tiistai 18. syyskuuta 2012

Palikka soikoon!

Katselin tänään aamu-TV:tä siinä kahvia hörppiessäni ja siellä haastateltiin kahta jäsentä yhtyeestä Fröbelin palikat. Fröbelin palikat on varmasti ainoa lastenlaulubändi, jonka tiedän (tai no onhan se Hevisaurus), mutta syykin selvisi pian. Bändi on  nimittäin ollut olemassa jo 25 vuotta. Neljännesvuosisadan!

Kummasti muistoissani matkasin aikaan (vaikka olenkin tosi nuori, melkein teini ;-P ), jolloin kummilapseni oli pieni. Silloin nämä palikat olivat varmaankin kuuminta hottia, mitä lastenlaulumarkkinoilla oli. Lapset tykkäsivät, koska laulut ja niihin kuuluvat leikit olivat mukaansatempaavia ja äidit (sekä äitien kaverit, kummit ynnä muut) tykkäsivät, koska esiintyvät lastentarhanopettajamiehet olivat ihan katseenkestäviä otuksia.
Siksipä kyseinen palikkajoukko on varmaan minunkin mieleeni jäänyt. Aika hauskaa.

Ja kyllä se on vaan nyt tunnustettava, että syksy on tullut. Aamulla oli kovin kirpeän oloinen syysilma ja laaksosta pukkasi sellaista "Baskervillen koira" -tyyppistä usvaa. Ihan hienon näköistä, mutta edessä oleva kaamosaika ja talvi eivät meikäläistä juurikaan houkuta.

Illalla näin olohuoneen ikkunan ulkopuolella lentelemässä lepakon ja pihaltamme löysin jo melko lahonneen mustarastaanraadon. Pohdin, että mistähän sekin on siihen ilmestynyt, sillä pihammehan ei ole koolla pilattu ja varmasti käyn siellä useamman kerran viikossa, joten luulisi, että olisin huomannut sen aikaisemmin.
Olin kuitenkin laiska enkä jaksanut lähteä varastosta lapiota hakemaan siivotakseni jäännökset pois, joten taidan tehdä sen tänään.

Tulin myös pohtineeksi ihmisen kuolevaisuutta kun kuulin, että (taas) eräältä työtoverilta on löydetty syöpä. Rintasyöpä. En tiedä onko työpaikallamme jotenkin poikkeavan paljon syöpätapauksia vai noudatteleeko määrä jotain normaalikäyrää, mutta minun mielestäni niitä on ollut aika paljon. Osa on selvinnyt ja tervehtynyt täysin rankkojen hoitojen myötä, mutta osa on päätynyt "puupalttooseen", kuka nopeammin ja kuka vähän hitaammin kitumalla.
Pistää aina miettimään, että koskahan se "arpaonni" osuu mahdollisesti omalle kohdalle. Ja mitenkäs sitten suu pantaisiin kun kävelisi lääkäriin omasta mielestään terveenä ja tulisi sieltä ulos syöpäsairaana...

Myönnän, että olen vähän taipuvainen pelkäämään vakavia sairauksia. Mutta toisaalta, mitähän se etukäteen pelkääminenkään sitten auttaa? Ei yhtään mitään. Vakava sairaus ei varmasti iske lievempänä, ei vaikka sitä olisi kuinka pelännyt ja murehtinut etukäteen. Ja liiallinen murehtiminen vie kyvyn nauttia nykyhetkestä, elää elämää tässä ja nyt. Voi kun sen aina muistaisi.

Siipalta leikataan huomenna paikallispuudutuksella selästä sellainen "mysteeripatti", joka muistuttaa vähän sisäänpäin kääntynyttä luomea, mutta ei kuitenkaan ole sellainen. Mitähän sekin sitten pitää sisällään. Jännittää vähän sekin, myönnetään.

10 kommenttia:

  1. Siskon lapsilta perittiin Fröbelin palikoitten levyjä ja osaan useita kymmeniä niiden lauluja ulkoa. Mun suosikki on "Tuuliviiri" (muistaakseni toi oli sen nimi).

    Tieto lisää tuskaa, mutta mitä aikaisemmin sen tiedon saa, niin tuskan määräkin on silloin vähäisempi. Joo, ei ole enää joka 10. nainen, joka rintasyövän Suomessa saa, vaan joka 8. Laske siitä.."entten tentten..." Mä tähtään tonne parin-kolmen vuoden päähän. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista biisien nimiä (paitsi Sutsisatsi ja oliko se yks Hänki-Pänki :D ), mutta sen muistan, että meno keikoilla oli suorastaan hurjaa ja lapset osallistuivat silmät palaen ja posket punaisina. :)

      Niin, kyllähän varhainen löytö yleensä lupaa parempaa tulostakin. Vaan kun on sitten sen rintasyöpäpirulaisen lisäksi kaikenlaista muutakin syöpää. Mä mielelläni siirtäisin vähän kauemmas kuin parin vuoden päähän omaani, jos sopii... ;)

      Poista
  2. "Ja liiallinen murehtiminen vie kyvyn nauttia nykyhetkestä, elää elämää tässä ja nyt. Voi kun sen aina muistaisi." Juuri tuohon pitäisi pyrkiä. Ja kunpa itse muistaisi tutkailla rinat edes silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, pitäisi aina elää kuin viimeistä päivää. Tai no ei nyt ehkä taloudellisesti, mutta noin muuten. Se vaan ei aina pysy mielessä.

      Tissejä pitää tutkia edes välillä. Se on sentään meikäläisenkin päähän jäänyt ja pysynyt jollain lailla rutiineissakin. Se ei riitä, että vain gynellä käydessä homma tulisi tehtyä.

      Poista
  3. Meillä on vaan tämä nykyhetki. Ei surra huomispäivää - vaikkakin helpommin sanottu kuin tehty. Ihmismieli poikkeaa eläimestä mm. tuossa kohtaa. Jos voiskin vaan elää hetkessä, eläisi ehkä huolettoman elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Etukäteen murehtiminen kun ei kuitenkaan vähennä sitä shokkia, mikä iskee sitten kun jotain tapahtuu. Ja jonkun sortin fatalistina uskon, että se mikä tapahtuu, tapahtuu eikä siihen voi oikein vaikuttaa. Otetaan vastaan se mitä tulee.

      Poista
  4. Muistan ja tiedän Fröbelin palikat mutta niistä vie voiton Taikuri Luttinen. Katselin kerran (aikoja sitten) dokumentin äijästä voin sanoa ettei silläkään ukkoparalla ole kaikki piispat kokouksessa, se nimittäin hakkasi täytetyllä juuttisäkillä (jotain pehmeää) saunansa lauteita! ;D Joo joo, se oli sen psykiatrin sille keksimä vihanhallintakeino, oli juuri vähän aika sitten lopettanut dokaamisen ja oli pinna kireällä. Mitä syöpään tulee, niin meillä sitä on suvussa tosi paljon, oma isäukkokin kuoli siihen jo -72 ja lekuri sanoi minulle kerran että minulla on 1300 - kertainen riski muihin nähden sairastua tuohon tautiin: Ihme luku, olisipa yhtä hyvät kertoimet lotossakin. Saatanan äijä, varmasti repäisi tukastaan tuon lukeman mutta joka tapauksessa, aion elää ilman pelkoja sillä elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Nimim. Herra 1300 ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan Luttisen. :)
      Mikähän siinä muuten on, että aika moni taikuri suistuu sinne pulloon? Nimenomaan lapsille esiintyvä taikuri. Esimerkkinä vaikka se Timo Taikuri, joka muistaakseni myös törttöili hönöpäissään jossain keikalla. Vai onko tämä sitä "raskas työ vaatii raskaat huvit" -hommaa. Lasten viihdytys käy varmaankin ihan rankasta työstä...

      Aikamoinen syöpäriski sulla! Taisi lekuri tempaista pipostaan tollasen kertoimen. Joo, ei kannata murehtia ja parempi kai herra 1300 kuin herra 47 *sisssossssaakeli sentään* ;-P

      Poista
  5. Luikuri Tattinen :D Kai sitä pitää vetää vähän tärpättiä jos joka keikalla joku eturivin nököhammas hoksaa miten temppu tehdään ja kertoo sen kaikille juuri ennenkuin pupu pomppaa hatusta.

    Taikuri Simon taikateltta... tulee ihan jotain muuta mieleen *köh köh*

    Omille perillisillekin FB on tuttu eikä nyt kyse ole FaceBookista. Mukavia renkutuksiahan ne olivat ja ainakin leijonanmetsästyslaulu on jäänyt omaankin mieleen ikiajoiksi. Röllin laulut ovat myös aika kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattinen! Voi hevonen sun kanssas, nainen! *tukehtuu yskänauruun* :D :D
      Mutta joo, nököhampailla on liian terävät hoksottimet ja siinä varmasti tyhmemmältä silmänkääntäjältä solahtaa herne takaraivoon kun pikku-Pauli, neljä vee kertoo mistä se kani sinne hattuun poukahti.

      Ja toi Simo... Siis, mulla taitaa tulla sama mieleen kuin sulla. Olen sitä aikaisemminkin itseksein hihitellyt *hinkuyskänaurua* :D

      Leijonanmetsästyslaulu on ihan legendaarinen. Luulenpa, että jokainen keskivertokersa osaa sen.

      Poista