maanantai 18. maaliskuuta 2013

18. Oravanpyörä

Wikipedia, tuo mainio vanhanaikaisen tietosanakirjan korvaaja, sanoo seuraavaa:
Termiä oravanpyörä käytetään usein vertauskuvana loputtomalle ja turhalta tuntuvalle toiminnalle. Erityisesti sitä käytetään kritisoitaessa stressaavia töitä sekä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen pohjautuvaa yhteiskuntaa.
Määritelmän alkuosa on mitä mainioin kuvaus. Sama asia kuin pään hakkaaminen seinään, mutta kauniimmassa paketissa, ehkä.

Vaan jokainenhan meistä jonkunlaisessa oravanpyörässä kieppuu, halusi tai  ei. Se, kuinka negatiivisena sen kokee, onkin kovin yksilöllistä. 
Itse kategorioisin tämän omani lähinnä tavalliseksi elämäksi. Pääsääntöisesti tylsäksi ja päivästä toiseen samalla kuviolla toistuvaksi. Mutta kyllä, itse olen tätä elämääni ollut rakentamassa, joten mitäs siitä koko ajan marisemaan. Miksikäs se siitä muuttuu? 

Sivistyssanakirja kertoo meille oravanpyörästä seuraavaa:
häkkieläimenä pidetyn oravan juoksupyörä. Vars. kuv. noidankehämäisestä ilottomasta ponnistelusta. esim. Kilpailuyhteiskunnan oravanpyörään joutuneet ihmiset.
Vietin yli kaksi tuntia palaverissa, joka taisikin tuon määritelmän mukaan olla olla varsinainen oravanpyörä: noidankehämäistä ilotonta ponnistelua. Kertakaikkiaan. Miten voi ollakin, että tietyllä porukalla kokoonnuttaessa ei päästä puusta pitkään, vaan jossain kohdassa heitetään se ketunlenkki ja palataan taas johonkin jo kertaalleen (tai useampaankin kertaan) käsiteltyyn asiaan. Voi juma. 
Olen kuitenkin menettänyt teräni lenssun myötä, sillä en jaksanut räksyttää takaisin sadatta kertaa samoja juttuja. Syvennyin ihan omiin puuhasteluihini ja toivoin palaverin päättyvän pikaisesti.

Naapurikin on palannut yhtenä kappaleena! Mielikuvitukseni vain oli siis liian vilkas ja harhaili omia polkujaan. Tyyppi tuli tänä aamuna vastaan ruskeana ja rentoutuneen näköisenä. Oli siis ilmeisesti hypännyt pois omasta oravanpyörästään muutamaksi viikoksi. Siippa soi minulle sellaisen "mitäminäsanoin"-mulkaisun, mutta koitin parhaan kykyni mukaan olla sitä mulkaisua huomaamatta.

6 kommenttia:

  1. Eniten mua oikeastaan ressaa se toistuvuus jota ei pääse pakoon: tiskit, suihku, pyykki, muu vaatehuolto. Jopa jumppaa pääsee pakoon jos ei vaan jumppaa, mutta ihmisten ilmoilla ei voi liikkua peseytymättä tai pesemättä vaatteitaan, ja kotona ei voi asua tiskaamatta. Ja kaupassa käynti huoh. Aina vaan samaa, vaikka kuinka usein toistaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, jonkun sortin leipääntyminen siihen tasaiseen arkeen kun ainoa muuttuva tekijä on se, mitä sieltä kaupasta tällä viikolla ostaa.
      Ymmärrän oikein hyvin pointtisi.
      Kyllä sitä joskus kaipaa irtiottoa ihan siitä normaalistakin elämästä.

      Poista
  2. Oravanpyörässä oleminen on taitolaji, siinä pitää kulkea niin ettei tule annetuksi itselleen lisää vauhtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ei saa mennä liian lujaa, mutta ei toisaalta liian hiljaakaan. Voi nöksähtää nenälleen nopeasti. ;)

      Poista
  3. Oiken tylsässä palaverissa on hyvä piirrellä papereiden reunoilla ja tyhjille alueille kaikenlaisia kuvia ja/tai kuvioita. Pysyy ainakin hereillä, mulla ainakin toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toimii.
      Nykyään olen myös törkeästi ryhtynyt kiikuttamaan läppäriä mukana kokouksissa, joissa en ole muuta kuin osallistujan roolissa. Siinä sitä voi näppärästi näpräillä omiaan sillä välin kun muut käyvät niitä juupas eipäs -vääntöjä.

      Poista