torstai 7. kesäkuuta 2012

Baila, baila!

Eli suomeksi: ei sitä vanha jaksa ilman, että toipumiseen menee monta päivää!

Tiistaina oli bileet, sellaiset oikein mukavat ja puoliviralliset. Alkoivat jo hyvissä ajoin, jotta saavuttaisivat loppunsakin ennen puolta yötä.

Ilma suosi alkuillasta, oli hyvää ruokaa ja juomaa, musiikkia, tanssia, ja mukava porukka koolla. Tietäähän sen, kuinka siinä kävi. Ilta humpsahti nopeasti ja eipä aikaakaan kun oli aika poistua kotia kohti. Kotona olin sitten noin yhden aikaan yöllä...

Onneksi olin töihin ilmoittanut, että en ihan aamutuimaan saavu, sillä jos olisi vielä herätyskello pirahtanut kuuden kantturoissa, olisi varmaankin kuolema korjannut nopeasti.

Väsy oli iso, mutta jotenkin luovin työpäivän tyrimättä ihan tolkuttomasti kuitenkaan. ;)
Kotiin kun pääsin, oli ihan pakko ottaa tirsat, mutta onneksi olin laittanut kellon soimaan, sillä muuten olisi varmaan mennyt koko ilta nukkuessa.

Vielä tänäänkin on vähän väsy, vaikka nukuin ihan kunnon yöunet sikeästi.

Vanhuus ei siis todellakaan tule yksin. Nuorena sitä jaksoi kekkaloidan ja bailata keskellä viikkoakin ihan kevyesti, mutta nykyään menee toipumiseen enemmän aikaa kuin itse bileisiin.
Onneksi on luvassa vapaa viikonloppu, jotta voi hengähtää rauhassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti