tiistai 29. heinäkuuta 2014

osa 5: Treffit pandojen kanssa

Sunnuntaiaamulle olimmekin reteesti tilanneet aamiaisen huoneeseen ihan vaan siitä ilosta, että niin voi tehdä ilman ekstramaksua. Tilauslapussa pyydettiin sallimaan 20 minuutina aikahaarukka toivottuun aikaan, mutta oletin sen olevan toivotun kellonajan jälkeen. Noh, soittivat puoli tuntia ennen ja sanoivat brekkarin tulevan ihan kohta ja totta tosiaan kymmenen minuuttia myöhemmin koputettiin oveen.

Aamiainen oli ihan OK ja siinä oli riittävästi syömistä. Toki parhaimman huoneeseen toimitetun aamiaisen olen kyllä nauttinut Helsingin Kämpissä. Siinä tuli jopa pöytä mukana...

Tänään oli vuorossa retki Edinburghin eläintarhaan, jonne olin ostanut liput jo etukäteen netistä ja varannut pandojen katseluajan kehotuksen mukaan. 
Niin monta kertaa kuin olemme Edinburghissa käyneetkin emme ole kertaakaan käyneet eläintarhassa. Periaatteessa hieman vastustan eläintarhoja (vaikka olenkin Korkeasaaren vuosilipun haltija), mutta eläintarha kertoo kyseisestä kaupungista yleensä aika paljon. Ja hei, pandojen ja pingviinien näkeminen on aina kuitenkin sykähdyttävää.

Olimme käyttäneet respaa hyväksemme jo aiemmin ja tiedustelleet mikä on paras keino hankkiutua eläintarhalle, jonka tiesimme sijaitsevan hotellin ja lentokentän välimaastossa. Saimmekin mallikkaat ohjeet bussin käytölle ja sonnustauduimme matkaan. Sää oli oikein hyvä, aurinkoinen, mutta tuulinen ja jokunen sadekuuron vaarakin oli ennusteen mukaan olemassa.
Bussimatka kesti vajaan puoli tuntia ja eläintarhan portilla saimme huomata, että muut eivät olleetkaan yhtä fiksuja kuin me vaan joutuivat suunnistamaan lippujonoon. Virkailijalta saimme alueen kartan ja ohjeet olla viimeistään viisi minuuttia ennen pandakatselun alkamista kokoontumispaikalla.

Ja ensimmäiseksi sisäänmenon jälkeen pääsimme ihailemaan mangusteja! <3
Siinä on yksi eläin, jonka puuhia voisin seurailla vaikka kuinka kauan. Rakastin sitä Mangustien matkassa -sarjaa, jossa seurailtiin mangustisuvun elämää pidemmän aikaa. Kerrassaan hauskaa porukkaa!

 
Koko eläintarha on rinteessä, joten kapuamista riitti. En suosittele kenellekään huonojalkaiselle, vaikka kai sieltä jotain avustuskärryjäkin sai kuten useimmissa paikoissa Britanniassa.

Lompostelimme yhä ylöspäin kohti sikäläistä kissapetojen majapaikkaa ja matkalla näimme uljaat merikotkat (aika pienessä tilassa) saukosta hännän vilahduksen (ei haitannut, parhaat saukot on tullut nähtyä muualla) ja luulen nähneeni malaijin karhusta tassun tai persauksen tai jotain... Ilma oli selkeästi lämmin, joten elikot köllivät jossain piilossa. 
Kapusimme kohti tiikerin majapaikkaa ja matkalla näimme jaguaarin sekä leopardin häkin. Valitettavasti täytyy sanoa, että molemmat olivat kovin pienen oloisissa tiloissa.
Jaguaari päiväunilla
Tiikerillä sitten olikin yllättävän isot tilat verrattuna aiempiin kissaeläimiin. Ja niinpä tiikeristä näkyi vaan hännänpää kun se käyskenteli häkkinsä peränurkassa.
Päätimme skipata leijonat kun ne olivat vielä ylempänä ja kauempana, ja kohta olisi jo hoppu pandoja treffaamaan. 
Niinpä koukkasimme kohti alamäkeä ja koalataloa. Edinburghin eläintarhalla on kunnia asuttaa Britannian ainoita koaloita sekä pandoja ja sillä myöskin selkeästi ylpeillään.

Koalat(kin) ovat somia otuksia ja näitä heppuja taisi olla viisi tai kuusi kaikkiaan. Pari ujoa piimää piileskeli eukalyptuksensa takana, mutta muutama reippaili oksalta toiselle ja tölläsi takaisin turisteja.

Aikamme koaloita (taipuukohan se noin?) ihailtuamme suuntasimme kohti pandojen kotia. Olimmekin onneksi hyvissä ajoin jonottamassa omaa "slottiamme" ja pääsimme ihan jonon kärkeen. Liput tarkastettiin ja ohjeistettiin tiukasti olemaan käyttämättä salamaa kuvatessa sekä pitämään äänen volyymi kurissa.
Ja sitten mentiin noin 25 henkilön ryhmänä. Pandojen hoitaja oli varsin topakka tyttö ja sanoi välittömästi parille typerälle turisitille, että hiljaa pitää olla ja käskeä kakaroitaan hiljenemään myös.
Meillä oli onni nähdä molemmat pandat, sillä naaras oli juuri päättänyt lähteä sisätiloihin omiin oloihinsa. Sillä on vapaus kuljeskella sisä- ja ulkotarhan välillä miten haluaa, sillä eivät olleet ihan varmoja, onko se kantavana vai ei ja pandat stressaantuvat helposti.
Varmaa on kuitenkin se, että jos poikanen syntyy, se joudutaan aikanaan lähettämään Kiinaan. Kaikki eläintarhapandathan ovat vain lainassa Kiinan kansantasavallalta.






Pandakierroksen jälkeen kävimme vielä ihastelemassa vähän pingviinejä sekä Afrikan villikoiria ja päätimme kierroksemme vielä mangustien luo, joita juuri oltiinkin ruokkimassa.
Eläintarhan krääsäkaupasta ostin mangustipiirroksella varustetun jääkaappimagneetin.

Palasimme samoja jälkiä bussilla takaisin keskustaan ja kaupan kautta hotellille. Kävimme syömässä aikaisen illallisen läheisessä tortillapaikassa, sillä futiksen MM-finaali odotti. 
Vielä yksi yö ennen poistumista tästä ihanasta kaupungista.

4 kommenttia:

  1. Pandojahhhh! Ihminen ei vain liian usein voi nähdä pandoja! Ja kyllä, myös mangustit ovat eri veikeitä. Ja koalat supersöpöjä. Ja pingviinit. Mutta totta, monet eläintarhat ovat ihanista asukeistaan huolimatta hieman ahdistavia paikkoja. Kurja dilemma. (Mutta pandojahhh!!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, arvelinkin sun liikahtavan pandapostauksesta! :D
      Juu, hienoja elukoita ovat. Väitän nähneeni häivähdyksen vihreää pandanhoitajan naamalla kun kertoilin viime vuotisesta Wienin reissustamme sikäläiseen eläintarhaan pandaa katsomaan... ;)

      Kyllä, eläintarhat ovat todella ristiriitaisia paikkoja minunkin maailmassani.

      Poista
  2. Mangustit on ihan mielettömän hauskoja otuksia, niitä voisi toden totta seurata vaikka kuinka pitkään. Olikohan tuo sarja vai mikä, kun kameramies sai päänsä päälle tähystämään mangustin - ja kameran putken myös?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskos se ollut se "making of" -ohjelma, jossa näytettiin kun asentelivat niitä kameroita ja totuttivat mangusteja siihen, että ihmisiä pyörii ympärillä?
      Animal Planet näyttää säännöllisin väliajoin sarjaa uusintana enkä koskaan kyllästy siihen. :)

      Poista