sunnuntai 26. elokuuta 2012

Hengissä selvittiin

Tälläkin kertaa itärajan kupeesta ihmettelemästä.
Luulin, että täällä meilläpäin pyörii noita itäturisteja paljon, mutta eihän se tosiaan ole kuin murto-osa siitä, mitä Lappeenrannassa. Ja taitavat vielä olettaa saavansa joka paikassa palvelua omalla äidinkielellään.

Yksi kävi jotain hospottamaan paikallisen hypermarketin ovella, johon minä tuumasin ihan selvällä suomenkielellä, että "anteeksi vain, mutta en ymmärrä sanaakaan" ja jatkoin matkaani. Enkä kyllä ymmärtänytkään, oikeasti. Enemmänkin pelotti se, että näytinkö kansalaissisareltaan...

Torstaina siis mentiin ja käytiin illalla satamassa olevassa ravintolassa syömässä appivanhempien kanssa. Ruoka oli hyvää, niin hyvää kuin muistimmekin viime kesän perusteella, ja ihan mukavaa oli. Vesisade piti huolen siitä, että Armadalla ei ruuhkaa ruokailun jälkeen ollut.
Siellä olimme vain me. Tai no, yksi ukko tuli ja kiskaisi kaksi tuoppia kaljaa sellaiseen tahtiin, että enpä ole ennen nähnyt! Oli varmaan sanonut eukolleen käyvänsä "vähän lenkillä" kun oli verkkariin pukeutunut.

Perjantai menikin sitten enemmän ja vähemmän valuessa ja lilluessa. Ruokakaupassa sentään käytiin anopin kanssa. Ja maksettiin tietty myös kun oltiin syömässäkin sapuskoitaan.

Lauantaina käytiin vähän shoppailemassa. Etsiskelin itselleni kevyttä ja hengittävää urheilupusakkaa (ei tuulipukua siis) tuohon kävelyharrastukseen. Löysinkin sellaisen ja suhteellisen edullisestikin.
Kävimme myös Etelä-Karjalan museossa katsomassa Mauri Kunnaksen Koiramäki-näyttelyn (hienoinen pettymys oli) ja samalla katsastimme Inhan valokuvanäyttelyn sekä ööö... olikohan se nimetty "Rajalla"... No kuitenkin siellä oli valtavan kokoinen Viipurin pienoismalli ja esineistöä & historiaa sieltä. Samalla sapluunalla oli mukana Käkisalmi ja Lappeenranta. Se Viipuri-puoli oli ihan mielenkiintoinen.
Sieltä linnoitukselta kun laskeuduimme alas, oli tietysti pakko käydä nykäisemässä naamariin torikahvit ja Vedyt, kuinkas muuten. Hyvää oli, ja terveellistä. ;)
Terveellisyys perustunee siihen kun syö sellaisen vain kerran vuodessa...

Satamatorilla oli äksöniä kun oli joku valtakunnallinen poliisin päivä. Siellä paikalliset Sinivuokot esittelivät toimintaansa ja vastailivat kysymyksiin. Ja varmaan jakelivat lapsille tarroja tai jotain. Yksi vanhempi Sinivuokko soitteli hanuria hartaasti.

Tänään olikin aika lähteä kotia kohti. Ja niinhän sitä sanotaan, että kolmessa päivässä alkavat kala ja vieraat haista. ;)
Olen varmaan karmea miniä, mutta kyllä tällainen rypistys on aina ihan riittävä. Pätee myös heidän vierailuihinsa meillä, vaikka meillä onkin enemmän tilaa olla ja hengittää. 

Eli ihanaa olla kotona. Saa tehdä mitä haluaa, miten haluaa ja koska haluaa.  

2 kommenttia:

  1. Tuli tuossa kerran mieleen, että ikinä, kertaakaan, eläessäni en ole Lappeenrannan kaupungissa käynyt. Ohi olen reteästi pyyhkäissyt autolla ja junalla ja varmaan bussillakin. Ja yli lentänyt. Mutta kaupunkiin en ole päätynyt kertaakaan. Tässä se nähdään ohitusteiden vaikutus.

    Viime talvena poikkesin sen verran kutostieltä sivuun, että raviradan varustemyymälään löysin ja toisella reissulla yhteen toiseen hevostarvikekauppaan. Mitään toria, linnoitusta saati Vetyä en ole livenä nähnyt saati lähemmin tutustunut.

    Ja se on kyllä kaupungin kokoinen aukko ihmisen sivistyksessä. Pitää pyrkiä korjaamaan asiainlaita paremmalle tolalle, tämän ihmisiän aikana :D

    Vaikka reissuissa on yleensä kivaa, kotiin on vaan aina niin kiva tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no... Täytyy myöntää, että ennen Siipan treffaamista olin käynyt Lappeenrannassa yhden tai kaksi kertaa. Että naidun suvun ansiota se siellä vetyjen ja atomien kotiseudulla ramppaaminen.
      Kiva kesäkaupunki, talvella aika ankea. Että mene kesäaikaan jos menet. ;)

      Ja jos ryhdytään listaamaan kaikkia kotimaan käymättömiä kaupunkeja ja nähtävyyksiä, niin *köh* onhan noita.
      Enemmän on varmaan tullut käytyä ulkomailla kuin kotimaan matkailukohteissa. Juu, hävettää... Mutta ihan vähän vaan.

      Poista