maanantai 6. elokuuta 2012

No pain, no gain

Elikkäs ei tulosta ilman tuskaa. Niinhän se menee, valitettavasti.

Eilinen meni enempi ja vähempi löhötessä töllön ääressä katsellen muiden urheilusuorituksia. Kyllähän siinä iltapäivän puolella jo väsy hiipi puseroon, sillä olinhan jo pelannut sulkista, ratsastanut joukkuekilpailun ensimmäisen kierroksen, purjehtinut, pelannut tennistä jne. Pieni tirsa tuli kylään ja torkahdinkin mukavaan telkkarituoliini toviksi.

Jossain hetkellisessä mielenhäiriössäni annoin Siipan houkutella minut pyöräilemään. Ilmahan oli oikein passeli, tuuli hieman auringon paistaessa.
Niin sitä mentiin ja ihan rapsakka lenkki nykäistiinkin. Meiltähän fillaroimaan lähteminen tapahtuu kunnon shokilla kun pitää heti kättelyssä huudattaa reisiläskiä polkemalla noin 500 metriä ylämäkeen. Puolessa välissä on sellainen 50 metrin tasainen kohta, mutta muuten se on ihan ylämäkeä. Puuuuuhhhhh!!!
Polvi vittuilee aina heti kun joutuu kylmiltään runnomaan siihen mäkeen. Sisukkaasti hiissasin laardini mäen päälle ihan polkemalla ja hihkaisin mennessäni, että "olen oman elämäni Wiggins!" (ei tullut yhtään naispyöräilijää siinä happivajauksessa mieleeni).

Kurvailimme ihan kiitettävän lenkin ja puolenvälin jälkeen huomasin, että tosiaan viime kertaisesta fillarilenkistä onkin aikaa. Rupesi nimittäin ikävästi kalsarinreunus hiertämään ja persettä pakottamaan. 
Hikeäkin pukkasi ja tunti siinä meni, joten kai se sitten oli hyötyliikuntaa.

Sauna lenkin jälkeen teki kyllä hyvää ja varsin hyvällä omallatunnolla mussutin Siipan valmistaman sisäfilepihvin napaani ja huuhdoin sen alas punkulla.
Sinnittelemällä pysyin kuin pysyinkin hereillä ja näin kuin näinkin puolen yön paikkeilla miten Usain Bolt voitti satasen ihan suvereenisti. On se ihme heppu.

Summa summarum, läskin alla taitaa piillä jotain lihakseen viittaavaa kuitenkin. Perse on kipeä ja reisiläskissäkin tuntuu siltä kuin olisi jotain tehnyt. Ja olisihan se oikeasti kivempaa, jos laihtuminen ja kunnon kohoaminen tapahtuisi hieman helpommin. Jos vaikka jokaista poljettua tai käveltyä kilometriä kohden laihtuisi kilon, niin meikäläinen olisi jo todella sutjakassa kunnossa, ehkä jopa alipainoinen!

4 kommenttia:

  1. Pyöräily on yllätävän kivaa kun pääsee vauhtiin :) Ja ainakin tuntee tehneensä jotain, kun on polkassu mukavan tunnin lenkin.

    Yllätin itseni katsomasta myös Usain Boltin repäisyä, vaikka en urheilua normaalisti katsokkaan. On se kone!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Njooo, vaihtuuhan siinä maisema vähän tiuhempaan kuin kävellen.
      Vaan vanhuus ei tule yksin. Polvi valittaa eikä uskalla rämäpäisesti lasketella kaikkia alamäkiä täysillä. Autotien varressa sotkiessa pelottaa, että joku kaistapää tulee takaa ja ajaa päälle. Että onhan se vähän jännää, se fillarointi...

      Mä oon tämmönen "arvokisaurheilija" eli tuijottelen kyllä olympialaisia, MM-kisoja yms. Ja olen hyvin iloinen kun hevostelua näytetään ihan reilusti näissä kisoissa.

      Poista
  2. Pyöräily, heh... minäkin pyöräilin toissapäivänä ja edellisestä kerrasta on varmaan kaksi vuotta! Pölyjen pyyhkmisessä kesti kauan. Siis pyörän pölyjen. Piti pumpata renkaat, laittaa röppöä ketjuihin (jälkikasvu näytti, mistä purkista ruiskauttaa =)) ja sitten matkaan! Kotikaupunkin kesätapahtuman takia ei viitsinyt lähteä ruuhkaan autolla sompailemaan, siksi rohkeasti pyörän selässä. Ja vieläkin on joku peppuluu ihan kipeä. Oikealta puolelta. Voi olla että ensi vuonna tulee taas pyöräiltyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis suhun verrattuna mä olen ihan ammattipyöräilijä! Mullahan eilinen oli ainaskin kolmas tai neljäs kerta tänä kesänä. :D
      Mutta kyllä, perse soi edelleen eikä mitenkään sulosointuja. Pitäis vissiin hommata semmoset tyylikkäät pehmustetut pyöräilytrikoot ettei tulis pylly pipiksi. Se se vasta olis näky, sellainen, että siitä eivät kanssaihmiset ihan heti toipuisikaan. ;D

      Poista