sunnuntai 29. joulukuuta 2013

På bio

Elävissä kuvissa käyminen on meikäläiselle kohtuullisen harvinaista herkkua, vaikka leffaan meneminen onkin nykyään kovin vaivatonta. Liput saa netistä eikä tarvitse mennä tuntia etukäteen notkumaan lippukassalle. Nykyään ovat kehittäneet systeemejään jo niin, että lahjalipunkin voi netin kautta käyttää. Aiemmin on meikäläiseltä eräskin Finnkinon lahjalippu jäänyt juuri tuosta syystä käyttämättä kun olisi pitänyt sen lahjalipun kanssa mennä sinne lippukassalle vähintään tuntia ennen näytöstä. Juu, tiedän, hirveetä tuhlausta, mutta en ole kertonut lahjoittajalle moisesta röyhkeydestäni. 

Nyt kuitenkin olimme päättäneet mennä elokuviin ja syömään. Kahdesta pohtimastamme elokuvavaihtoehdosta valitsimme kotimaisen sijaan naapurimaan tuotoksen eli juuri teattereihin tulleen "Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi". Täytyy sanoa, että jos ei olisi ymmärtänyt alkuperäiskieltä, olisi kokemus ollut varmaankin latteampi. Jotkut fraasit vaan olivat ihan hulvattomia på svenska ja kääntäjä oli jättänyt ne nyanssit pois. 
Leffa oli ihan OK, mutta vähän väkisin se oli venytetty. Puoli tuntia vähemmän olisi riittänyt. Katselin kelloani pariin otteeseen ja se ei ole koskaan hyvä merkki missään kulttuuririennossa.

Vaan enemmän minua kuitenkin häiritsi vieressä ollut pariskunta kuin leffan keskinkertaisuus. Kyseessä oli sellainen noin kuusikymppinen bättre folk -pariskunta ystäväpariskuntansa kanssa. Heti kun istahdin herran viereen, olin haistavinani viinan. Siis viinan, ei mitään mietoa juomaa. Pariskunta keskusteli ennen elokuvan alkua kuuluvalla äänellä eikä kenellekään lähellä olijalle jäänyt epäselväksi, että ovat sitä parempaa kansanosaa (omasta mielestään siis). Elokuvan alettua sentään hiljenivät seuraamaan leffaa noin pääsääntöisesti.
Mutta jossain vaiheessa herra otti huikkaa omasta pullostaan ilmeisesti kun viinanhaju voimistui ja sitten hän päätti ryhtyä hyväilemään vaimoaan... Sellaista imuttelua, että moni teinikin olisi ollut kateellinen! Onneksi taisivat huomata mulkaisuni kun lopettivat ennen kuin touhu meni liian pitkälle. Tässä kohdassa Siippa taisi nukkua...

Leffan jälkeen suunnistimme syömään syntistä pastaa ja nautiskelemaan hyvästä viinistä. Johan tässä on joulu mässäilty, joten antaa mennä samaan konkurssiin vaan. Vaivalla karistetut muutamat kilot ovat varmaan kohta tulleet korkojen keralla takaisin. Vaan mitäpä tuosta, ensi vuonna sitten palaan kuriin ja järjestykseen.

Ruokailun päätteeksi päätimme vielä piipahtaa drinksulla jossain ja se jossain oli sitten Kampin keskuksen Memphis. Siellähän sitä oltiin sitten suorastaan sukua julkkikselle kun eräässä pöydässä istui Esko Eerikäinen (vittu mikä pelle, pipo päässä ja farkkuliivi päällä hauiksiaan esitellen kuin joku teini) seurueensa kanssa. Muita en tunnistanut, mutta Siippa sanoi joukossa olleen myös jonkun entisen tis missin. Ihme, että edes huomasin koko Eerikäisen, minä kun en yleensä koskaan huomaa mitään julkimoita, vaikka vastaan kävelevät.

Istuskelimme pöydässä, jonka toisella puolella oli kuuden hengen japanilaisseurue. Hetken päästä nenäämme leijaili ehta paskan haju emmekä keksineet muuta kuin sen, että se yksi meihin selin istunut japsi laski kunnon "silent but deadly" -leijan liikenteeseen! Hyi saatana, mikä haju! Meinasi punkku lorahtaa väärään kurkkuun ja piti lähteä vessaan haukkaamaan raittiimpaa ilmaa!

Täytyypä taas kerran todeta, että en voi olla kovin ylpeä kanssasiskojeni vessakäyttäytymisestä yleisissä käymälöissä. Lattiat täynnä vessapaperia ja käsipyyhkeitä kun ei vaivauduta nostamaan roskikseen niitä itseltä pudonneita. Törkeää! Käyttäytyvätköhän kotonaankin noin?

Japsi ehti vielä laskea toisenkin tuhnun liikkeelle ennen kuin poistuivat paikalta. Eipä haissut paska enää sen jälkeen kun poistuivat...
Vähitellen mekin olimme saaneet kylliksemme katsella ihmisiä ja olla ihmisten ilmoilla, joten hyppäsimme taksiin ja suuntasimme kotia kohti. Mukava ilta kaiken kaikkiaan ja vähän vaihtelua normaalille kotona kököttämiselle.

8 kommenttia:

  1. Oh dear, imuttelevia eläkeläisiä ja housuihinsa paskovia jaappanilaisia :O
    Nämä ovat juuri niitä syitä miksi erakoidun yhä enemmän ja enemmän, sillä en kestä kuunnella sitä sydämentahdistimen pörinää kun se yrittää pysyä vanhemman patronen kiihottuneen kropan tahdissa. Mielestäni osoittaa todelista röyhkeyttä japanilaisilta tulla ensin valtaamaan automarkkinat suistamalla Sisu ahdinkoon ja vielä sen päälle vääntämään Papasmurffia yleisissä ruokailupaikoissa! :()
    Lopun ajan meinikiä sanon minä, seuraavaksi tanskalaiset putkimehet valtaavat kesäteattereiden katsomot ja tuoksuttavat vienon suomalaisen kesäillan niillä luftfiskeillään vai mitä viivakoodin livekaloja ne nyt ovat. Pakko muuttaa ahvenanmaalle, sieltä saa ainakin kunnon palvelua kun ensin vittuilee suomeksi.

    Niin, te olitte sitten elokuvissa? Mistäkö se leffa taasen kertoikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä sen sanoit. Nyt rupesinkin miettimään, että tulikohan haukuttua väärää puuta... Jos ne olivatkin kiinalaisia? Kun niitäkin on ruvennut täällä näkymään aika lailla. Sama se, aasialaisia kumminkin. ;)

      Kyllä se aina on pienoinen koettelemus tuo isolla kirkolla käynti. Vaan mielessä tämä on aina hieman ristiriitaista kun kuitenkin tykkään katsella ja tarkkailla ihmisiä, mutta samalla vihaan ryysistä ja sitä myssyn tyhjyyttä, joka usein ihmisiin iskee.

      No me käytiin katsomassa tuo "Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi". Klikkaa tuolla tekstissä sitä leffan nimeä, niin pääset Finnkinon esittelysivulle. ;)
      Se oli vähän sellainen Forrest Gump -tyyppinen pläjäys på svenska.

      Poista
    2. No joo, sivistinkin jo itseäni ja tuohan on saanut aikas hyviä arvosteluita..

      Poista
    3. Juu, mutta kirjana olisi varmaan parempi. En ole lukenut, mutta äänikirjana kuunnellut tuttu kehui teosta kovasti. Eikä leffaan ikinä saada kaikkia samoja nyansseja kuin kirjassa. Mutta ihan OK se oli, voin suositella. :)

      Poista
  2. Voi ,näin paljon seikkailuja, meillä taas täällä rauhallista ja odotamme uutta vuotta - ehkä tulisi se parempi kun tämä nykyinen, nimimerkki - "toivetta on " Mutta kiitos tästä vuodesta sinulle, olet käynyt lukemassa ja kommentoit joskus myös ja se ilahduttaa minua .. Hyvä loppupäivä ja hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Olet paljon ahkerampi kommentoija kuin minä. Pitäisi ryhdistäytyä vähän...

      Hyvää, vai sanotaanko Parempaa Uutta Vuotta sinulle ja perheellesi. :)

      Poista
  3. Että mä repesin noille japanialaisille :D Olisin nauranut itseni tärviölle jos olisin ollut siellä ravintelissa... Kerran oltiin siinä Annankadun Williams K:ssa justiinsa jonottamassa tiskillä juomia kun aivan käsittämätön haju alkoi leijailemaan siinä ympärillä. Kaverini sitten kysyi, "huomaatsä, joku on vetässyt kunnon kanikset?" ja purskahdin semmoseen nauruun ettei siitä meinannut tulla loppua. Ei siinä mitään, mutta kaikki tietysti ajattelivat sen olevan minä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii... Mua nauratti sit kun ne oli poistunu, aikasemmin ei voinu kun silmiä kirveli ja pyörrytti se haju! ;D

      Joskus on toooosi hienoa kun bussissa edessä istuva laskee sellasen hiljasen leijan liikenteeseen etkä pääse karkuun minnekään. Tai niinku viimeks metrossa, vaunu oli miltei tyhjä, mutta viereen änki semmoinen pulimummon oloinen eukko, joka räki ja röhi kaiken aikaa inventoiden kahden ikeakassinsa sisältöä. Sitä inventointia höysti sitten itsekseen hospottaminen, vuoronperään kiroili ja pyyteli anteeks, itteltään kai. Arvelin, että siitä saa jonkun hyppybronkiitin, sen verran karun kuuloista oli räkiminen.
      Kannatan siis edelleen lämpimästi yksityisautoilua. ;)

      Poista