Borgbacken, poripakken...

Juu, sen verran lapsettaa kerran vuodessa, että Linnanmäellä on käytävä. Tänä vuonna erityishoukuttimena oli uusittu ravintolakonsepti. Siis se, että vanhan Safarin (vai mikä helvetti se olikaan) tilalle on laitettu Kattila, joka pitää sisällään... öööhhh... kuusi? Sovitaan, että niitä on kuusi, ravintolaa. 

Ilma suosi ja vaakakupissa olivat leffa, Lintsi tai sienimetsä. Ja koska sää oli kaunis, päätimme mennä Lintsille ja huomenna sienimetsään. Leffaan sitten ehkä perjantaina.

Koska alan olla liian riittävän vanha Linnanmäen huvituksiin, arvelin että näinköhän sitä uskaltaa yhteenkään härveliin astahtaa. Niinpä päätimme ostaa kertalippuja laitteisiin kun ei ranneketta tule käytettyä kuitenkaan koko rahan edestä. Tai Siippa olisi ehkä saattanut kieppua ja pyöriä jossain härvelissä enemmänkin, mutta näillä mentiin.

Vuoristorata. Ah, aina yhtä ihana ja kamala. Etenkin jos pääset istumaan etummaisiin vaunuihin. 
Juu, oikea arvaus. Sinne siis ensin. Ai kauhee... Siis jarrumies osasi hommansa ja antoi mennä aika railakkaasti. Jopa meikäläisen laardiperse nousi aika railakkaasti penkistä ajon aikana ja kiljahtelua pääsi suusta koko rahalla. Lisäksi pelkäsin edessä istuvien pienehköjen poikien puolesta, että putoavat raukat sieltä turvatangon välistä!

Jalat oliva hieman setsuuria vuoristorata-ajelun jäljiltä ja pohdimmekin hetken seuraavaa siirtoa. Mustekala vai se vesitornissa kulkeva "avaruusjuna"...?
Päädyimme vanhaan klassikkoon eli Mustekalaan ja koska väkeä oli aika vähän, pääsimme molemmat omaan vaunuun istumaan. Kikatin niin, että vatsaan sattui ja vesi lensi silmistä. Kunnollista nauruterapiaa ja iän pidentämistä. :)

Tästä suoriuduttuamme päätimme, että nyt riitti kieppuminen. Suuntasimme Kattilaan ja sieltä valikoimme Coccola-ravintolan, joka lienee "hienompi" siitä tarjonnasta.
Ruoka oli todella hyvää, pääruuaksi vetelin entrecoté-pihviannoksen ja jälkkäriksi suklaa- ja vaniljajäätelöä, jossa oli mukana mansikkasorbettipallo. Namnam!
Todella hyvää, eikä hintakaan ollut mikään kohtuuton.

Hetken vielä hämmästelimme Lintsin menoa ja suuntasimme keskustaan. Sieltä suoriuduimme kotiin kuvut ravittuna ja mieli tyynenä.

Huomenna aikomuksemme on suunnata sienimetsään ihmettelemään josko jotain löytyisi. Toivotaan, että joku harhautunut ja jälkeen jäänyt tatti taikka ihanainen orakas löytyisi. Taas tulisi höystöä suoraan metsästä kun huomisella ruokalistalla sattuu olemaan sienisoossia. :)

JälkiJuttu:
Ihanainen Hirnakka paiskasi tunnustuksella, mutta nyt ei ole energiaa sen pohtimiseen. Eli jääpä huomisellekin jotain kirjoitettavaa. Kiitos virtuaaliystäväni jo etukäteen "prenikasta"! :)