keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Virallinen valvoja

Talouteemme on nyt saatu sellainen, ihan ikioma. Se on jatkuvasti jalkasi takana katsomassa, mitä teet ja miksi. Se tarkkailee silmä kovana vanhojen koirien tekemisiä ja yrittää jopa hieman apinoida.
Se kuuntelee pihalla lintujen kevään laulukonserttia ja ihmettelee maailman menoa.
Kyllä, terrierinpentu on tarkkaavainen ja kiinnostunut kaikesta. Useinmiten se tarkkailee ihan hiljaa ellei kyseessä ole ruoka-aika. Silloin pitää henkilökuntaa patistaa hieman ripeämpään toimintaan, jotta sitä apetta joskus tulisi pöytään.
Niinpä nimesin Taran huushollin Viralliseksi Valvojaksi. Pitäähän silläkin olla lempinimi samaan tapaan kuin PP:llä ja Juniorillakin.

Virallinen Valvoja lepovuorossa.
Eilen käytiin hämmästelemässä hiihtäjiä ladun varressa turvallisesti sylistä käsin. Ilma oli kyllä hyytävä. Auringonpaisteesta huolimatta kävi sellainen pohjoinen hiivari, että meinasi pystyyn jäätyä. Pakko oli tunkea kersa takin sisään takaisin tullessa, että ei nyt mitään kuolemantautia tai pissatulehdusta saa.

Terroristi uhreineen.
Eilen kokeiltiin myös lyhyesti yksin jäämistä niin, että kakara nakattiin keittiöön pystytettyyn pentuaitaukseen siten, että näköyhteys vanhoihin pieruihin säilyi. Sitten lähdimme lähikauppaan. Viivyimme reissulla reilun puoli tuntia ja kun tulimme kotiin, katseli meitä aitauksesta hyvin unisen näköinen pieni koira. Eipä tuo tainnut olla moksiskaan moisesta "hylkäämisestä". Siipalla se taisi ottaa aika koville, että jätettiin lapsi tuolla tavalla julmasti yksin... ;)

Poron kuritusta. Jotain pahaa sekin on ilmeisesti tehnyt.
nään pitikin sitten jo ensimmäisen kerran ottaa vähän "isoa kovaa" kun pikku piru on kotiutunut niin hyvin, että kuvittelee voivansa isotella jossain kohdassa. Lopputulos oli, se että jakeluun iskostui fakta ettei kannata purra sitä kättä joka ruokkii. Se muistaa sen seuraavaan vääntökertaan asti, mutta niinhän se menee. Ja niin kauan kuin joku ei ole kiellettyä, se on sallittua, eikös.

Mitäs muuta... Pääsiäinen tulee ja Siipan ollessa tänään liesussa omissa menoissaan, saa hän suorittaa ruokaostoksetkin samalla niin ei tarvitse huomenna rynniä muiden kanssa ostoshelvettiin.

Loma soljuu pennun tahtiin ja onneksi on vielä viikko jäljellä. Jonkun sorttinen rytmi on löydetty ja siihen kuuluu aikaisin aamulla hetki hillumista, jonka jälkeen vedelläänkin taas hirsiä kolme tai neljä tuntia. Tänä aamuna tuo hillumishetki oli joskus kuuden aikaan ja käytännössä nukuin seisovillani kun yritin leikittää kakakran takaisin nukkumaan ja väsytti niin pirusti. Onneksi omat unenlahjani ovat melko hyvät ja pystyn nukahtamaan nopeasti uudestaan kun kömmin takaisin sänkyyn.

Tämän sanottuani taidankin lähteä tästä pikku päikkäreille, nyt kun Virallinen valvojakin vetelee sikeitä kopassaan, kuten kuvasta näkyy.

   

  Aurinkoista päivän jatkoa!

10 kommenttia:

  1. Voi söpöläistä!! Miten vanhojen koirien ja tulokkaan yhteiselämä on lutviutunut? Hoitaako vanhemmat pentua nuolemalla tai odottaako ne innoissaan, millon pentu herää unilta? Entä joko penikka niivittää isompien leukavilloissa roikkuen ja kiljuen niin että vanhoilta menee hermot? Vai oletteko kenties itse hermona koirien temmellyksestä? Antaako pentu isojen nukkua tai levätä rauhassa? Leikkivätkö yhdessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oikeastaan ovat ottaneet ihan hyvin. Juniori itse on yhden pentueellisen maailmaan saattanut ja Peräkammarin Pojalla on kokemusta pennuista kun huushollissa on ollut pentuja senkin jälkeen kun itse oli kakara.
      En voi sanoa, että ne nyt mitenkään innoissaan odottaisivat pennun heräämistä tai mitenkään erityisesti hoivaisivat sitä. Toki käyvät katsomassa jos se vinkuu unissaan tai ääntelee jotenkin eri lailla.
      Ulkona Juniori haluaisi vähän painia, mutta eihän sitä voi oikein vielä sallia kun kersasta jäisi jäljelle märkä läntti. Kakara haluaisi selkeästi roikkua hännässä, mutta kunnioitusta sentään löytyy kuitenkin. Välillä se käy vähän härnäämässä ja "komentelemassa".
      Pitää muistaa, että nuo isot ovat oikeasti vanhoja, erityisesti PP. Ja kun siihen vanhuuteen lisätään nivelrikko ja muut vaivat, niin ei ole ihme, että sitä ei paljoa huvita riekkua. Se alkaa jo olla todellakin ehtoopuolellaan ja siksi olisi ollut "oikeampaa" odottaa sen aikaa, että siitä aika jättää.

      Kyllä, multa menee hermo sitten kun riiviöinti on ihan potenssiin sata eli juuri hetki ennen nukahtamista kun yrittää purra kaikkea ja kaikkia. Mutta kyllä se siitä. :)

      Poista
  2. Möf möf! Söpöys-yliannos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän pitää kanssaihmisiä härnätä. ;)

      Poista
  3. söpölainen, elämän alkuu aina hankala ja mielenkiintoista seuraamista sulla nyt pitkään aikaan.. ihanat kuvat ... varsinkin tuo nukkuvaa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloinhan se on ihanimmillaan kun se nukkuu. Ei tee ainakaan mitään pahaa! :D
      Kiva sitä on seurailla kun sille kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Kuin pieni lapsi.

      Poista
  4. Tunnustan käyneeni aikaisemminkin satunnaisesti lueskelemassa, mutta nyt lähti tilaukseen. Koiranpentu!!! Voi ieh mkä ihanuus! Sattumoisin olen henkilökohtaisesti melkoisen hauvakuumeen kourissa juuri nyt - tai no, se on kyllä kroonista, mutta juuri nyt ihan erityisen korkeana. Ei nämä jutut ja kuvat nyt ainakaan sitä kyllä laske, mutta liekö tarpeenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa!
      Joo, tästä onkin tullut ihan pentublogi entisen rutinan ja valituksen sijaan. Pelottavaa, olen ilmeisesti pehmennyt näin vanhemmiten...

      Ehkäpä tämä on sitten sinulle sitä siedätyshoitoa jos sinulla ei ole mahdollisuutta ottaa omaa hiiwiötä elämääsi juuri nyt. :)

      Poista
    2. Ööö on minulla mahdollisuus ottaa oma hiiwiö, se on vain sellainen kuuluisa ajan kysymys. Kun on tuo rakas wanhus vielä, vaikkakin niitä ihan kamalan haikeita viimeisiä hetkiä varmaan aletaan kohta puoliin elellä, ja sitten haluaisin uuden mahdollisimman pian kun vanhasta aika jättää mutta en kuitenkaan yhtäaikaisesti (ollaan siis menty wanhan osalta jo reilusti yli sen pisteen, että sille voisi ottaa kaverin, jonka se "opettaisi talon tavoille"). Tämä on tällainen katkeransuloinen vaihe, toisaalta edessä on vääjäämättä luopuminen rakkaasta pitkäaikaisesta ystävästä ja toisaalta sitten myös uuden ihanan ystävän tulo elämään.

      Poista
    3. Tiedän tunteen. Meilläkin Peräkammarin Poika on oikeasti jo liian vanha pentuhärdelliin ja koitankin sitä varjella suurimmalta hirviöinniltä. Se myös ilmoittaa ihan itse sitten kun riittää ja tähän asti kersa on uskonut. Että ehkä se tästä. Mutta hiiwiöllä on toki toinen vanha pieru kiusattavanaan, joten PP ei ole yksin tulilinjalla.

      Toivotaan kuitenkin vielä, että teillä on monta yhteistä "kilometriä" jäljellä.

      Poista