tiistai 26. kesäkuuta 2012

Se oli sitten siinä

Juhannus nimittäin.
Aattona oli mitä mainioin ilma ja toteutinkin lupaukseni juurtua löhötuoliini. Kiireettömästi lueskelin ja nautiskelin. Valitettavasti parin seuraavan päivän sää ei sitten suosinutkaan hyviä aikomuksiani marinoida itseäni auringossa.

Toinen valitettava seikka oli se, että naapurusto ei hiljentynytkään ihan niin paljon kuin toivoin. Esmerkiks Puutarhatonttu vaimokkeineen pyöri pihapiirissä haitaksi asti ja vei taloyhtiön yhteiset ruohonleikkausvermeet omalle pihalleen tyhjän pantiksi aattona. Siipalla hirtti vähän kiinni kun herra oli päättänyt leikata nurmikon ja etsiskellessään leikkuria, huomasi, että Tonttu on hautonut vehkeitä (ruohonleikkaussellaisia siis, muista vehkeistä en tiedä) tuntitolkulla pihallaan. Meni sitten reippaana poikana soittamaan ovikelloa ja kysyi "Ottavatkohan nuo ruohonleikkausvehkeet kauankin vielä aurinkoa pihallasi?" Hukkaan meni sekin vittuilu, mutta hyvin keksitty kuitenkin. Pisteet Siipalle! :D

Luonnollisesti siimaleikkuri oli taas paskana heidän käsittelynsä jälkeen (sama tapahtui viimeksi) ja ruohonleikkuri putsaamatta. Että se äijä osaa ottaa pattiin huonolla ja, sanotaanko suoraan, idioottimaisella käytöksellään. Olenkin tunnustanut voimattomuuteni ja ryhtynyt silmäilemään asuntoilmoituksia tositarkoituksella, vaikka en millään haluaisi, jaksaisi taikka viitsisi edes miettiä mitään myynti- ja ostokuvioita muutosta puhumattakaan. Kai se on vaan kestettävä ja vittuiltava jokaisessa sopivassa välissä.

Juhannuspäivänä vierailimme ystävien luona nuuskuttelemassa kuusiviikkoisia koiranpentuja. Se jos mikä on terapiaa! Suosittelen lämpimästi. Koiranpentujen touhuja voisi seurailla loputtomasti, ainakin meikäläinen. Mukava oli pistäytyä pitkästä aikaa heidänkin luonaan.

Nyt viedään viimeistä työviikkoa ennen kolmen viikon lomaa. Miljuuna asiaa pitäisi saada tehtyä ja järjestettyä jonoon niin, ettei kellekään tule ylläreitä lomani aikana. Lohdullistahan toki on se, että työt eivät loman aikana karkaa mihinkään vaan odottavat kiltisti tekijäänsä. Joten eikun pakertamaan.


JälkiJuttu:
Hakusanojen perusteella sanoisin, että päivittäin tehdään monta monituista hakua Crocs-jalkineista. Edelleen ihmettelen miksi...

6 kommenttia:

  1. Koiranpentujen nuuskuttelu on toki terapiaa, mutta se on samalla _vaarallista_...! Ainakin siitä pitäisi maksaa joku lupamaksu tai allekirjoittaa joku "luovun kaikista vaateista mitä tästä seuraa" -juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyrin aina katsastamaan pentueita, joista kaikille on jo koti tiedossa. ;)
      Näillä ei kaikilla ollut, mutta koska pennussa pitää olla "sitä jotain", niin näissä sitä jotain oli vain niissä varatuissa. Yhden toki meinasin sujauttaa taskuuni ihan muiden huomaamatta. ;D
      Mutta oikeassa olet, se ON vaarallista puuhaa!

      Poista
  2. Jotenkin niin peri suomalaista ja perituttua touhua tuo naapurikäytös. Onneksi on oma siimaleikkuri ja muuta ei sit tarviikkaan. Ja onneksi taloyhtiön pihagrilli on toisen talon takana, ettei tarvinnu jussinakaan katsella niiden makkaranpaistoa ja hauskanpitoa. Pois se minusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! En oikeasti voi ymmärtää, että miksi jotain yhteisiä tavaroita pitää hautoa siellä omalla pläntillä?
      Kyllä sielu huutaisi "erakkoasumista", mutta kukkaro ei salli sitä, valitettavasti.

      Poista
    2. Niin ja piti vielä lisätä, että näistä ihan omista kamoista pitää kyllä pitää huoli, meillä siimaleikkuri poissa näkösältä heti, kun on käytetty, muuten joku naapuri äkkää sen ja roudaa omalle pihalleen huilaamaan. Meiltä on varastetu mm. Fiskarsin lapio ym.

      Poista
    3. Juu, kyllä mekin visusti pidetään kaikki varastossa. Talvella ollaan pidetty Fiskarsin lumilapiota etuovella, mutta aina on pelko pärssiissä, että se lähtee päivän aikana kävelemään.

      Poista