sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hengissä selvittiin

Appivanhemmat kävivät kyläilemässä ja uutta kaaraansa näyttämässä. Tulivat torstai-iltana ja lähtivät eilen iltapäivästä. Olin nimittäin antanut ukaasin, että eivät saa olla täällä sitten kun pentu tulee kotiin.

Perjantaiaamuna huomasin kuinka olen omiin tapoihini pinttynyt ja selkeästi ärsyynnyn kun normaali pakka laitetaan sekaisin. Toisaalta suoriuduin suhteellisen nopeasti työmatkalle kun otti pattiin vieraiden aamuhäröily...

Appiukolle pakattiin matkaan uusvanha läppäri lauenneen pönttökoneen tilalle. Pönttökone jäi meille ja me huolehdimme sen toimittamisesta kierrätykseen. Anoppikin oli tyytyväinen kun pääsi moisesta rotiskosta eroon.
Huokaisin onnesta kun saateltiin vanhukset tien päälle.

Sitten piti vielä varmistella huushollin pentukestävyyttä ja kaivella ulkovarastosta kauan lepotilassa ollut pentuaitaus. Ajatuksenani nimittäin oli yrittää turvata edes jonkinlaisia yöunia meille kaikille laittamalla pentu aidan taakse. Olin varma, että aitaus on siellä perimmäisessä nurkassa ja joutuisimme purkamaan varastosta suurinpiirtein kaiken saadaksemme aitauksen pois. Vaan yllätys olikin positiivinen kun ei tarvinnut ottaa kuin pihakalusteet edestä pois ja sitten aitaus olikin jo siinä. Hienoa, ei tullut edes hiki!

Pennunhakureissulle sonnustauduttiin alkuillasta ja kasvattajan luona odottikin hyvin väsynyt ja nälkäinen pieni eläin. Olivat hunnit nimittäin murtautuneet ulos pentuaitauksestaan ja pitäneet ilmeisesti useamman tunnin ajan "omaa kivaa" vähän isommissä ympyröissä.
Nimet papereihin ja kersa kainaloon, ja kotimatkalle. Autossa oli vähän jännittävää ja ehdottomasti mielenkiintoisin juttu oli vaihdekeppi ja Siipan vaihteenvaihtoa katseltiin tarkkaan lähietäisyydeltä. Matka kuitenkin sujui ihan hyvin ilman suurempaa draamaa, vaikka vähän pitikin itkeä, mutta normaaliahan se on pienelle koiralle.

Kotona järkytys taisi olla molemmin puolinen, sekä vanhat pierut että pentu olivat vähän järkyttyneitä toisistaan. Mutta terrierin tarmolla lapsukainen tokeni nopeasti ja alkoi tutkailla uutta valtakuntaansa varsin uteliaasti. Ruokaakin oli heti tarjolla, joten kaikki maailman pahuus ei ollutkaan kaatunut pentuparan niskaan.

Yöllä piti vähän itkeskellä, mutta mielestäni selvisimme yöstä ihan kunnialla kun kaikki kuitenkin saivat jonkun verran nukuttua. 
Pihallakin on käyty ihmettelemässä, mutta toistaiseksi kaikki tarpeet on kyllä tehty sisälle. Eikä sitä voi moittia, kylmähän tuolla on hangella keikkua. Eiköhän se joskus opi uloskin tekemään.

Yritin räpsäistä kännykällä muutman kuvan iloksenne, mutta aika huonolla menestyksellä. Pirpana ei nimittäin hereillä ollessaan pysy kovin montaa sekunttia paikallaan. Pitää yrittää oikealla kameralla myöhemmin. Joka tapauksessa laitan tän kuitenkin ne tärähtäneet ja mustat kuvat, että teillä on edes jotain katseltavaa. Saanko esitellä: Tara 8 viikkoa.





On se ihana, oikeasti! <3 <3 <3
  
JälkiJuttu:
Varustauduin virpojien käyntiin kunnolla ja ostin helvetillisen läjän kaikkea ällöttävää karkkia lapsukaisten sokerihumalan takaamiseksi. Yhtään virpojaa ei ole vielä tähän mennessä käynyt... Olivatkohan ne viime vuonna antamani lakut niin pahoja?

22 kommenttia:

  1. Ihana otus!!!

    Yhdelle ystävälle kävi samalla tavalla viime vuonna, kuultiin ystävän kanssa, että yhdellä tutulla oli ämpärillinen munia eikä yhtään ainoaa trullia mailla eikä halmeilla. PItihän se sitten pelastaa pulasta, ja me sitten huivit päähän, aurinkolasit silmille ja ojan penkereeltä onnettomin risu mitä löytyi. Ei ollut ystävä kotona, ei. Ja se oli ensi tapaaminen hänen miehensä kanssa. Että tein varmaan lähtemättömän vaikutuksen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietkö, koko palmusunnuntain saldo oli kaksi virpojaa. KAKSI!!! Ens vuonna en kyllä varaa niille kiittämättömille yhtään mitään.
      Niin minä mieleni pahoitin. Nyt meillä syödään sitten suklaamunia ja pervolakritsaa koko pääsiäinen. ;)

      Poista
  2. ONNITTELUT!!
    On se aina mukavaa saaha uus perheenjäsen.
    Mä ostin 24 kinderii, yhtää virpojaa ei oo käynny... Emmä niit ite ala syömää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. On se kamalan ihana ja ihanan kamala. :)

      Mä en sentään ostanu kindereitä vaan jotain muita, missä olikin jotain kivaa krokanttikräämiä sisällä. Ihan hyviä, mutta aivan liian makeita.

      Poista
  3. Terveiset Taralle ja onnittelut onnellisille vanhemmille!
    On se kyllä varsinaisen tehopakkauksen näköinen joten ei tule tylsiksi tulevat ajat mutta tokihan se siitä asettuu.
    Makeisongelman aiheutin itse, kun meillä ei ole käynyt aikaisempina vuosina kuin viisi kersaa (niinkuin nytkin kävi) mutta tällä kertaa sain vaimon vakuuttuneeksi valtavista kakaralaumoista pihallamme ja nyt sitä karkkia on.

    Ps. Muistat sitten olla kamera käsillä koko ajan että saadaan hyviä tilannekuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se aikamoinen tehotyttö on. Eilisen perusteella sanoisin, että ens viikolla se osaa jo ite tyhjentää ja täyttää tiskikoneen jos ei ole jäänyt sitä ennen loukkuun jääkaappiin. ;)

      Aamupäivällä en muistanu ottaa kameraa mukaan kun mentiin "remmiulkoilemaan". Olis tullu hyviä räpsyjä, mutta kännykkä vähän uuvahti siihen kirkkaaseen hankeen ja kuvista ei tullut kovin hyviä.

      Poista
  4. Hauskaa tutustua, Tara, suloinen pentukainen... Onnea uudessa kodissa!... Vai niin appivanhemmat vegee ja koiranpentu tilalle ... Vierat tulee ja kiva kun menee ... Totuus on: ihmine halua olla omassa kodissa rauhassa . Minullakin on täma viikonloppu vieraiden vallassa ollut . Onneksi mieheni hyväksyy melkein kaikki ... hän ei ole minulle vihainen, mutta minä olen v ä s y n y t .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vieraat on ihan mukavia kunhan eivät viivy liian kauaa.
      Nyt päästiin sopivasti eroon hyvällä syyllä. ;)

      Poista
  5. Voooooiiii! <3 Koirupentuli! Nyt se on kotona. Mahtavaa!

    VastaaPoista
  6. Ihana Tara! Olen jo ihan myyty =).
    No mikäs teidän on virpomispalkkoja syödessä ihan itse! Olette varmasti sen ansainneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa olla sen verran kotiutunut, että pureutuu nilkkaan kiinni melko helposti. ;)

      Mä en ole suuri suklaan ystävä ja siksi olis saanu kakrut tulla noutamaan palkkaa sankemmin joukoin.

      Poista
  7. Tuollaisista kuvista tulee vauvakuume. On kyllä niin suloinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viaton ulkokuori pettää. Ei alkaa olla jo ihan tuttu sana, pennullekin.

      Poista
  8. Voi lutunen. Siitä se uusi elämä lähtee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaikki on suurta ja ihmeellistä. Ja tarkkaan kattelee isojen rekkujen touhuja, silleen ihmetellen.

      Poista
  9. Awwwww, koijjawawwa <3
    Ihanuus kerrassaan. Ja kyllä talvipentukin sisäkuivaksi oppii, vähän hitaammin kuin kesäpentu joka on tottunut ulkoiluun ihan pienestä asti.

    Onneksi olen immuuni (kiitos Peetun) tällä hetkellä pennukoille joten tyrki vaan lisää kuvia ihasteltavaksi.

    Meillä ei käynyt yhtään virpojaa, eipä tosin ollut suklaamuniakaan jemmassa.
    Joskus hulluina vuosina (Espoossa) laitoin ovikellon päälle lapun tuossa kolmen kieppeillä "Virpomisvitsoja maljakko täynnä, tervetuloa ensi vuonna uudelleen"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis viimeisen vuorokauden aikana on pissaa tullut enemmän pihalle kuin sisälle, että ei huono. Kyllä se tuolla pihalla keikkuu kun on lämmintä ja aurinko paistaa, että en mä epätoivoon ole vaipunut.

      Mäkin muistan joskus kerrostaloajoilta, että se oli ihan silkkaa helvettiä koko palmusunnuntai. Myönnän, että jonain vuonna ruuvasin ovikellon irti...

      Poista
  10. Oivoivoi! Ihana pieni söpöläinen. Kyllä tässä taas hauvavauvakuume nousee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pannaanko pakettiin? Kasvattajalla olis vielä veli kaupan. ;)

      Poista
    2. Ei saa kiusata! Mul on ollu krooninen hauvavauvakuume jo vuosia ja ottasinkin uuden mussukan heti, jos toi meidän vanha kanttura ei olis niin kärttynen vanha kanttura..

      Poista
    3. Joo, ymmärrän. Ei meilläkään olisi tullut kyseeseen ottaa pentua niin kauan kuin Mummeli oli hengissä. Siinä oli häijy akka, oikeasti. Omia pentujaankin piti karmeessa kurissa ja nuhteessa.

      Poista