tiistai 21. elokuuta 2012

Hyvät tavat kaunistavat

Niinhän sitä sanotaan ja koska meikäläinen ei ole mitään missiainesta, niin pitää käyttää kaikki keinot ollakseen kaunis. Yritän myös siis käyttäytyä hyvin ja muistaa olla kohtelias. Odotan sitä myös muilta ja osaan vittumaiseen sävyyn huomauttaa, mikäli jonkun päähän ei ole tapakasvatuksesta juurtunut edes alkeita. Tai ehkä sitä tapakasvatusta ei ole koskaan ollutkaan?

Tämä on nyt hieman jatkoa tuolle lapsipostaukselleni. Kun kerran se matopurkki aukaistiin, niin vaikea on pidätellä näitä mielen lieroja. ;)
Vaan oikeammin tälle postaukselle antoi sysäyksen vierailu lähikaupassa... Siis kuinka monta kertaa voi törmätä samaan ihmiseen yhdellä kauppareissulla pienessä kulmakaupassa? Monta.

Ihan jo kaupan ulko-ovella kiinnitin jostain syystä huomiota keski-ikäseen laihaan naiseen, joka näytti tavalliselta ja talutti kultaista noutajaa, lihavaa sellaista. Ehkä kiinnitin huomiota siksi, että minun mielestäni koiranulkoilutusreissu on eri asia kuin kauppareissu. Itse en ikinä jättäisi koiriani kaupan ulkopuolelle kaikenmaailman hullujen, juoppojen tai nistien armoille. 

Joka tapauksessa läski noutaja sai jäädä kaupan seinään muijan toohottaessa sisään hirveällä vauhdilla. Samaan aikaan piti änkeä ovesta ja sen jälkeen yrittää kärryillä jyrätä. Oikeasti, eukko pamautti kärryllä persauksilleni kun olin ottamassa koria. Pyysikö anteeksi? No ei todellakaan.
Päätin katsoa tätä läpi sormieni ja hoidin ostokseni kaikessa rauhassa.

Pyyhkäisin kassajonoon ja silmäkulmastani näin eukon rykivän kärryjensä kanssa kiihtyvällä vauhdilla kohti kassaa. Olin kuitenkin ensin ja rauhassa latelin ostoksiani hihnalle. Eukko yritti työntää kärryjään lävitseni. Kysyin, että voisiko hän hieman ottaa kärryjään taaksepäin, että mahdun siinä olemaan ilman, että tarvitsee hypätä sen edellä olevan asiakkaan syliin. Ei reaktiota. Tässä vaiheessa meikäläisen v-käyrä lähti jo kohoamaan hienoisesti.

Onnistuin siinä sitten jotenkin vatuloimaan sen seuraava asiakas -palikan niin, että se lipesi kädestäni ja lensi hihnan toiselle puolelle. Huuliltani lipesi huokauksen mukana hiljaa pieni perkele. Tai ehkä se oli vittu. No sama se, kirosana kuitenkin.
Katsahdin takanani olevaa naista, joka edelleen yritti tuuppia minua kärryllään ja kysyin: "Voisitko nostaa tuon palikan". Vastaukseksi sain tyhjän katseen enkä mitään muuta. Hänen takanaan oleva vanhempi rouva sanoi "minä voin nostaa sen", johon minä vastasin kiittämällä ja pahoittelemalla olevani moinen mämmikoura. Rouva siihen, että sattuuhan sitä, itse kullekin. 
No ilmeisesti kärrytörpölle ei satu kun ei voinut ymmärtää, miksi hän olisi sen palikan voinut nostaa.


Sen sijaan kärryillä tuuppiminen jatkui edelleen maksaessani ostoksiani. Kun eukko tuuppasi kärryt kintuilleni taas kun olin siirtymässä pakkaamaan ostoksiani, en voinut olla kysymättä, että onko hänellä vikaa etäisyyden arviointikyvyssään tai onko kauppakärry niin vaikeasti hallittava ajopeli vai onko hän vain yksinkertaisesti törppö. Nyt sentään ilme värähti, tuijotti minua hölmistyneenä kuin lehmä uutta veräjää. Vastausta en kuitenkaan kysymykseeni saanut. Muutama kanssa-asiakas sentään vähän tyrskähteli. ;)

Vaan kyllä pystyy yksi idiootti pilaamaan päivän ja pistää ihmettelemään, että mistä näitä idiootteja riittää? Ja miksi se oli lihottanut sen koiransa sellaiseksi möhkäleeksi?

10 kommenttia:

  1. Hoho, sori että nauran, vakava asia tämä ja olisi omakin otsasuoni vaarassa tällaisessa tilanteessa. Ehkä sille ämmälle oli tehty lobotomia? Joskus epäilen, että joukossamme kulkee sellaisiakin tapauksia :D

    Mutta siitä en tykkää, että viaton lemmikki paisutetaan möhköksi. Se ei ole rakkautta, vaan rääkkäämistä. Ilmeisesti hauvaparan päivittäinen liikunta rajoittuu kauppareissuun? Toivon kovasti, että ei - isommat koirat rakastavat luonnostaan liikuntaa ja tarvitsevat sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin nauraisin jos ei olis sattunut niin vitusti kinttuun...
      Vaan samaa mieltä, että miksi se rekku pitää lihottaa muodottomaksi+

      Poista
  2. Enää voi jäädä toivomaan, että sillä madamella oli justiinsa kehitteillä pysyvän maailmanrauhan ratkaisukaava tai jotain muuta tärkeämpää. Sillä harva asia on hyviä tapoja tärkeämpi. No ehkä tilannetaju :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä mäkin mietin, että ehkä oli maailmanrauhakonsepti mielessä. Tai edes joku siihen viittaava. Muutoin on todella vaikea antaa anteeksi tai edes ymmärtää... Joo, en edes yritä...

      Poista
  3. Jospa se koira oli vain "sen mallinen" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ajatus, mutta luulen, että ei ollut. Valitettavasti. :)

      Poista
  4. Koiralla klassisesti "painavat luut" ;-)

    VastaaPoista
  5. Ei voi olla totta! Sen on täytynyt olla mykkä tai sitten ei vaan osaa suomea. Ihme hihhuli. Koiran lihottajat on kyllä eläinrääkkääjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sepä ei tullutkaan mieleeni, että olisi mykkä! Mutta ilmeisesti kuuromykkä kun ei eväkään heilahtanut pyyntöni jälkeen.
      Veikkaan edelleen, että ei vaan ollut mitään tapoja. ;D

      Poista