maanantai 3. syyskuuta 2012

Peräkammarin Pojan lempipuuhat

Äsken köökin puolella pyörähtäessäni tuli mieleeni, että enpä ole tainnut kertoa PP:n lempipuuhista ja asioista, joita se ei millään pysty vastustamaan.

Taustaksi täytyy kertoa, että on olemassa koirarotuja, esimerkiksi Afgaaninvinttikoira, joilla tyypillisesti on otsassaan tuoksurauhanen, joka erittää melko voimakasta myskintuoksua erityisesti silloin kun koira on tyytyväinen ja kokee mielihyvää.
Myös muissa roduissa tällaisia koiria tavataan, mutta käsittääkseni harvemmin. No, itse olen saanut olla siinä onnellisessa asemassa, että olen seurannut tämän ominaisuuden siirtymistä äidiltä pojalle.
PP:n emä oli tällainen "tuoksukoira", joka esimerkiksi pentuja imettäessään tuoksui voimakkaasti, mutta miellyttävällä tavalla. Myös tehdessään töitä onnistuneesti (esim. hakumetsällä), se spontaanisti alkoi tuoksua. PP on perinyt tämän ominaisuuden emältään.

Sen lisäksi, että PP:stä on helppo huomata tyytyväisyyden aste pelkän tuoksun perusteella, on se itsekin kovasti tuoksujen perään.
Parasta, mitä PP tietää on astianpesukoneen kuivaustoiminto! Koskapa meillä on aina astianpesukoneessa sitruunantuoksuinen raikastin, jonka tuoksu on varsin voimakas, on helppo tietää koska kone kuivaa. Jos ei itse sitä haista, niin homman voi päätellä siitä, että PP ponkaisee ylös uniltaan, vaikka olisi nukkunut kuinka sikeästi tahansa ja singahtaa keittiöön. Siellä se sitten kiehnää itseään tiskikoneen luukkua vasten monta kertaa ja tuoksuu kilpaa masiinan kanssa! :D

Toinen PP:n ehdoton suosikki on pyykkien ripustaminen. Meillä käytetään herkkäperseiden pesu- ja huuhteluaineita eli hajuttomia sellaisia ettei tule näppyjä peppuun. Näin ollen meikäläisen nenään pesukoneesta nykäistyt pyykit tuoksuvat vain... noh... puhtaalle. Vaan jos PP on alakerrassa ja yläkerrassa ryhdytään ripustamaan pyykkiä telineelle, voi olla varma, että kankeasta kymmenen ja puoli vee vanhasta kropastaan huolimatta se on salamana tilanteen keskiössä. Siinä se sitten tunnelmoi ja nuuskuttulee ensin sitä koria, jossa pyykit ovat ja sen jälkeen telineelle ripustettuja vaatteita. Sitten se selvästi hymyilee leveästi (ja tietysti tuoksuu itsekin) ja lähtee takaisin nukkumaan.

PP on myös mamman puutarhaharrastuksen paras tukija. Se haistelee antaumuksella kaikkia pihalta löytyviä kukkaistutuksia eikä edes yritä merkkailla niitä. Myös leikkokukat pitää "hyväksyttää" PP:llä ennen kuin ne voi nostaa kirsunsa ulottumattomiin. 

Vaikka se on välillä äärettömän rasittava ADHD, täytyy sanoa, että kyllä jää suuri tyhjä aukko elämään sitten kun PP:stä aika jättää. Ja tosia-asiahan on se, että ei se ainakaan tuosta enää nuorene. Vanha ukkohan se jo on.
Että sellainen tuoksupoika meillä. :)

Lopuksi pyydän vielä anteeksi kaikilta niiltä (Elegia?), jotka luulivat, että täällä on jotain "mehukkaampaa" juttua tarjolla. ;-P

2 kommenttia:

  1. On ne lemmikit vaan niin ihania, pitääkö hän lemmikin tuoksusta, tuli samalla mieleen? Eräs tuntemani kissa pitää yhdestä hajuveden tuoksusta niin, että kierii päälläni ja lopulta menee miltei tajuttomaksi:DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a... Kaikki "raikkaat" tuooksut ovat herran mieleen. Luulenpa, että tuo esanssisitruuna vie voiton kaikesta muusta.
      Tosin meikäläisen vastapestyt hiukset kiehtovat suunnattomasti, samoin kuin se pyyhe johon hiukset on kuivattu. Hassu koira se on, mutta ihanalla tavalla sellainen. :D

      Poista