Kosteaa ja koleaa

Viikonlopun megasateiden jälkeen on säätila ollut kovinkin kostea ja kolea. Tänä aamuna jouduin jo ääneen tunnustamaan, että pakko se on kaivaa hanskat esiin. Meikäläisellä kun on heti näpit ja varpaat jäässä kun tulee vähänkin kylmemmät ilmat. Villasukat ovat siis olleet jo kovassa käytössä, ja silti nytkin varpaita kylmää ja melkein vetää suonta jalkapohjasta.

Epäilen, että joko nyt on iskenyt syysmasennus tai olen tulossa uudestaan kipeäksi. Eilisilta meni käytännössä nukkuen eikä minulla ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada unta sänkyyn kömpimisen jälkeen. Taisin sammahtaa kuin saunalyhty ja nukuin tukkina kellon soittoon asti.

Miksiköhän syksyn pimeys tulee aina vyörymällä? Se lohduton pimeys hyökkää hetkessä ja yhtäkkiä vaan huomaa, että aamulla on sysipimeää, samoin illalla. Päivän valoisa aika vähenee hirmuista vauhtia. Kun taas keväällä valoisuus lisääntyy vähitellen ja huomaamatta. Siltä ainakin tuntuu, että pimeys valtaa alaa nopeammin kuin valo.

Pitäisi ryhtyä taas käyttämään tuota kirkasvalolamppua, mutta jostain syystä lykkään sitä aina vain eteenpäin. Varmaankin siksi, että se on niin kirkas! Olen nimittäin aamuisin sellainen hämärässä hiipijä enkä ole koskaan halunnut räväyttää täysvalaistusta päälle, vaan mieluummin vähän valoja siihen asti, että on kunnolla herännyt. Kirkasvalolampun teho taas on paras (kuulemma) kun sitä käyttää aamulla. Eikä mene (kuulemma) yöunet. Ehkä meikäläinen voisi tällaisena yökyöpelinä käyttääkin sitä iltaisin. Hmmm… Pitänee kokeilla.

Töissä eletään vuoden hektisintä aikaa, meillä aina tapahtuu näin syksyllä. Tai kyllähän talvella ja keväälläkin tapahtuu, mutta ehkä syksy tulee ryminällä kesän loma-aikojen jälkeen. Tänään sain uuden tietsikkani, joka tilattiin rampautuneen ja vanhentuneet tilalle. Olikin kerta kaikkiaan hämmentävää, että yhdellä asentajapojan käynnillä selvittiin sekä ihan ihmeellistä luksusta kun pitkästä aikaa kaikki tarvittavat ohjelmat toimivat samalla koneella. Tekohengityksenä nimittäin kikkailin kahden koneen välillä, oman ja lainahärvelin. Todella hienoa ja ennen kaikkea tehokasta…

Eilen toimitin työkaverille sen sunnuntaina kutomani huivin ja kyllä se on aina mukava nähdä iloinen ilme saajan kasvoilla. Sitä paitsi tässä tekeleessä värit olivat just eikä melkein saajalleen sopivat! Piristi päivääni mukavasti, vaikka kyseessä oli oikeasti ihan pikkujuttu.

Eilen alkoi myös Maikkarilla uusi kausi Maajussille morsian –sarjasta. Olen tainnut katsoa jokaisen tuotantokauden (muistaakseni) ja kyllä siinä ohjelmassa on jotain hellyttävää. Vaikka en kovasti usko tosi-TV-juttuihin, niin tuossa formaatissa on jotain outoa tenhoa. Jotenkin niistä joistakin ihmisistä vaan näkee, että nyt kolahti ja kovaa. Ja sarjassa ihmiset näytetään aika avoimina ja rehellisinä. Sellaisina, jotka laittavat itsensä ja sydämensä peliin. Aina olen ollut vilpittömän onnellinen kun pariskuntia on syntynyt. Valitettavasti kaikille ei rakkautta löydy, mutta usein senkin näkee aika pian, että näin tulee käymään.

Huomenna pitää polkaista koirankuljetusväline tulille ja kyörätä sinne huoltoon. Vähän jo etukäteen hirvittää, että kuinkahan iso lasku sieltä tulee. Vaan eihän siinä mikään auta, se on sitten se mikä se on. Onneksi taitaa luottokortissa olla kuitenkin pitoa, että ei ihan mierontielle joudu. Toivottavasti naama pysyy suurin piirtein peruslukemilla kun summan kuulee.

Mieli halajaisi myös pikkuhiljaa lenkkipolulle (ihmeiden aika ei siis ole ohi kun meikäläinen hinkuu hikoilemaan), mutta taidan nyt hissuttaa vielä tämän viikon. Yskä on hemmetin sitkeä ja vaivaa edelleen, joten en halua ottaa riskiä. Vaan sienimetsään menen varmasti viikonloppuna, paitsi jos nyt ihan vanhoja mummoja, kissoja ja koiria taivaalta sataa.