lauantai 21. joulukuuta 2013

Pipariiiii

On kuulkaas ollut sellainen työviikon loppupuoli, että hyvä kun on ehtinyt pissalla piipahtaa. Huomaa, että kaikki muut ovat jäämässä joululomalle paitsi mä. Niin, meikäläinen työn sankarina uurastaa kaikki arkipäivät kun valtaosat työkavereista vetää lonkkaa loppiaiseen asti. Vaan minähän toivon vetäväni sitä lonkkaa sitten koko loppuvuoden maaliskuusta lähtien...

Tänään oli kuitenkin vuorossa ansaittu vapaapäivä ja piipahdus kampaajalla. Uskomattoman nopeasti hujahtaa kuusi viikkoa! Vastahan minä siellä Tiinan jakkaralla istuin hölvättävänä. Vaan kyllä huomasikin, että on jo aika sillä takatukka alkoi osoittaa jotain harotusta kun se viimeksi jätettiin vähän pidemmäksi. Virhe.

Kampaamoni on edustus pienestä yrityksestä, jossa siis työskentelee kaksi parturi-kampaaja sekä kosmetologi, joka on itsenäinen yrittäjä. Siellä on mukava käydä kun kaikki ovat tuttuja ja tunnelma on välitön.
Niinpä tänäkin jouluna halusin jollain heitä muistaa sen lisäksi, että kannatan toimintaansa taloudellisesti (myös Siippa käy siellä parturoitavana). Veinkin sitten vähän tryffelikonvehteja ja luonnonlakua, ja olin yllättynyt siitä todella ilahtuneesta vastaanotosta, vaikka luulen että sinne useampikin asiakas kantaa lahjoja. Tuli hyvä mieli. Ja tuli hieno tukka. Normaalin tumman säväytyksen lisäksi laitettiin vähän tummaa violettia latvoihin. Väri näkyy vain tietyssä valossa ja sopii siis meikäläisen kieroon luonteeseen paremmin kuin hyvin. ;)

Kotiin päästyäni ryhdyin kotihommiin ja pyykinpesun lisäksi leivoin lupaamani piparit. Koska kukaan ei usko moista kodinhengettärettäyttäni, otin todisteeksi valokuvia. Siis paistoinhan minä viime vuonnakin pipareita, mutta kaikki varmaan ajattelivat sen olleen ihan ainutkertainen tapaus...

Joo, ostin siis paketin Sunnuntai-piparkakkutaikinaa ja kaulitsin menemään. Tänä vuonna jätin heppamuotin pois ja käyttelin vain sydän- ja partacolliemuottia sekä kesällä ostamaani australianterrierimuottia. Näillä mennään tänä jouluna.










Hyviä ovat. Maistuivat koirillekin. Olen siis päivän punaviinini ansainnut. ;)

13 kommenttia:

  1. Sama täällä eli Svetlana jätti mullekin takatukan liian pitkäksi, siis tasapituiseksi eikä se sellasena jaksa enää kihartua, joten nyt näky on suorastaan etova. Täytyy heti vuoden alkuun pökästä kynittäväksi, vaikka vasta kolme kuukautta on edellisestä kerrasta. Kamalaa tuhlausta. Hmpf.

    Ja kyllä mäkin olen punkkuni ansainnut ! Hirveä duuni joululahjojen paketoinnissa, kele ! Otan muuten kaksi. Ainakin. Piste,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättäen tulikin pisteen jälkeen pilkku. :D

      Poista
    2. Onneksi kampaajakin myönsi, että moka oli se edellinen versio. Olin jo pari viikkoa yrittänyt sukia takamullettia johonkin sopivaan kuosiin huonolla menestyksellä.

      Onneks mun ei tartte paketoida! Kollegalle olen tavannut ostaa hyvän viinin ja siihenhän saa kätsästi pitkäripaisesta pussukan. Siipan kanssa ostetaan joulun jälkeen tarpeellista tavaraa yhteisesti ja joulun vierailta olen kieltänyt turhakkeiden tuonnin. Että eipä tartte hikoilla paketoinnin kanssa, vaikka paketointi sinällään on ihan kivaa. Se ostaminen ei...
      Naureskelin tota sun pilkkua pisteen sijaan, että ehkä jäi kuitenkin jotain sanomatta. ;)
      Mutta kyllä, olet punkkusi/valkkarisi ansainnut täydellisesti. :D

      Poista
  2. Uskottava se on ;D On muuten hyvännäköinen asetelma: koirat ja sydämet. Suorastaan taiteellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, että joku uskoo! Siippakin otti valokuvia todistusaineistoksi! :D
      Mäkin pidän tuosta asetelmasta, sillä nuo koira(rodu)t ova sydämeni asia. Sydämiä pitää siis aina tehdä välitaikinasta ja ne kuuluvat tuohon koirien sekaan. En edes muista mistä sain tuon pienen sydänmuotin, jostain lahjapaketista varmaan. Sillä saa sellaisia suupalan kokoisia pipareita aikaiseksi. :)

      Poista
  3. Olet punaviinisi ansainnut ja noi koiramuotit on kyllä supersöpöjä!

    Rauhallista joulua toivottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Samoin sinulle rauhallista joulua! :)

      Poista
  4. Hyvännäköisiä pipareita. Enpä ole itse koiramuotilla (?) koskaan tehnytkään. Suosin sydäntä ja tähteä, helppoja sijoitella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olis myös se heppamuotti, jonka mittasuhteet ovat varsin kummalliset. Käytin sitä viime vuonna, mutta parilta kaakilta kärähti kaviot. ;D

      Poista
  5. Vaikka piparimuotit ovat mielestäni perinteisiä parempia (koiraihmisenä luonnollisesti ajattelen niin) ja uskon että olet todellinen kodinhengetär, niin jäin kaipaamaan kuvaa siitä uudesta päästä "tietyssä valossa näkyvine väreineen". Et usko kuinka raivostuttavaa se on yrittää saada mielikuvaa sun päästäsi (jep jep, yks mun pakkomielteistä) kun et sä voi ees vähän vilauttaa ;D
    Helpottaisi hahmotusta (ja säästäis aivan sairaasti paperia; mulla on jo -S-:n pää 1, -S-:n pää 2 luonnosvihot ja viime viikolla aloittelin kolmatta). Että miten on, tuleeko sitä valokuvaa vai ostatko mulle värikynät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinuu... :D
      Ehkä mun pitää ottaa hiuspehkosta sulle kuva ettei tartte enää pohtia moista! Vaan voinhan mä lähettää sulle värikynät sen kinkunjämän mukana. ;-P

      Poista
  6. On muuten tunnistettava toi aussi. Hienot ovat, todella hienot.
    Meilläkin on minipiparimuotteja, niillä syntyy mainoita suupalapipareita joita voi ihan huomaamatta huitaista käkättimeen useammankin. Ne isot ovat jotenkin niin… isoja.

    Hyviä viinejä sullekin, olet ne totisesti ansainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi aussi on hieno. Aiemmin mulla oli paljon hienompi partismuottikin kun tilattiin niitä ameriikasta asti, mutta sille kävi köpelösti ja eräs partis (Juniori) laittoi sen uuteen uskoon eikä siitä enää saanut toimivaa. Tuo on sitten korvaava ja en oikein tiedä mikä mäyräkoiran ja partiksen sekoitus se on olevinaan, mutta mittasuhteet siinä on kuitenkin ihan viturallaan...

      Minipiparit käyvät myös loistavasti homejuuston kyytipojaksi. *nam* :D

      Poista