keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Suuren urheilujuhlan tuntua

Kaiken tämän doping-kohinan keskellä (kuka käytti ja kuinka paljon, ja että Mietaan Jussikin, ei olis uskonu!) on koittanut blogini yksivuotissynttäripäivä. Tuntia vaille vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen (surkean) postaukseni.

Tervetuloa, käykää peremmällä ja ottakaa kakkua. Ihan ite leivoin. Tällainen tästä on vuodessa tullut. Eihän tämä kummoinen ole, mutta on se kuitenkin oma. Mieli on välillä tehnyt tehdä nimiremonttia, mutta eipä nyt ole parempaakaan mieleen tullut, joten tällä mennään. Alunperin olin kovin epävarma, että kestääkö tämä torppa kuukauttakaan pystyssä, mutta kyllähän tästä ihan vakituinen ajanviettopaikka on tullut. Ja olen viihtynyt.

Ystäviä on löytynyt eripuolilta Blogistaniaa ja monet naurut (ja välillä kyyneleetkin) on tullut koettua ihanien ja taitavasti kirjoittavien ihmisten kirjoitusten äärellä. Muutamia ihanaisia ystäviä on tunnustautunut tämän tekeleen lukijaksi ihan julkisesti ja siitä olen iloinen, vaikka enhän minä pahakseni pane niitä nimettömiäkään piipahtajia.
Kommettilaatikon luukkukin on käynyt säännöllisesti ja kivoja, joskus rönsyileviäkin keskusteluja on käyty postausten alapuolella. Olen myös ainakin toistaiseksi säästynyt anonyymiltä paskanheitolta. Saattaisin tosin olla niin vittumainen ämmä, että jopa poistaisin moiset lokaamiset jos niitä ilmestyy. Tai sitten ripustaisin ne seipään päähän nyljettynä varoittavaksi esimerkiksi muille kaltaisilleen. Tämä on kuitenkin minun tonttini, vaikkakin pieni sellainen, ja täällä määrään minä, nih!

Tahtoisin sanoa, että tekeleeni on kehittynyt vuoden aikana, mutta en tiedä onko se totta, joten en sano niin. Elämäni on ihan tavallista eikä mitään mielettömän repäisevää useinkaan ole kerrottavana. Alkuun olin jossain määrin sitä mieltä, että tänne kirjoitetaan vaan kaikki se mikä vituttaa, sapettaa, ottaa pattiin ja sylettää. Sittemmin tyyli on "pehmentynyt" ehkä jo ihan siksi, että eihän aina voi vituttaa. Oikeasti. Jos koko ajan vituttaa, niin eiköhän siihen kuole. Tukehtuu omaan sappeensa.
Niinpä suunta muuttui ehkä enemmän päiväkirjamaiseksi, jossa kirjoittelen niitä näitä, ihan tavallisia päivän tapahtumia. Ja kas, eihän se niin kamalaa ollutkaan.

Näillä eväillä on pärjätty tähän asti ja näillä mennään myös eteenpäin. 
Toivon, että olet viihtynyt matkassani, ystäväni, ja että viihdyt vastakin.

JälkiJuttu:
Ai niin, arvaatte varmaan mikä on ollut suosituin hakusana koko vuoden aikana? Enpäs kerrokaan ihan vielä, otetaan arvauksia ensin ja paljastetaan vasta sitten. Olen ihan varma, että joku arvaa. :) 

12 kommenttia:

  1. Onnittelut ihanalle blogille ja ennen kaikkea ihanalle Bloggaajalle ! <3

    VastaaPoista
  2. Lämpimät onnittelut blogille vuosipäivänä.
    Nämä arkielämän päiväkirjat ovat oikeasti ihan terapiakirjoittamista. On hyvä purkaa ajatuksiaan.

    Jatka samaan malliin, mie pysyn kyydissä mukana (kuin peräpukama)!

    Veikkaan että suosituin hakusana on... ööh... Mäyrä! (viittaan bloggaajan kuvaan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Useinhan se omakin ajatus selkiytyy kun sen kirjoittaa ja varsinkin kun tulee vuorovaikutusta lukijoilta.

      Ei ole mäyrä, ei muuten taida olla yhtään hakua sillä sanalla. :D
      Pitää varmaan tuosta profiilikuvan syykin joskus kertoa. Että miksi mäyrä.

      Poista
  3. Mahdottoman paljon onnea! Täällä on mukava käydä visiteeraamassa ja lukemassa näitä juttuja, samoin kuin Hirnakka myös minä pysyn messissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos.
      Ja kiva kun pysytte mukana. :)

      Poista
  4. Suurensuuret synttärionnittelut päivänsankarille =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tängjuu! Maha on ihan pinkeänä kaikesta tästä kakunsyönnistä. ;)

      Poista
  5. ONNEA!!! Vakilukija minäkin. En osaa arvata sitä hakusanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits!
      Lupaan paljastaa hakusanan tänä iltana. Ja lupaan, että nauratte kaikki! :D

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Vastaus köllii tämän päivän postauksessa. Sorry viivästys! :)

      Poista