sen ja pitäisimme itse. Yhtäkkiä talo oli kovin hiljainen ja viikonlopun aikana VV:kin tuntui muuttuneen pennusta aikuiseksi.

Perinteitä kunnioittaen nukuin viime yön melko huonosti. Ihan vaan siitä syystä, että olin levännyt riittävästi pitkän viikonlopun aikana ja niinpä heräilin monta kertaa yön aikana. Nyt sitten kyllä väsyttäisi... Ja unohdin puolet eväistäkin kotiin kun tuli joku hyppylähtö aamulla. No, syön sitten kotona ne unohtuneet eväätkin.

Minulla on tämäkin viikko lyhyt työviikko kun on pakko yksi vanha lomapäivä pitää ennen vuodenvaihdetta ja mahdollisuudet sen pitämiseen ovat aika vähäiset. Niinpä pidän sen tämän viikon perjantaina ja suuntaan Messukeskukseen koiranäyttelyn pyörteisiin turisteeraamaan ihan koko päiväksi.

2 kommenttia:

  1. Mainion näköinen koiruus ja se on merkillistä kuinka hoitokoiriin kiintyy. Meillä oli nyt viikonvaihteessa tuli viime viikon torstaina se aiemminkin hoidossa ollut arka (kotiolot perseestä) dalmatialainen ja se kotiutui miltei välittömästi. Tuntui oikein pahalta katsella pyhänä kun se laittoi hanttiin eikä olisi halunnut lähteä, sillä kotona (pieni kolmio) odottaa neljä mukulaa ja kaksi muuta dallua joten meno on sen mukaista...

    Kuivausrummusta onnittelut, se on kenties paras keksintö sitten mikroaaltouunin ;D

    VastaaPoista
  2. Olihan se hauska kakara. :)
    Sanoin, että saa tulla hoitoon toistekin, kunhan vähän kasvaa. Kaksi kersaa kun painii, niin loppua ei tule kun kumpikaan ei osaa lopettaa...
    Sun pitää pelastaa dallu teille Lätkiksen kaveriksi. Siinä huushollissa onkin ahdasta... neljä kersaa, kolme koiraa ja aikuiset päälle. Huhhuh!

    Kuivausrumpu on varmaan paras keksintö sitten astianpesukoneen, mun maailmassa. ;)

    VastaaPoista