sunnuntai 19. elokuuta 2012

Blogger panettaa

Saattaahan se sellaisiakin tuntemuksia aiheuttaa, vaikka itsessäni en ole moista havainnut. Useinmiten Bloggerin "hienot" toiminnot vain vituttavat. ;)
Tuollaisella hakusanaparilla on kuitenkin tänne löydetty. Toivottavasti ei ollut suuri pettymys löytäjälle kun ei näissä meikäläisen jutuissa taida sitä panemista kuitenkaan ihan niin paljoa vilahdella. Kai. Eihän?

Ryhtyessäni tätä postausta raapustamaan, huomasin, että tämä on 200. tekstini. Aika hyvin, ei ihan teksti per päivä, mutta melkein. Aloittaessani tämän kaatopaikan pitämisen, pohdin, että näinköhän keksin mitään kirjoitettavaa. Vaan eipä hätää, kyllä paskaa näköjään riittää suollettavaksi helposti. 

Korkeasaaren retki oli ihan jees, mutta eihän me mitään pesukarhuja nähty. Tyypit oli ruokittu klo 14:00 ja koska me olimme paikalla joskus lähempänä neljää, olivat "bandiitit" varmaan mahansa vieressä makaamassa, sillä aitauksessa ei näkynyt minkään sortin liikettä tai edes karvatupsua moisista elikoista. Hyvä syy siis mennä uudestaan taas kun edelleen on meikäläisellä näkemättä livenä moinen otus.
Saukko oli tällä kertaa kuitenkin päättänyt tulla näkösälle ja esiintyi mallikkaasti kaiteella roikkuville ja kiljuville kakaroille ja näiden vanhemmille... Saukko-parka. Jos kerran minunkin korvani lukkiutuivat moisesta kiljumisesta, en pysty edes kuvittelemaan saukon kokemaa kakofoniaa.

Tiikerit makasivat alapuoli ylöspäin pärssi homeessa iltapäivän lämmössä. Leijonauros oli näennäisesti hereillä ja tarkkaili ohi tallustavia potentiaalisia paisteja. Karhut makasivat aitauksensa varjoisimmassa ja viileimmässä nurkassa vierekkäin selällään ja näyttivät oikeasti todella söpöiltä siinä goisatessaan.

Pukki-ravintolan terassilla retrolonkeroa siemaillessani ja kaikkia ympärillä olevia lapsiperheitä katsellessani pystyin puristamaan itsestäni päivän filosofisimman pohdinnan. Totesin, että en edelleenkään pidä lapsista, erityisen vähän pidän niistä siinä tietyssä räkänokka-liimanäppi-kirkumisvaiheessa, jolloin ne ovat uteliaita ja lähmivät kaikkea sekä tunkevat kaiken suuhunsa ja kiljuvat. Kiljuvat koko ajan ilman mitään järkevää syytä. Yök. Sori kaikki "lapselliset". Ei ole meikäläisen teekupponen tuollainen elämä.
Pidän lapsista (sen verran kun voin ylipäänsä väittää pitäväni, ehkä sietää on kumminkin se oikea sana) kun ne ovat vauvoja, sellaisia söpöjä palleroita, joita voi hetken ihastella ja that's it. Seuraavan kerran pidän lapsista kun ne ovat tarpeeksi isoja järjelliseen keskusteluun ja ymmärtävät miksi jotain saa tai ei saa tehdä. Eniten kammoan niitä kirkumisikäisiä... Ehkä siksi, että en voi ymmärtää, että miksi pitää koko ajan kiljua ja kirkua. Miksi? Ja miksi vanhemmat sietävät moista? Turtuuko siihen jatkuvaan kiljumiseen ja kakofoniseen mökään? Minä tulisin varmasti hulluksi.

Otin eilen punaisista gladioluksistani kuvan, mutta syystä tai toisesta siitä tuli todella huono. Tänään sataa ja on pilvistä, joten uusi yritys joku toinen päivä.
Nyt on aika ryhtyä siivouspuuhiin. Siinä sitä onkin tämän päivän liikuntarupeama sitten minun puolestani sitten. Ei huvittaisi, mutta pakkohan se on ennen kuin huusholli hukkuu paskaan.

Tervetuloa myös Iippis lukijakuntaani. Kaksi uutta lukijaa yhden päivän aikana! Uskomatonta! :)

10 kommenttia:

  1. Täytyy yhtyä (tahatonta, tirsk, virn) tuohon juttuun, että kiljuvat kakarat on painajainen. Kyllä vanhemmilla olisi se velvollisuus perkskules.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset. Mutta tuntuu siltä, että ei ole velvollisuutta opettaa lapsilleen yhtään mitään tapoja.
      Meikäläinen olis ihan kamala mutsi kun pitäisin kersat kurissa ja herran nuhteessa. Kyllä meillä aikanaan oli kova kotikuri ja käyttäytyä piti.

      Poista
  2. Kiljuvat kakarat kihauttavat tämänkin tädin verenpaineet semmoisiin lukemiin, että kaulasuoniakin kivistää! On se perhana että ne termiitit pitää hinata jokaikiseen paikkaan näyttämään huonot tapansa. Kyllä minä ymmärrän, että pentuja väsyttää, vituttaa ja nälättää, mutta se on sitten vanhempien tehtävä nämä tarpeet hetimmiten ratkaista.

    Tapakiukuttelu ja mesominen on useimmiten vain huono tapa. Mutta semmoista kai se on kun "mennään lasten ehdoilla". Tuon kun monet ymmärtävät niin, että pennut saavat terrorisoida kaikkien huutoetäisyydelle osuneiden ihmisten elämää/ruokarauhaa/whatever.

    Kerran kaupassa osuin paikalle kun yksi pikkuterttunen kaahasi ympäriinsä kassa-aluetta työnnellen edellään ostoskorien keräilytelinettä. Telineessä oli reilun metrin verran täyttönä koreja. Se teline kaatui ja sotku oli hirveä. Äiti jutteli puhelimessa (!!) ja kertoi huvittuneena keskustelukumppanille kuinka "nuppuliini otti tilaa haltuun". Jumaliste, otti tilaa haltuun!!! Kävin kysymässä voisiko yleisen turvallisuuden nimissä pistää pentunsa kuriin. Mulkaisi ja jatkoi puheluaan. Onneksi henkiökunta puuttui asiaan ja vartija tuli puhuttamaan äityliiniä.

    Ouh, tämä on aihe joka takuuvarmasti herättää paahteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi niiiiiin samaa mieltä. Ja kuten tuossa jo Tsompin kommenttiin vastasinkin, niin vaatisin lapsilta käyttäytymistä aika natsi-mutsi-malliin jos minulla omaa jälkikasvua olisi. Tuntuu, että nykyään ei kakaroita saa komentaa tai "rajoittaa" millään tavalla. Ja sitten ollaan vaan ylpeitä kun ne "nuppuset" ja "herran terttuset" terrorisoivat ympäristöään mielin määrin. Täytyy sanoa, että hyvin käyttäytyvä ja rajansa tunteva lapsi on ilo ympäristölleen, ja soisi kaikkien vanhempien moisen asian ymmärtävän.
      Kaupassa näkee aina noita ihanuuksia, kuvaamasi kaltaisia pikkuterttusia. Hyi helvetti...
      Pitäisi ehkä pusertaa itsestään ihan erillinen postaus tästä aiheesta. Vaan sitten varmaan saan kaikkien "lapsellisten" vihat niskoilleni, sillä eihän minulla ole oikeutta arvostella kun en ole yhdenkään lapsen äiti. Voivoi... ;)

      Poista
  3. Kuule S, on sulla ihan täysi oikeus kertoa mielipiteesi niin lapsista kuin poliitikoistakin. Vaikka kumpaakaan sorttia ei lähipiiriin kuuluisi. Niin että postausta vaan tästäkin aiheesta, jään odottamaan :D Ties vaikka päätyisit vauvalehden foorumille järkyttyneiden mammojen päiviteltäväksi. Se on varmaan blogipostausten nobel-palkinto.

    Minähän en siedä kelvotonta käytöstä minkäänikäisiltä ihmisiltä ja ojennan kyllä tarvittaessa myös vanhempiani. Eipä ole pitkä aika siitä, kun eräältä vanhemmalta herrasmieheltä kysyin, onko hän todellakin tottunut saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja vastapuolta herjaamalla. Vähän aikaa ryki ja änkkäsi ja tilanne taisi päättyä hänen puhelimensa sointiin. Toivottavasti edes jotain jäi kytemään senkin ilkiön mieleen.

    Enkä todellakaan väitä, että osaisin itsekään aina olla se priimus joka käytöksen kultaisen kirjan opit itse toteuttaa aina ja kaikkialla. Mutta yritän edes. Miksi ei voisi lapsiltaan pyytää asiallista käytöstä? Lapset on lapsia ja minusta on lasten aliarviointia antaa heidän elää kuin villit marakatit. Normaali, perusterve tenava tekee mielellään asioita oikein. On vanhempien tehtävä opettaa mikä on oikein, sallittua ja hyväksyttävää. Nih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Olen sitäkin pohtinut, että mistäpä ne lapset voisivat oppia hyvää käytöstä kun ei sitä kukaan opeta...

      Ai niin, se vauva-foorumi! :D Nyt kyllä heitit porkkanan, jota on vaikea vastustaa. Ja minähän olen tunnetusti yllytyshullu. Ja tunnen kyllä postauksen tekevän tuloaan, jo ihan tänään kampaajani kanssa käymäni keskustelunkin vuoksi. Aiheena nämä suloiset piltit, joita meillä kummallakaan ei ole. ;)

      Poista
  4. Miksi minun blogiini ei löydetä koskaan millään hauskoilla, ihmeellisillä, extreme-ilmauksilla...

    Lapsi-juttu on puhutteleva. Minäkään en voi sietää lasten kirkumista, ihmettelen myös vanhempia, jotka raahaavat kiukuttelevat lapset kirkkoon, konserttiin yms. häiritsemään muita. Olen aina ollut lapsikielteinen (siis onhan minulla omia lapsia toki, mutta ei se sitä tarkoita, että nauttisin suunnattomasti muista lapsista!). Mutta ihme juttu on se, että minä olen oikea lapsimagneetti. Jostain syystä juuri minä saatan jossain sukujuhlassa leikkiä lastenhuoneessa jonbkun pienen pojan kanssa puoli tuntia pikkuautolla. Todennäköisesti se johtuu siitä, että pidän aikuisista ihmisistä vielä vähemmin, kuin lapsista. Parhaita on tietysti koirat. Jos juhlatalossa on koira, niin seurustelen mieluiten sen kanssa koko juhla-ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten pitää saada kokea samat elämykset kuin aikuistenkin... Tai jotain. Tai sitten ei osata hommata lapsenvahtia?

      Sama juttu kyllä minullakin. Lapset yleensä pitävät minusta ja tulen niiden kanssa kyllä juttuun. Johtuisiko siitä, että en lässytä enkä kohtele varmaankaan kuten "yleensä" lapsia kohdellaan.

      Vaan toden sanoit, koirat ovat yleensä paljon kivempia kuin ihmiset. :)

      Poista
  5. Kyllä mää nyt mieleni pahotin, kun tulin otsikon kiihottamana panojutut mielessäin tänne ja sitten täällä jauhetaankin vaan jostain saatanan lapsista! Lapset on ihan ok, kunhan eivät ole omia. Mikä ihana tunne se on, kun lapsi alkaa parkua siinä sylissä ja sen voi ojentaa pois. Tai jos se alkaa haista, niin voi lähettää sen jonkun mukana vaipanvaihtoon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sori harhaanjohtavasta otsikoinnista! :D

      Pitää kirjoittaa sulle joku panojuttu korvaukseksi. Jos saisin vaikka ideoita siitä Fifty shades of grey -kirjasta. Ajattelin aloittaa sen lukemisen tänään tai huomenna. ;)

      Todellakin, parhaita lapsia ovat hyvin käyttäytyvät muiden lapset, jotka voi lähettää omiensa luo. :)

      Poista