lauantai 22. syyskuuta 2012

Lauantain aikaansaannokset

Joskus on oltava väärässä, jopa useammassa kuin yhdessä asiassa. Niin kuin oli Toni Hellinen eilen ennustaessaan tämän päivän säätä. Sanoi poika, että sataa. No eipä ole satanut, vaan paistanut aurinko. Suorastaan ihana ilma, joka olisi mahdollistanut kukkapenkissä möyrimisen. Mutta ei tässä nyt joutanut.

Missäs minä nyt sitten olin väärässä? Siinä sohvan ostamisessa. 
Asenteenihan oli se, että ei mitään kuitenkaan löydy tai jos löytyy, niin joku kompromissi. Vaan kuinkas sitten kävikään! Lampsimme liikkeeseen, jossa olimme jo aiemmin käyneet hieman pohjustamassa ja satuimme löytämään saman myyjänkin, jonka kanssa oilmme pohjustaneet. Hommahan lähti liikkeelle tosi sutjakkaasti ja suhteellisen nopeasti saimme päätettyä kankaan, rungon pituuden, jalkojen värin ja selkätyynyjen mallin sekä värin. Sohvan mallihan oli päätetty jo aiemmin.
Tämä oli todellinen win-win-homma. Meille ei tullut perheriitaa ja myyjä oli selkeästi hyvillään kun sanoimme toiselle myyjälle asioivamme tämän saman kanssa, joka oli jo aiemmin vaivaa nähnyt. Luultavasti myyjä myös tienasi jonkun provikan tekemästään kaupasta ja hyvä niin.
Sohva tulee kuukauden päästä ja vievät vanhan mennessään. Halpa se ei ollut, mutta siinä on 15 vuoden runkotakuu ja silläkin ostoksella taataan edes jollekin suomalaiselle vähän työtä kun se sohva tehdään tuossa muutamankymmenen kilometrin päässä. 
Naapuriliikkeestä olisi saanut hieman halvemmalla (ei paljoa loppujen lopuksi) Latviassa tai Liettuassa (en muista kummassa) tehdyn kapineen, jolla ei olisi ollut mitään vastaavaa takuuta tai lupausta siitä, että kangasta löytyy vuosienkin päästä jos tulee vaikka tarve teettää uusia päällisiä tyynyihin.

Toinen aikaansaannokseni tälle päivälle on ollut purjo-suppilovahveropiirakka. Meikäläinen kun on se huushollin kylmäkkö eli teen salaatit ja leipomukset, niin useinmiten tulee vain tehtyä sitä salaattia. Sitten kerran puolessa vuodessa intoudun leipomaan jonkun suolaisen piirakan tai sen pellillisen pitsaa. 
Piirakka näyttää syntisen hyvältä, maistamaan en vielä ole ehtinyt kun pitää antaa sen jäähtyä hieman. Luultavasti se on sopivan syntistä syötynäkin, on siinä sen verran kermaa ja juustoa. ;)

Sienimetsään emme sitten lähteneetkään kun Siippahan ei saisi sen pattileikkausen jäljiltä pahemmin hikoilla ennenkuin tikit poistetaan ettei tule mitään yllätyksiä. Ja hikihän siellä metsässä kuitenkin olisi tullut. Vähän olisi himottanut mennä sitten vaikka itsekseen, mutta kuitenkin olisin eksynyt tai olisin joutunut suden tai karhun syömäksi... Parempi varmaan tyytyä tuohon puolen hehtaarin metsään ja katsotaan sitten ensi viikonloppuna uudelleen.

Nyt taidan kuitenkin mennä maistelemaan sitä piirakkaa. Taidan olla ansainnut sen punkkulasinkin palan painikkeeksi... 

14 kommenttia:

  1. Kyllä suomalainen kaluste on aina suomalainen, ei mitään IKEA:n virityksiä tai muitakaan, niinhän se on että vitosella saa vitosen työn eli laatu ja hinta kulkevat käsi kädessä.
    Voi vain kuvitella kuinka hyvältä se piirakka maistuu, olen sienten suuri ystävä mutta ruoanlaittotaitoni ovat hmm... hieman päivitystä vailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se on. Ja jotain kaluja voi ostella halvalla, mutta kyllä sohva sängyn lisäksi kuuluu niihin, joiden pitää kestää käyttöä ja kulutusta.

      Piirakka oli oikein hyvää. Laita vaimo asialle leipomaan. ;)

      Poista
  2. Hain aamulla sienet - suppikset - metsästä ja kotimatkalla kaupasta piirakkapohjan, purjon, pekonin, kerman ja juuston. Munia on kotona. Ja mausteita. Mitä muuta mä tarviin ?

    nim. kädetön kylmäkkö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ethän sä muuta tartte. Ja mä oon ihan yhtä kädetön kylmäkkö. :)
      Pohjan tein ite mut mulla ei ollut pekonia.

      Poista
  3. Ei mitään IKEAn lastulevyjä ainaskaan meiän huusholliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, että kyllä meiltä sitä ikeaakin löytyy. Ehkä jopa enemmän kuin laki sallii... Juu, häpeän syvästi moisia ostosiani, mutta esim. kirjakaapeista ei oikein muualta löytynyt silloin mieleisiä. Tai olisi löytynyt, mutta hinnat olivat suorastaan pyörryttäviä...

      Poista
    2. -S-. Mä joudun tappamaan sut, jos ikinä kellekään kerrot, mutta meillä on myös kaksi ikean *yrjö, yrjö, yrjö* hyllyä. Siis kaksi sellaista pelkkää leveää 'lautaa' elikkäs tasoa, jotka ovat kiinni molempien lasten huoneen seinällä. Isommalla se on oven päällä ja täynnä lautapelejä ja Pienimmällä se tursuaa pehmoleluja. Ovat tosi jykevää tavaraa ja ne onkin isketty kunnon pulteilla seinään, etteivät ropise pyytämättä alas. Eikä niitä ehkä ensimmäiseksi ikealaisiksi tunnista. Ehkä. ;)

      Poista
    3. En mä kerro kellekään jos et säkään kerro että meillä on ikeaa. Ollaan ihan hyshys vaan. ;)

      Poista
  4. Palaankin vielä astialle kertomaan että ehkä tuli liian rajusti tuomittua Ikea:n tuotteet, olen vaan liian monta kertaa joutunut korjaamaan niitä kun ihmiset ovat pyytäneet. Tietysti kyseessä on ollut käyttäjän vika mutta täytyy isoa kirjahyllyä pystyä siirtämään ilman pelkoa että ne saatanan tapitukset tulevat kurkkaamaan lastulevystä.
    Mitä ruoanlaittoon tulee, sovittiin vaimon kanssa että se saa pitää viikon vapaata niin kokkaus - kuin muistakin kotitöistä. Näin ollen ruokavalioni on koostunut hyvin paljon erilaisista valmiseineksistä (= laatikot kylmänä, en jaksa niitä edes lämmittää), hampurilaiset ym. Eikä tietenkään sovi unohtaa suomalaista perusvihannesta eli makkaraa. Voi kun menis viikko äkkiä... olen aina arvostanut kotihommia mutta tämä vallitseva tilanne on nostanut arvostukseni aivan uudelle tasolle. Nimim. Saa lähettää ruokaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä huonekalun pitää jotain kestää. Vaan kyllä se on ainakin meikäläisellä niin, että se ikealainen passaa kukkarolle paremmin kuin hienompi (lue kalliimpi) kaluste.

      Voi sua raukkaa, tökkää nyt edes mikroaaltouuniin se kyrsä lämpiämään. Maistuu vähän paremmalta. ;)
      Onneksi viikko menee nopeasti ja jos oikein tiukille vetää, niin laitetaan jotain soppaa tulemaan postissa. :D

      Poista
  5. Hahhaa, meillä on sekaisin ikealaista ja paikkakuntalaista veistotaitoa, huutislöytöjä ja ties mitä. Mies on niin pilkuntarkka ja hyvä kasaamaan ikealaista palapeliä, että ne hajottaakseen tarvitaan vähintään sorkkarautaa. Valitettavasti oli tehtävä valintoja, halusin toki billnäsiläiset kirjakaapit mutta kun hintaero laskettiin kymppitonniksi niin valitettavasti piti hakea litteitä laatikoita. Ovat kestäneet jo 12 vuotta, täynnä kirjoja ja muuta sälää, kaksi muuttoa ja uudelleenasennustakin.
    Eikä ikea maksanut tätä mainosta :D

    Viikon kyökkivapaa kuulostaa taivaalliselta. Toisaalta en malttaisi pysyä erossa hellasta ja ruokatarpeista vaan olisin koko ajan neuvomassa perhettä miten mikäkin juttu oikeasti tehdään. Minä, joka inhosin ruuanlaittoa vielä vuosikymmen sitten.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä billnäsiähän minäkin himoitsin ja iikkean billyyn päädyttiin juuri sen kirvelevän kymppitonnin takia (jota ei olisi edes ollut). ;)
      Meilläkin Siippa on auringontarkka ohjeiden noudattaja, joten kestävät käyttöä nämä litteistä paketeista kasatut.

      Mullahan on miltei aina kyökkivapaa, joten on se välillä ihan kiva puuhastella kyökissä jotain.

      Poista
  6. Katos vaan, Billnäsistä Billyyn. Samoja latuja hiihdellään :D

    VastaaPoista