maanantai 17. syyskuuta 2012

Työ tekijäänsä kiittää

Tai jotain muuta yhtä ylevää. Noin viisi litraa suppiksia oli tulos putsaamisen jälkeen. Ja heitin sentään jo ne mikroskooppisen pienet roskikseen kun en enää jaksanut nykertää.

Viattomina ja pahaa aavistamattomina kököttivät metsän rauhassa

Ja lopulta päätyivät putsattuina odottelemaan jatkokäsittelyä
Se on kumma juttu, että metsässä sienten perässä kyykkiessä iskee päälle joku maaninen vaihe. Siis, vaikka järki sanoo, että kyllä tässä on jo enemmän kuin omiksi tarpeiksi putsattavaa ja laitettavaa, niin pakko on poimia vielä vähän ja vähän vielä. Eikä siinä kaikki, vaan samalla kyykkimisellä suunnittelee jo seuraavan viikon sieniretkeä.
No, jos oma pakastin alkaa tursuta liiaksi, niin aina voi lahjoittaa sukulaisille ja tuttaville metsän antimia. Mutta itse saavat sitten putsata!

Eilen lähdin etsiskelemään hyvin palvelleen "deluxe"-mallisen salaattilinkoni tilalle uutta. Nimittäin italialainen laatukama olikin vähän huijariainesta, sillä purnukan pohjassa oli selvä merkki kelpoisuudesta törkätä kippo astianpesukoneeseen (meillehän ei sellaisia astioita osteta, joita ei voi koneeseen laittaa, paitsi Siipan paistinpannut). Vaan kuinkas kävikään. Aikojen saatossa muovi väsyi ja säröili niin, että alkoi jo jännittämään, koska salaatin seasta löytyisi ekstrayllätyksiä.

Löysinkin, yllättäen taas italialaisen, simppelimmällä systeemillä olevan salaattilingon, jossa pyöräyttää melkein komppanialle kerralla salaatit kuiviksi. Ja minä en olisi minä jos tassuun ei olisi muuta tarttunut matkalla. 
Ostin uuden kaitaliinan sekä tabletit keittiönpöydälle (sävy sointuu verhoihin) ja tottakai eksyin lankakerien pariin, josta otin "koemielessä" mukaan pari muutaman kerän Novitan Frilla-lankaa kun olen pohtinut tehtäväksi jotain nopeakutoista ja kivaa lahja-asustetta.
Lankavyötteessä oli ohje röyhelöhuiviin ja se todella oli nopea tehdä. Illan aikana oli ensimmäinen huivi valmis. Koska olen laiska enkä jaksa ottaa omasta tekeleestäni kuvaa, niin linkkaanpa tänne, jotta saatte käsityksen, mistä on kysymys. Itse tein tosin sellaisen musta-valko-harmaan, mutta ostin yhden kerän myös punasävyistä lankaa, joten vaihtoehtoja tulee. Taidan ryhtyä sarjatuotantoon ja täyttää ympäristöni moisilla huiveilla, halusivat tai eivät. ;)

4 kommenttia:

  1. Nostan kyllä hattua, noissa on ollut jumalaton homma mutta maistuuhan ne sitten paremallekin kun on itse nähnyt sen vaivan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, jonkun sortin hulluuttahan tämä sienisouvikin tietysti on, mutta ei auta. Näillä mennään. ;)
      Vaan hyviä ovat sitten kun niitä talven pimeinä tunteina syödään.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Totta, suppis on oikeasti kaunis sieni, vaikka maku on mieto. :)

      Poista