maanantai 4. kesäkuuta 2012

Länsirintamalta ei mitään uutta

Huomasin juuri, kuinka tylsää elämäni on. 

Oikeasti. Päivästä toiseen samaa rataa. 
Herätys - ulos - töihin - pakertamista - kotiin - ulos - töllön tuijottamista - ulos - nukkumaan. Viikonloput sujahtavat ohitse kuin huomaamatta ja hyvät aikomukset siivoamisesta ynnä muusta tarpeellisesta ja hyödyllisestä valuvat hiekkaan.

Elämässä ei ole mitään jännittävää. Sellaista odotuksen huumaa, jota oli joskus nuorena. Kulttuuririentoja riittäisi jos vain jaksaisi lähteä tai viitsisi suunnitella sen verran, että varaisi liput etukäteen. 

Summa summarum: olen vanha ja laiska, ja aivan liian mukavuudenhaluinen sinkoillakseni ympäri maata milloin missäkin kissanristiäisissä.
Joten parasta olla valittamatta ja tyytyä kohtaloonsa kun ei kerran ole itse tarpeeksi viitseliäs asiaa muuttamaan.

Päätän valitusvirteni tähän. ;)

2 kommenttia:

  1. Siivoaminen ei ole hyödyllistä, pakollista välillä... Juu Mikko Alatalon sanoin: "Vain harva juttu saa mut todella päälle." Laulu oli vuodelta... ööö... No siitä lähtien mikään ei ole ollut niinkuin ennen. Mutta toisaalta Juice sanoi, samoihin aikoihin ..."hän saa tuntemaan, ja olen kuin viidentoista vanha, ja minä sentään olen nähnyt maailmaa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivoaminen on kyllä niin hirveetä huttua, että... Siis samaa kuin silittäminen. Hukkaan se kuitenkin menee. ;)
      Vaan pakkohan se on välillä yrittää edes...

      Poista