Vanhasta ei saa uutta

Ei saa, vaikka kuinka rapsuttelisi, pakkeloisi ja puunaisi sekä tuunaisi. 
Ei ainakaan meikäläisestä. Kolme yötä anopin varavuodesohvalla tekivät tehtävänsä. Selkä huusi hoosiannaa jo kahden yön jälkeen ja kolmannen yön jälkeen Madame Iskias kertoi, että aikoo tulla kylään ihan kutsumatta hetkellä millä hyvänsä. Ei hyvä.

Voitte siis vain kuvitella kuinka on-nel-li-nen olin päästessäni eilen illalla omaan sänkyyn nukkumaan! Autuutta ja parahautta, kertakaikkiaan! Aamulla selkä tuntuikin jo ihan hyvältä. Tai no, normaalilta meikäläisittäin.

Iltapäivällä oli sitten aika palauttaa itsensä ruotuun kuntoliikunnan saralla. Melkein viikko on vierähtänyt lötkötellessä ja mässäillessä. Se aiemmin pudotettu milligramman sadasosa oli taatusti tullut takaisin moninkertaisena.
Päätin kuitenkin lähteä tällä kertaa ilman sauvoja, sillä niiden kanssa riuhtoessa tuo iskias tuppaa aina ilmoittelemaan itsestään kun tulee harpottua menemään normaalia pidemmällä askeleella. Päätös osoittautui ihan hyväksi, sillä säärissä tuntui tämäkin, puhumattakaan siitä ah, niin rakkaasta iskias-hermosta.
Töpöttelin kuitenkin menemään normilenkin ja ilma oli sen verran viileä, että vaikka hiki tuli, ei se valunut valtoimenaan. Toivottavasti ei tule mitään nuhakuumetta kun ihan lyhythihaisella painelin menemään.
Sen verran hiipi väsy puseroon, että pieni, mutta tahaton tirsa oli pakko ottaa ihan spontaanisti.

Koirien ulkoilutusreissulla löysin tuosta lähimetsästä kaksi jumalaisen hienoa tattia, joista vain toista oli mato vähän alapäästä nakertanut. Tämä lienee vuorokauden sisään sattuneiden muutaman rankkasateen ansiota. Keräsin aarteet parempaan talteen eli koirankakkapussiin ja voin kuvitella naapureiden hämmästyksen jos sattuivat näkemään eukon palailevan lenkiltä paskapussi mukanaan ja vievän sen vielä ihan kotiin asti. Eipä ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta näille "aarrekuljetuksille". Eli koirankakkapussit ovat käteviä muuhunkin kuin paskan keräämiseen. ;)
Putsasin ja pilkoin sienet, ja Siippa paistaa ne meille sapuskan mukaan lisukkeen jatkoksi. Sattumalta meillä oli muutenkin tuloillaan lisäke, jossa itsessäänkin on jo herkkusieniä. Nyt siitä tulee vain vielä parempaa. Nam!

Tästä intoutuneena päätimme, että loppuviikosta voisi käydä koittamassa onneaan sienimetsällä. Ihan arkipäivänä, jolloin luulisi, että ei ole vielä suurin ryysis metsässä. Kivahan se olisi jotain löytää. :)

Huomenna suunnataan toiselle kotimaan maakuntamatkalle kun pongahdetaan Lounais-Suomeen "kiinanserkkua" tapaamaan. Serkku siis asuu Kiinassa perheineen, mutta ovat tavanneet noin kerran vuodessa käydä kotopuolessa. Ja onhan se mentävä nyt kun ei tiedä koska tapaamme seuraavan kerran. Kaavailevat näet muuttoa Australiaan. Ja sinnehän on pirun pitkä matka, vielä pidempi kuin Kiinaan... Onneksi olemme lomalla nyt, niin tilaisuus tapaamiseen taas pitkästä aikaa tuli.