maanantai 10. syyskuuta 2012

Anonyymit puskista huutelijat

Kun on tarpeeksi kipeä eikä jaksa keskittyä mihinkään oikeaan asiaan, on helppo pompahdella pitkin nettiä lueskelemassa niitä näitä.

Ja kyllä taas mieleeni pälkähti, että mikähän vittu siinä on, että kaikki negatiivinen kommentointi toisten blogeihin heitetään anonyyminä? Että ei ole selkärankaa tai munaa ilmaista sitä omaa, eriävää mielipidettään omalla nimellä (tai edes nimimerkillä). Mikä se sellainen raukkis on, joka ei uskalla reilusti seisoa mielipiteensä takana? Positiivista hymistelyä kyllä jaellaan omalla nimimerkillä hymiöiden kera.

Oman lyhyen blogikirjoittajahistoriani aikana en ole omaan blogiini moista nimetöntä paskaa saanut, mutta ehkä en ole myöskään silittänyt ketään pahemmin vastakarvaan. Tai sitten olen, mutta "ne oikeat" tyypit eivät ole moista huomanneet.
Mutta siis ihan tämänpäiväinen lyhyehkö lukukierros Blogistaniassa osoitti, että melko monen kommenttilaarissa on kaikennäköistä paskanheittelyä sekä vittumaista piikittelyä, ja nimettömänä tietysti, kuinkas muuten.
Ja ihan turhista asioista käydään siellä sättimässä kirjoittajaparkaa, joka omasta vapaasta tahdostaan avaa ajatustensa arkkua muille luettavaksi, vaikka ei olisi mikään pakko. 

Vaan kai se nettimaailma loppujen lopuksi heijastelee todellista maailmaa. Jos vaikka lueskelee jonkun Metro-lehden tekstaripalstaa tai Oma kaupunki -palvelun kommenttilaareja, niin siellähän niitä on, anonyymejä nillittäjiä palsta täynnä. Mahtavat olla onnellisia kun ovat saaneet tällaisen kanavan käyttöönsä, että voi huudella ja kivittää paljastamatta omaa naamaansa. Ihanaa, taatusti.

Jotenkin tätä nykymaailmaa värittää tasainen vihamielisyys ja kylmyys.
Ehkäpä se kasin ratikassa näkemäni pientä lasista kasvihuonettaan varjellut mies ei ollutkaan hullu, vaan oikeassa. Ole koko ajan varuillasi ja epäile kaikkia ja kaikkea, sillä joku yrittää taatusti viedä sinulta jotain. Jos ei muuta, niin pilaa päiväsi nimettömällä huutelulla.

Painun takaisin sairastamaan. 

10 kommenttia:

  1. Daa, se on totta että munattomien armeija kokoaa rivejään. En ymmärrä, miksi ensinkään on pakko lukea jos siitä tarvitsee ottaa siepit? Niin, ja sitten vielä kehdataan vittuilla asioista jotka ovat päin persettä omallakin kohdalla - aivan taatusti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä niin oikeassa! Pakko ei ole lukea, jos vituttaa niin hyvä, siirry eteenpäin.
      Ja toi on kyllä niin totta, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

      Poista
  2. Minulle on tuttuja nuo anonillit puskajussit. Onneksi ei ole näkynyt eikä kuulunut aikoihin, mutta taannoin ravasivat ihan riesaksi asti. Jos ei halua kommentoida omalla nimimerkillään, on se yleensä merkki siitä, että voi ihan hyvin olla hiljaa.

    Samaa ilkeämielisyyttä ja besserwisserismiä on muuten havaittavissa myös nettilehdissä. Jos uutista voi kommentoida, lähes poikkeuksetta sen alla liuta ivallisia kommentteja. Henki harvemmin on keskusteleva, vaan ivallinen. Siksi pitää olla ihan omanlaisensa mielentila, jos aikoo niitä edes vilkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mikähän siinäkin on, että ne kulkevat laumoissa? Ensin käy yksi huutelemassa ja kohta niitä on jo lauma siellä puskissa heilumassa.

      Nettilehtien lisäksi tuota tietynlaista mielentilaa tarvitaan erinäisiin keskustelupalstapalveluihin. Voi jösses... En viitsi edes aloittaa. ;)

      Poista
  3. Nimettömänä räkyttäminen on alhaista. Jos on mielipide niin se on aina niin arvokas, että se pitää sanoa omalla identiteetillään eikä piiloutua anomuumin persukseen.

    Pitääkin käydä katsomassa onko hevosmiesten tietotoimisto piipahtanut omassani... siellä on joskus semmoista aineistoa, että hevosharrastajien pohjasakka saattaa saada pitkäksi aikaa puhumista. Ja taivastelemista.

    Minnuu niin vihaks pistää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen. Jos ei voi omana itsenään sanoa, niin silloin se ei ole kovin arvokas mielipide. Ja sellaiset tyypit ovat varmaan niitä työpaikkojen "käytäväkokousten" pitäjiä. Että tilanteessa ei uskalleta sanoa mitään, mutta käytävillä sittn jupistaan jälkikäteen.

      Hevosmiesten tietotoimisto on varmaankin verrattavissa koiramaailman vastaavaan. Sitä kakkakikkareiden heittämisen määrää ei voi kuin ihmetellä. Ja erityisesti siksi, että ne ovat ihan tuulesta temmattuja juttuja (ainakin ne, jotka itsestäni ovat kierrelleet).

      Poista
  4. Metron tekstaripalsta on kyllä yhtä hupia. On jotenkin käsittämätöntä, miten ihmiset laittaa rahaa niihin viesteihin ja ketään ei kuitenkaan kiinnosta..
    Ja netissä on aina helppo ammuskella puskista, kun kukaan ei pääse vaatimaan mitään perusteluja möläytyksilla.

    Toivottavasti ei oo yhtä kiirastulimainen lenssu kun mulla.. Parane pian:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on tapa huudella naamattomana kun ei ole ketään, kelle voisi jäkättää oikeassa elämässä.
      Appiukolleni suosittelin kunnallispolitiikkaan ryhtymistä tai tekstarin lähettämisestä paikallislehteen kun viimeksi nillitti yhdestä ja samasta paikallisesta asiasta sen sadatta kertaa minulle. Meni suu kiinni aika pian. ;)

      Noi anot on kyllä sellaisia, joille on turha vastata oikeastaan yhtään mitään. Korkeintaan kiittää kommenttista kun eivät ne kuitenkaan jää selittelemään mitenkään jäkevästi.

      Mun flunssa on varmaan parempi versio kuin sun. Vaikka päätä särkee, niin olen saanut nukuttua siitä huolimatta.

      Poista
  5. Näinhän se jostain syystä tuppaa olemaan, että ilkeilyt täällä netissä heitetään lähes poikkeuksetta anonyymisti, se kun on niin kumman helppoa. Väitän, että puoliakaan niistä ilkeyksistä joita täällä netissä heitellään, ei tosielämässä rohjettaisi päin kasvoja sanoa.

    Toivottavasti sinun flunssasi on jo parantunut, täällä se jatkuu vielä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta. Naamakkain oltaessa yleensä toimii jonkun sortin suodatin, mutta netissä ei.

      Kiitos kysymästä, flunssa on jo ihan parantunut lukuunottamatta kunnon yskänkohtauksia esim. nauraessa. Eli pitää olla totisena vaan. ;)

      Poista